Tarvitaanko rauhaan sirkustemppuja?

– Kun puhutaan pakolaisuudesta ja pakolaisten auttamisesta, kuulee usein sanottavan, että pitäisi auttaa jo siellä, missä ongelmat ovat syntyneet. Tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanja antaa tähän oivan mahdollisuuden, toteaa Raisa Muikku, Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilö.

Muikku vieraili helmikuussa Keravalla kertomassa kokemuksistaan Kirkon Ulkomaanavun opintomatkalta Jordaniaan. Vuoden 2017 Yhteisvastuu-kampanjan aihe on ihmiskaupan torjuminen. Ulkomaankohteissa keskitytään rauhantyöhön ja koulutukseen, eli keinoihin vähentää ihmiskaupan syntyä jo lähtömaassa. Toinen Yhteisvastuu-kampanjan ulkomaan kohteista on tänä vuonna Jordania, joka naapurimaana ottaa vastaan suurimman osan Syyrian pakolaistulvasta.

– Jordaniassa aivan Syyrian rajalla toimii kaksi valtavaa pakolaisleiriä: spontaanisti syntynyt, telttaleiristä konttileiriksi muovautunut Za´atri ja valtion toimesta pakolaisleiriksi varta vasten rakennettu Azraq. Leirejä ympäröivät moninkertaiset piikkilanka-aidat. Za´atrin leirillä asukkaita oli siellä vieraillessani noin 80 000 henkeä, eli kontteja oli autiomaan hiekalla lähes silmänkantamattomiin, Muikku kertaa. – Jotta raskas tilanne leirillä, kokemukset lähtömaassa ja pelko läheisistä ja tulevaisuudesta eivät riistäytyisi konflikteiksi, koulutus ja yhteinen toiminta ja sitä kautta tuleva mielekkyys päiviin ovat kullanarvoisen tärkeitä. 

Juuri tätä työtä painottaa Kirkon Ulkomaanapu, joka järjestää sekä koulutus- että harrastetoimintaa pakolaisleireillä ja kaupunkiyhteisöissä myös Yhteisvastuuvaroin. Konkreettisesti tämä koulutus on tietotekniikkaa, englannin kielen opiskelua ja ammatillisia valmiuksia vaikka parturikampaamo- tai ravintola-alalle. Kirkon Ulkomaanavun alueilla Za´atrin leirillä toimivat paitsi koulutus- myös musiikkitoiminta, jalkapallokoulu sekä sirkuskoulu. 

– Ennen kuin vierailin leirillä, sain itseni kiinni epäilyksestä siitä, onko tarpeellista, että pakolaislasten apuna on niin kevyttä toimintaa kuin jalkapallo tai sirkus. Mutta kun sai omin silmin nähdä, kuinka sodan kauhut nähneet ja sukua menettäneet kodittomat ja maattomat lapset saavat nauttia joukkuehengestä tai iloita sirkustemppujen opettelemisesta, oli pakko todeta, että juuri nuo kaksi, jalkapallo ja sirkuskoulu ovat neronleimauksia pakolaistyön keinoina rakentaa rauhaa ja toivoa maailmaan. Niiden avulla lapsi ja nuori pystyy oppimaan aggressiivisuuden hallintaa, keskittymistä, pahan olon unohtamista, tunteiden ilmaisua ja yhteistyötahtoa. Mitä muuta rauhaan edes vaaditaan, Muikku toteaa. 

Kun hymy palasi

Pommitukset kovenivat. Koko kaupunki oli kaaoksessa. Isä ei olisi halunnut lähteä, mutta lopulta saimme suostuteltua hänet mukaamme. Maksoimme kyydistä lähelle rajaa. Oli yö ja kävelimme tuntikausia kukkuloilla. Pienille lapsille annettiin unilääkkeitä, jotta pystyisimme liikkumaan aivan hiljaa. Yhtäkkiä yksi lapsista heräsi ja alkoi itkeä, ja valot rävähtivät päällemme. Olin varma, että paljastuimme.

Näin 20-vuotias, Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa asuva Fatima Hariri kuvailee pakoaan Syyriasta. Vaikeinta hänelle oli opintojen ja ystävien jättäminen. – Kotona Syyriassa mietin parhaillaan, mitä haluaisin opiskella. Kun jouduimme pakenemaan, tuntui, kuin kaikki unelmat olisivat kuolleet. Samoihin aikoihin myös 15-vuotiaana solmittu avioliitto päättyi eroon. 

Alkuun elämä leirissä oli toivotonta. − Äiti itki pölyn keskellä ja nuorin sisareni sairastui vakavasti. Meidän piti kuitenkin sopeutua, Fatima kertoo. – Kun kuulin sirkuksesta, ajattelin ensimmäiseksi pelleä. Se oli ainoa asia, joka tuli mieleeni sirkuksesta. Vanhempiensa kannustamana Fatima liittyi leirillä Kirkon Ulkomaanavun ylläpitämään sirkuskouluun ja eteni pian ohjaajaksi. Nyt hän työskentelee osapäiväisesti ja ohjaa nuorempia tyttöjä harrastuksessa, johon pääsyyn tytöillä on kulttuurisyistä edelleen hyvin korkea kynnys. Monet vanhemmat eivät pidä sirkusta tytöille sopivana harrastuksena.

Sirkuksessa tytöt ja pojat harjoittelevat päivittäin omissa vuoroissaan ja oppivat huimia temppuja. Fatiman mielestä sirkuksen antama tuki on kuitenkin ennen kaikkea psykososiaalista. – Täällä tytötkin saavat omaa tilaa ja mahdollisuuden energian purkamiseen hyvällä tavalla, Fatima perustelee. – Saavuttuani leiriin olin vihainen. Sirkuksen ansiosta olen löytänyt toivon, hymyn ja ilon uudelleen. Saman tunteen hän haluaa nyt välittää sirkuskoululaisille.

Kuva Ville Asikainen.