Uutislistaukseen

Dalit-tyttöjen koulunkäyntiä tuetaan Keravalla

Lal Devi perheensä kanssa kotitalon edessä. Lal Devi toinen vasemmalta.

Maria Westerling Suomen Lähetysseurasta vieraili Keravalla kertomassa, miten täällä annettu tuki vaikuttaa Nepalissa. Kalevan seurakuntatalossa kokoontuvalla Ikkuna lähetyksen maailmaan -ryhmällä on jo vuosia ollut kummisopimus Lähetysseuran kanssa. Kummityön tehtävänä on tukea dalitperheiden lasten koulutusta.

- Apu on konkreettista koulunkäynnin helpottamista. Perheitä avustetaan kuluissa ja tuodaan esille koulunkäynnin merkitystä lapsille, Westerling kertoo.

Nepalissa dalitit kuuluvat kastijärjestelmän alimpaan ryhmään. Vaikka kastilaitos on kielletty laissa, käytännön elämässä ja varsinkin maaseudulla ja eristetyillä alueilla daliteja koskevat käytännöt näkyvät arjessa monin eri tavoin. Koska daliteja pidetään epäpuhtaina, heihin ei saa koskea eivätkä he saa koskea korkeampaan kastiin kuuluvaan esimerkiksi ruokiin tai veteen. Pitkä historia dalitien asemassa on johtanut siihen, että dalitperheet ja suvut ovat köyhiä. Vuosisadat käytössä olleen järjestelmän purkaminen vaatii valistusta monella taholla. Tärkeää on kasvattaa dalitien joukossa tietoisuutta siitä, että he voivat käydä kouluja ja saada ammatin.

-  20 vuotta sitten dalitit eivät saaneet käydä koulua ollenkaan, mutta nykyään esimerkiksi Mugun alueella dalittytötkin hyväksytään kouluun. Tänä päivänä yli 2000 dalit-tytöllä Mugun läänissä on mahdollisuus käydä koulua enemmän kuin viisi ensimmäistä luokkaa. Tämä on ollut valtaisan hieno kehitys, jossa kummityöllä on ollut hyvin merkittävä rooli, Westerling korostaa.

Koulunkäynti on ilmaista ensimmäiset viisi luokkaa, mutta koko koulutaipaleen ajan oppilaan täytyy itse ostaa vihkoja, kyniä ja kirjoja. Kulut nousevat lapsen vanhetessa.

- Jo pienellä avustussummalla on merkitystä, Westerling rohkaisee.

 

 

" Nimeni on Lal Devi. Olen 16-vuotias. Perheeni omistaa vain pienen maatilkun ja saamme ruokaa siitä vain kuusi kuukautta vuodessa, toiset kuusi kuukautta meillä on vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Siksi isäni työskentelee muurarina piirikuntamme pääkaupungissa ja sitä ympäröivissä kylissä. Köyhyyden takia lasten koulunkäynti ei useimmiten ole ensimmäinen prioriteetti perheissä. Mutta isäni oli ensimmäisiä, joka kävi lähetyksen järjestämää lukutaitoluokkaa. Siksi hän halusi kouluttaa minut.

Kun aloitin koulun, minulla oli vaikeuksia hankkia laukkua, koulupukua, vihkoja ja kyniä. Välillä minut meinattiin erottaa koulustakin, kun minulla ei ollut vaadittavia tarvikkeita koulunkäyntiin. Minun täytyi kaiken vapaa-ajan paimentaa vuohia kotonani. Kaikkien näiden haasteiden keskellä onnistuin edistymään koulussani ja käyn nyt 11. luokkaa! 

Jos en olisi päässyt kouluun, olisin varmaan jo naimisissa ja kuten monella muulla minun ikäiselläni kylässämme minulla olisi ehkä pari lastakin. Koulussa minua ei syrjitä. Olen hyvä koulussa ja pidän myös puoleni. Olen iloinen ja onnellinen ja haaveilen opettajan ammatista! Kouluuni on tunnin kävelymatka. Olen ylpeä itsestäni koska sain myös naapurin tytön kouluun omalla esimerkilläni. Hän on myös kummioppilas. "

 

Kuvassa Lal Devi (toinen vas.) perheensä kanssa kotitalon edessä. Kuva: Kirsti Kirjavainen, Suomen Lähetysseura

 

2017-02-16 14:07:34.0