Perillä

Toukokuun toisen sunnuntain aamu on valjennut kalmiston ylle. Pyhäaamun hiljaisuus hiipuu lintujen lyyrisiin lauluihin ja hiekkakäytävillä kuuluviin askeleisiin. Valkovuokot nostavat kasvonsa ja tarkkailevat kulkijoita. Menneen viikon aikana tulijoilla on ollut matkassaan monenlaisia kukkia, multapusseja ja työkaluja. Läheisten ja ystävien hautoja on siistitty kevätkuntoon. Tänä aamuna kulkijoita on paljon. Juhlavia ruusuja istutetaan ja kauniita kukkakimppuja asetetaan haudoille. Monet ovat ne tunteet ja mietteet, joista kukat kertovat. Niissä on kaipausta, muistoja ja kiitoksia yhteisestä ajasta. Hautojen yllä lempeä tuuli huminoi havupuiden latvoissa. Koivujen hiirenkorvat ovat auenneet ja ne hehkuvat hennonvihreinä. Kasvun eteisessä on paljon kumisaappaita ja kurahousuja.

Lähtö

Kerrotaan, että jokainen lähtö on kuin pieni kuolema. Eron hetki, etääntymisen alku, on täynnä huolta ja orastavaa ikävää. Toisensa löytäneiden loittoneminen on huokauksia ja odottamista. Kun vanhemmat saattavat jälkikasvunsa omille poluilleen, tunnesiteet tuntuvat ohenevan, vaikka käykin päinvastoin; ne vahvistuvat. Poissaolo tekee läsnäolon näkyväksi, todelliseksi. Elämän vihreys syvenee ja tummenee. Sato kypsyy.

Matkalla

Minulla on ongelma. Miten huomioida ihminen, jolle muistaminen tiettynä päivänä vuodessa on hössötystä ja makeilua?  Miten osoittaa välittämisensä etäisyydestä ja pettymyksistä huolimatta ihmiselle, jonka kanssa on kulkenut yhteistä matkaa?  Hänelle, joka on antanut ja merkinnyt paljon, niin hyvissä kuin, rehellisyyden nimissä, ikävissäkin asioissa.
Jo varhain valitsin polkuni ja oman suuntani. Minulta jäivät täyttämättä odotukset ja toiveet, joita minulle asetettiin. Minusta tuli minunlaiseni; oman polkuni kulkija, joka tekee työnsä surun ja kuoleman varjon maassa. Minulta puuttuvat kauniit sanat, taito huomioida pitkin vuotta ja kyky suuntautua ulospäin. Osaan vetäytyä hiljaisuuteen, kuunnella luontoa ympärilläni ja tuntea surun läheisyyden. Jos voisin päivittäin lähettää Sinulle mustarastaan lyyrisen laulun tuulen huminan sylissä, kuuntelisitko äiti? Silloin tietäisit, että olet mielessäni.
Kurahousut ovat kadonneet eteisestäni. Kumisaappaat ovat aitan ja riihen porraspuulla. Sato on korjattu talteen.