Asta Koposen ja Samuli Koivurannan saarna 1.1.2022

Jeesuksen nimessä

Evankeliumi Luuk. 2: 21

 (NAV)

Le huitième jour, auquel l'enfant devait être circoncis, étant arrivé, on lui donna le nom de Jésus, nom qu'avait indiqué l'ange avant qu'il fût conçu dans le sein de sa mère. (LSG)

And when eight days were accomplished for the circumcising of the child, his name was called JESUS, which was so named of the angel before he was conceived in the womb. (KJV)

Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa.

Saarna

”Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap. t. 4: 12) Eri puolilla maailmaa tuo nimi lausutaan hieman eri tavoin. Kuulimme sen juuri arabiaksi, ranskaksi, englanniksi ja suomeksi. Kaikilla maailman kielillä se silti tarkoittaa samaa: ”Herra on apu, Herra pelastaa”. Ei ole muuta nimeä, joka pelastaa ihmiset kaikkialla maailmassa, kuin Jeesus. Tähän nimeen tiivistyy koko uskomme. Tähän nimeen turvaudumme jälleen uuden vuoden alkaessa.

Varhaisimpien kristittyjen – vai pitäisikö sanoa juutalaisten Jeesuksen seuraajien – uskontunnustus oli yksinkertainen: ”Jeesus Kristus on Herra!” (Fil. 2: 11) Jeesuksen seuraajat ymmärsivät, että ”Herra on apu, Herra pelastaa” oli tullut yhdessä henkilössä ihmisten keskelle, koko maailman ja sen kaikkien erilaisten kulttuurien ja ihmisten keskelle. Hän oli tullut Kristukseksi, messiaaksi eli voidelluksi eli kaikkien kansojen kuninkaaksi. Ei ollut väliä, missä kulttuurissa ja millä kielellä nimi lausuttiin – Jeesus on kaikkien apu.

Maailmassa, jossa on monenlaisia kulttuureja ja ihmisiä, näkökulmia ja aatteita, saattaa kuitenkin olla vaikea nähdä meitä yhdistäviä asioita. Katselen maailmaa omasta kapeasta näkökulmastani. Onko siis edes mahdollista nähdä ”Herran apu” yhdellä tavalla? Mitä tarkoittaa tunnustautua Jeesuksen nimeen itse kullekin meistä? 

Tämä vuodenvaihde oli 36:s, kun Asta-pappi puolisonsa Laurin kanssa seisahtuivat ikkunan ääreen katsomaan uudenvuoden rakettien valoleikkiä taivaalla ja käymään perinteisen Vuosi vaihtuu –keskustelun. Keskusteluun kuuluu menneen vuoden muisteleminen ja tulevan pohtiminen. Mikä kuluneena vuonna toi elämäämme iloa? Mitkä kivut ja tuskat kävimme läpi? Mitä niistä opimme? Mikä tulevassa pelottaa tai huolestuttaa? Mitä hyvää odotamme alkavalta vuodelta? Mikä antaa voimaa ja toivoa? Vaikka ikkuna ja elämäntilanteet ovat vuosien kuluessa vaihtuneet, hetkeen on liittynyt myös jotakin pysyvää, turvallista: luottamus, että uudestakin vuodesta selvitään Jumalaan turvautuen.

Viime ja edellinen vuosi ovat tuoneet elämään aivan uudenlaista epävarmuutta, turvattomuutta, yksinäisyyttä, pelkoa. Tavallisissa epäonnistumisissa, keskeneräisyydessä, elämän rikkinäisyydessä olisi ollut ihan riittävästi taakkaa kannettavaksi. Ilon ja onnen hetkiä moni on joutunut etsimällä etsimään uupumuksen ja epätoivon keskeltä. On ollut tarpeen ottaa suurennuslasi käteen ja havahduttaa itsensä huomaamaan pienimmätkin onnistumiset, hyvänolon ja voimaantumisen tunteet, yhteyden kokemukset. Mitä otan mukaani tästä vuodesta? Mikä antaa voimaa ja toivoa tulevaan?

Meidän tulevaisuutemme on Jeesuksen käsissä. Tapahtuu mitä tahansa ”Herra on apu, Herra pelastaa”. Jeesus syntyi ihmiseksi ja tuntee niin ihmiselämän rikkinäisyyden ja toivottomuuden kuin onnen ja luottamuksen. Hän kantoi kipumme ja syyllisyyteemme, ettei meidän tarvitse kuljettaa niitä mukanamme vuodesta toiseen, vaan saamme aloittaa alusta.

Jeesukseen tunnustautuminen antaa turvaa ja luottamusta tulevaan. Samalla se on kuitenkin yhteistä tunnustautumista, yhteistä ymmärtämistä, yhteyden hakemista. Omista kielistämme, kulttuureistamme ja uskonnoistamme – myös erimielisyyksistämme – huolimatta, meitä ei ole luotu toisiamme vastaan, erottautumaan toisistamme. Siksi Jeesukseen tunnustautuminen tarkoittaa ennen kaikkea toisen huomioimista, toisen palvelemista erilaisuudesta huolimatta. Se tarkoittaa ”Herran avun” antamista toiselle, vieraallekin ihmiselle.

Varhaisimmat kristityt tunnettiin toisin uskovien ja ajattelevien ja toisten kansojen keskuudessa erityisesti rakkaudestaan, siitä, että he palvelivat toisia ihmisiä ehdoitta, antoivat Jeesuksen toisille käsillään ja jaloillaan.

Jälleen uuden vuoden alkaessa saamme luottavaisesti turvautua Jeesuksen nimeen. Samalla Jeesuksen nimi antaa meille tehtävän: julistaa ja todistaa. Meidän tehtävämme on pitää Jeesuksen nimeä esillä. Sen nimen tulee kuulua ja tuntua kaikkialla maailmassa. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan tuli käsinkosketeltavaksi Jeesuksessa. Nyt on meidän aikamme olla käsinkosketeltava Jumalan rakkaus toinen toisillemme. 

Tasan 50 vuotta sitten nuori ruotsalainen kirjailija Ylva Eggehorn kohtasi Tukholman pohjoispuolella sijaitsevassa vieraskodissa erään Puolan juutalaisen miehen ja tämän aikuisen tyttären. Päivällispöydässä Eggehorn sai kuulla perheen tarinan. Isä ja tytär kertoivat nelihenkisen perheen raskaasta pakomatkasta sodan aikana. Perheen äiti oli kuollut natsien juutalaisiin kohdistamissa vainoissa. Sodan jälkeen perheen poika oli sairastunut syvään masennukseen ja toistanut toistamistaan äidin kuolemaan liittyvää kysymystään, ”Miksi?” Kysymykseen ei löytynyt vastausta ja lopulta poika ei ollut enää jaksanut, vaan teki itsemurhan. Perheen tytär kertoi yhä kantavansa mukanaan veljensä kysymystä, kuitenkin vailla katkeruutta.

Eggehorn oli syvästi vaikuttunut kohtaamisesta. Hän koki, että haluaisi antaa runon lahjaksi isälle ja tyttärelle, mutta että hänellä ei olisi mitään riittäviä sanoja. Kristittynä Eggehorn rukoili, että Herra antaisi hänelle oikeat sanat. Lopulta hän sai kirjoitettua sanat, jossa juutalaista uskoa kunnioittaen ei mainita lainkaan Jumalan nimeä.

Laulamme nyt tuon runon eli virren 928.

sävel: Lars Moberg
sanat: Ylva Eggehorn, suom. Pekka Turunen, uud. Niilo Rauhala

1. Nyt pelko pois, on merkki salainen,
on nimi suojaamassa matkalla.
Autioon rantaan vaikka tiesi vie,
saat nähdä jäljet rannan hiekalla.

2. Hän rakastaa, hän kaipaa sinua.
Näetkö, että hän on koditon?
Hän tahtoo täällä sinut kohdata,
näin alussa jo päättänyt hän on.

3. Siis älä pelkää. Vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.
Ja kerran vielä häntä tunnustat.
Ei vaadi hän, vaan aina rakastaa.

4. Nyt tietä käyt. Yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää. Vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Jumalanpalveluselämä.

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista. Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.

pappi
PL 134
04201 Kerava

Rippikoulut

Olen seurakuntalainen ja pappi. Työssäni toimin normaalien papin tehtävien lisäksi rippikoulutyön kokonaisuudesta vastaavana pappina. Minua lähellä on monenlaisen seurakunnan yhteisesti toimittama yhteinen messu.

Perhe-elämä, liikunta ja musiikin harrastaminen pitävät jalat tarpeellisesti maan pinnalla.