Asta Koposen saarna 17.9.2023

Evankeliumi (Luuk. 10: 38–42)

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Saarna

Murehtiminen on siitä mukavaa puuhaa, että se ei sitten lopu koskaan. Aina löytyy uusia mukavia murehtimisen aiheita. Murehtiminen on osa elämää, mutta toivottavasti vain pieni osa eikä se hallitse koko elämää.

Muistan, kun murehdin aikoinaan esikoisen tulevaa seurustelukumppania. Entä jos tämä alkaakin seurustella sellaisen ihmisen kanssa, josta minä en pidä yhtään? Miten sitä osaisi kunnioittaa lapsensa päätöstä? Miten tulisi toimeen ihmisen kanssa, josta ei tykkää? Pinnasängystä kuului tuhahdus, kun esikoinen käänsi kylkeään. Ajattelin, että seurustelukumppanista murehtiminen ei taida olla ihan vielä ajankohtaista ½-vuotiaan kohdalla.

Murehtimalla ihminen pyrkii ratkomaan ongelmia. Sitä uskottelee itselleen, että kunhan vain riittävän sitkeästi mietin tätä huolta, niin eiköhän ratkaisu löydy. Sitten on valmistunut pahimman varalle ja kaikki on taas omassa hallinnassa. Mutta onko sittenkään? Lisääkö murehtiminen turvallisuuden tunnetta? Eipä taida, useimmiten päinvastoin. Saako huolehtimalla kontrolloitua omaa elämäänsä? Ei saa. Siitä saa vain stressin ja menettää yöunet.

On asioita, joista pitää huolehtia, kantaa vastuuta. Ja on asioita, joista ei kannata turhaan murehtia. Näiden erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa. Entistä vaikeammaksi asian tekee, kun taustalla on harha, että itse suorittamalla ja tekemällä voisi hallita omaa elämäänsä. Näin ollen turha murehtiminen on itse asiassa epäluottamuslause Jumalalle. Ja samalla turha murehtiminen kuluttaa valtavasti aikaa ja energiaa. Se on pois kaikkein tärkeimmästä: Jumalan rakastamisesta niin että lähimmäinen sen tuntee. 

”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen.” Verbi, jota Jeesus käyttää Martan huolehtimisesta (kreikaksi merimnaō), tarkoittaa kantaa huolta, murehtia. Marttakin siis murehtii turhia.

Martta on usein nähty toimeliaan, aktiivisen elämän vertauskuvana. Hän on edustanut niitä, jotka tuntuvat olevan jatkuvasti täynnä energiaa. Hyörivät ja hääräävät. Ovat monessa mukana intoa puhkuen eivätkä laske työtunteja muita auttaessaan. Marian on puolestaan katsottu edustavan ”maan hiljaisia”. Niitä, jotka pysyttelevät sivussa. Ovat ihan hissukseen ja keskittyvät mieluummin rukoilemaan lähimmäisen puolesta kuin touhuamaan.

Näinhän Martan ja Marian ero on yleensä esitetty. Ja silloin Jeesuksen moite Martalle on tulkittu hiljaisen ja syrjään vetäytyvän elämänasenteen voitoksi näkyvästi toimivasta kristinuskosta. Mutta tätäkö Jeesus tarkoittaa?

Jälleen kerran Jeesus toimii toisin, aivan eri tavalla kuin osaisi odottaa. On harvinaista, että juutalainen nainen kutsuu miehen kotiinsa. Jos miehen kutsuminen kotiin oli harvinaista, niin uskomatonta oli, että juutalainen opettaja opettaisi naista. Maria istuu Jeesuksen jalkojen juuressa niin kuin rabbioppilas opettajansa luona. He keskustelevat, Maria kuuntelee Jeesuksen puhetta Martan huolehtiessa vieraan palvelemisesta.

Martta tekee sen, mitä naisen odotettiin tuohon aikaan tekevän, ja palkaksi saa nuhteet. Mutta mistä itse asiassa Jeesus häntä moittii? Ei siitä, että hän palvelee vierastaan, vaan siitä, että hän huolehtii ja murehtii liikaa. Kysymys ei olekaan erilaisuuksien asettamisesta vastakkain. Kyse on siitä, mikä on tärkeintä sekä kuka palvelee ja ketä.

Työ tai työttömyys, ihmissuhteet, taloudelliset vaikeudet, terveys – elämässä on niin paljon murehtimisen ja huolehtimisen aiheita. Elintärkeät, kiireelliset, välttämättömät asiat täyttävät päivämme aamusta iltaan, joskus yötä myöten. Jeesus kohdistaa Martan moitteen meille jokaiselle. Ihmiselle, joka uhraa kaikkensa työlleen ja unohtaa niin läheiset kuin itsensä. Ihmiselle, joka kantaa ylihuolehtivan marttyyrin kruunua. Meille kaikille, jotka rakennamme elämämme oman tehokkuuden ja suoritusten varaan. Meille, jotka murehdimme huomisesta tietämättä, millainen huominen meitä oikeastaan edes odottaa.

Jumala on luvannut huolehtia meistä joka päivä ja myös tähän tavalliseen elämään liittyvissä asioissa. Kun elämässämme menee hyvin, katsomme sen usein omaksi saavutukseksi. Vastoinkäymiset sitten tulevatkin Jumalalta. Mutta jos tutkimme pintaa syvemmältä, löytyy Jumalan kädenjälki monista ihan arkisistakin asioista ja niiden onnistumisesta. Me vain olemme niin huonoja heittäytymään Jumalan huolenpidon varaan, itsepäisiä luottamaan.

Jeesus ei siis moiti tekijää kiittäen tekemättä jättäjää, vaan hän asettaa vastakkain Martan liiallisen murehtimisen ja Marian asenteen kuunnella Jeesusta. Tarvitaan huolehtimista ja toisten palvelemista, mutta tärkeintä on antaa Jeesuksen palvella. Kun Jeesus saa palvella meitä, mekin jaksamme palvella toisiamme, aktiivisesti toimien tai rukoillen, niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Jeesuksen lähellä oleminen on niin puuhaihmisen kuin rukoilijankin elämän perusta. Jeesuksen äänen kuunteleminen on kaikkein tärkeintä. Se asettaa elämän oikeisiin mittasuhteisiin. Paljon jäi sillä aikaa tekemättä, kun Jeesus opetti Mariaa: Jeesus olisi voinut käyttää senkin hetken sairaiden parantamiseen ja Maria olisi voinut siivota, valmistaa ruokaa ja tehdä muuta hyödyllistä. Jeesus laittoi ”kiireelliset” asiat syrjään siksi ajaksi, että palveli Mariaa. Maria istui paikallaan antaen ”välttämättömien” töiden odottaa sen hetken, että antoi Jeesuksen palvella itseään, kuunteli Herran opetusta.

Jeesus vapauttaa meidät liiallisesta asioiden murehtimisesta. Jeesus antaa meille luvan pysähtyä, levätä ja etsiä elämälle uutta suuntaa. Ja vasta kun hän itse on ensin meitä hoitanut, hän lähettää meidät palvelemaan toisia.

Usko alkaa yhteydestä Jeesukseen ja usko elää yhteydestä Jeesukseen. Jeesuksen lähellä oleminen antaa niin voiman toimia, touhuta ja häärätä, kuin myös rohkeuden olla syrjässä, kantaa toisten kuormia rukoilemalla heidän puolestaan.

Me olemme erilaisia ja Jumala käyttää työssään erilaisia ihmisiä. Hän tarvitsee niitä, jotka tekevät. Hän kaipaa niitä, jotka ovat hiljaa. Hän rakastaa niitä, jotka tulevat hänen luokseen sellaisina kuin ovat ja sanovat: Ota minut käyttöösi. Näytä tieni.

Tällä tiellä tarvitsee jokainen ihminen välillä täydellistä pysähtymistä ja lepoa, suunnan tarkistamista: ”Tule nyt, ystäväni, vetäydy hetkeksi syrjään päivän tehtävistä, pakene hetkeksi ajatustesi mellakkaa. Pane syrjään painavat huolesi, anna hajalle raastavien kuormiesi odottaa, ole hetkinen vapaana Jumalaa varten ja lepää hänessä hetken verran. Astu sisälle sielusi sisäkammioon, sulje ovi kaikelta paitsi Jumalalta ja siltä, mikä voi auttaa sinua etsimään häntä, ja kun olet sulkenut oven, etsi häntä. Ja nyt, koko sydämeni, sano Jumalalle: Minä etsin sinun kasvojasi, vain sinun kasvojasi minä etsin, Herra.”

Kun suunta on löytynyt, kun itse on ollut palveltavana, on aika jatkaa eteenpäin ja palvella.