Asta Koposen saarna 13.12.2020

Evankeliumi, Joh. 3: 26 – 30

Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”

Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

Saarna

Johanneksen opetuslapsilla on ongelma. Juuri kun heidän opettajansa näyttää olevan suosionsa huipulla, ihmisten huomion varastaa toinen mies. Vastahan ihmiset olivat tulleet erämaahan asti kuuntelemaan heidän opettajaansa. Tämä oli voimallisesti kehottanut ihmisiä parantamaan tapansa ja tekemään hyvää. Heillä oli ollut myös hieno merkki muutokselle ihmisten elämässä; kaste. Ja yhtäkkiä heidän opettajansa ei enää olekaan ihmisten huomion keskipisteenä. Näyttämölle astuu kilpailija, jonka luo kaikki menevät.

Miten tässä näin pääsi käymään? Mikä meni pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Pettyneet ja epätietoiset opetuslapset ovat harmissaan ja peloissaankin. Miten meidän nyt käy?

Opetuslapset raportoivat muuttuneesta tilanteesta Johannekselle. Jos he luulivat opettajansa olevan huolissaan suosion hiipumisesta ja alkavan suunnitella strategian muutosta tai markkinoinnin lisäämistä, he yllättyvät. Johannes ei ole lainkaan pettynyt tai harmissaan. Toteaa vain, että näin tässä pitikin käydä.

”Mies… josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” 
Näin oli tarkoituskin. Johannes Kastaja vastaa opetuslapsilleen suoraan: ”Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.” Johannes Kastajan tehtävä oli todistaa Jumalan Pojasta ja ohjata ihmisiä tämän luo. Tarkoitus ei koskaan ollutkaan, että Johannes Kastaja olisi kaiken keskipiste. Hänellä oli selkeä tehtävä: tehdä tietä Jeesukselle, mutta ei olla Jeesuksen tiellä. – Tehdä tietä Jeesukselle, mutta ei olla Jeesuksen tiellä.

Mitähän meille tapahtuisi, jos olisimme vähemmän huolissamme kirkon suosion hiipumisesta ja keskittyisimme enemmän todistamaan Jeesuksesta? Jos muistaisimme, että keskipisteenä ei olekaan kirkko vaan Jeesus.

Tai omassa elämässämme: miten voisin olla mahdollisimman vähän Jeesuksen tiellä? Milloin jätän antamatta hyvän todistuksen Jeesuksesta, vaikka voisin? Milloin tekoni ja sanani kertovat enemmän itsekkyydestä kuin Jumalan rakkaudesta?

”Sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.”
Johannes Kastaja kuulee Jeesuksen äänen. Se, että hän saa olla lähellä Jeesusta ja kuunnella tätä, tekee hänen ilostaan täydellistä.

Syvin elämänilo löytyy läheltä Jumalaa. Adventtina, kun odotamme maailman Vapahtajan syntymää, meidän kannattaa pysähtyä kysymään itseltämme: ”Olenko minä lähellä Jeesusta? Kuulenko hänen äänensä?” Jos jotakin on tullut Jumalan ja itseni väliin, esteet kannattaa raivata pois tieltä. Eikä sitä edes tarvitse tehdä omin voimin. Voimavarana on kasteen armo. Pyhä Henki kitkee minusta pois itsekkyyttä ja vääryyttä ja herättää uutta uskoa ja rakkautta.

Tämä on sitä parannuksen tekemistä, mistä Johannes Kastaja saarnasi ihmisille. Parannuksen tekeminen tarkoittaa, että opimme tunnistamaan synnin, kadumme sitä ja haluamme luopua siitä. Jumalan laki saa sen meissä aikaan. Mutta pelkkä Johannes Kastajan parannussaarna ja laki johtavat meidät epätoivoon. Saamme luottavaisesti turvautua siihen, että Jeesus on täyttänyt lain meidän puolestamme. Armo johtaa meidät takaisin Jumalan lähelle ja synnyttää iloa.

”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Kirkkovuosikin julistaa samaa: Johannes Kastajan syntymäpäivänä juhannuksena päivä alkaa lyhentyä ja valon määrä vähenee. Jeesuksen, maailman valon, syntymäpäivänä päivä alkaa taas pidentyä ja valon määrä kasvaa.

Jeesuksen edellä kulkenut Johannes Kastaja on esikuvana meille Jeesuksen seuraajille. Esimerkillään Johannes Kastaja muistuttaa meitä kristityn kasvusuunnasta. Jeesuksen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.

Kun Jumalan vaikutus meissä tulee suuremmaksi, kasvamme entistä enemmän sellaiseksi jollaiseksi Jumala on meidät tarkoittanut. Vaikutus vahvistuu Jumalan sanan, ehtoollisen, rukouksen ja toisten kristittyjen avulla. Niiden kautta Jumala itse tekee meissä työtään. Hän kasvattaa meitä huomaamaan, että Jeesus on keskipiste. Hänen ääntään kuuntelemalla löydämme elämänilon. Itsekkyys vähenee ja rakkaus kasvaa. Pieni ihminen saa levätä suuren Jumalan sylissä.

Marjaana Kanervan sanoin:
”Sinun voimassasi saan olla heikko.
Sinun armossasi saan olla särkynyt.
Sinun rauhassasi saan olla levoton.
Sinun täyteydessäsi saan olla tyhjä.

Saan levätä sinun sylissäsi,
sillä sinä pidät minusta huolen.

Ja kuin huomaamatta
sinä voimistat minut,
sinä parannat ja rauhoitat minut,
sinä täytät minut.

Sinä puhallat minuun elämän hengen
ja luot minut jälleen uudeksi
uskossa, toivossa ja rakkaudessa.”

Asta Koposen kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Facebook Asta Koponen Instagram @asta.koponen Twitter @AstaKoponen

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista.Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.