Asta Koposen saarna laskiaissunnuntaina 23.2.2020

Jumalan rakkauden uhritie

Evankeliumi, Joh. 12: 25 – 33
Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Saarna

”Kristittyjen paikkalippu kerrotaan
laskiaissunnuntaina.
Tässä maailmassa on tarkoitus toimia,
elämän keskellä asettaa itsensä alttiiksi.
Seurattava Jeesuksen matkareittejä.
Kalasatamissa ja toreilla.
Siellä, missä tapahtuu ja ihmisiä on koolla.
Ihmeistä ja uudesta tavasta suhtautua ihmisiin
ei tiedotettu Jerusalemin temppelin sisäpihalla,
vaan niistä tehtiin jatkuvaa demoa
arjessa.
Laskiaisena laskeudutaan –
siis minne?
Sinnekö, missä valon ikävä suunnaton
ja sinne, missä odotus paremmasta jo hiipui.”
    (Irja Askola)

Jos ollaan ihan tarkkoja, Jeesus käskee vihaamaan omaa elämäänsä. Kreikankielen verbi, jota Raamatussa käytetään, tarkoittaa nimittäin vihaamista. Sanatarkka käännös olisikin : ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta se, joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, saa osakseen ikuisen elämän.”

Viha on vaikea tunne. Se usein peittää alleen pelkoa, häpeää, turvattomuutta, toivottomuutta. Jos vihaa ei hallitse, se tuhoaa. Jokainen meistä tunnistaa itsestään sen, kuinka helposti vihaisena loukkaa ja satuttaa toista. Viha on myös tunne, johon helposti jäämme vellomaan eikä se ole tarkoitus. Kyky tuntea ja ilmaista vihaa on tarkoitettu meille positiiviseksi käyttövoimaksi. Oikein käytettynä kykenemme vihan avulla

  • määrittelemään omat rajamme,
  • puolustautumaan ja suojautumaan,
  • olemaan rohkeita, itsenäisiä ja riippumattomia toisten mielipiteistä ja
  • tekemään aloitteita ja toimimaan.

Vihalla on tärkeä tehtävä, sillä se suojaa meitä vahingoittavilta asioilta. Viha auttaa asettamaan terveitä rajoja ja antaa energiaa muutoksen aikaansaamiseen. Viha on rohkeuden energiamoottori. Kun Jeesus kehottaa meitä vihaamaan elämäämme, hän itse asiassa kehottaa meitä rohkeuteen.

Miksi elämän rakastaminen johtaa sen kadottamiseen? Mitä Jeesus tarkoittaa elämän rakastamisella?

Lähdetään siitä, mitä Jeesus EI tarkoita. Jeesus ei tarkoita, että elämästä ei saisi nauttia. Kaikki hyvä, mitä elämässä on, on Jumalan lahjaa meille. Lutherkin kirjoittaa: ”Luottakaa yksin Jumalaan ja odottakaa häneltä pelkkää hyvää. Hän antaa meille ruumiin, hengen, ruuan, juoman, toimeentulon, suojan, rauhan sekä kaiken tarvitsemamme ajallisen ja iankaikkisen hyvän.” (Iso katekismus, 1. käskyn selitys) Saamme kiitollisina ottaa vastaan kaiken Jumalan meille lahjoittaman hyvän ja iloita siitä.

Ongelma syntyy, kun emme odotakaan elämässämme olevan hyvän tulevan Jumalalta. Jeesus tarkoittaa elämän rakastamisella sitä, että ihminen keskittyy vain omaan elämäänsä ja unohtaa niin Jumalan kuin lähimmäisen. Kun me kadotamme elävän yhteyden Jumalaan, kadotamme myös vastuun. Elämästä tulee oman edun tavoittelua, itsekästä hyvän rohmuamista, välinpitämätöntä ja piittaamatonta suhtautumista niin läheisiä kuin luontoa kohtaan. Ja se näkyy ympärillämme: lähimmäinen onkin vihollinen, joka vie minulle kuuluvia etuuksia; luonto kärsii tehotuotannon puristuksessa; paikkoja töhritään ja hajotetaan, koska ”mitä väliä”; sosiaalinen media on täynnä itsekästä, omaa etua ajavaa vihapuhetta. Emme ole tilivelvollisia kenellekään. Meillä on oikeus ja vapaus tehdä ja sanoa, mitä haluamme, mutta meiltä puuttuu vastuu. 

”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen.” Itsekäs elämä johtaa eroon elämän todellisesta mielekkyydestä ja merkityksestä. Kun pintaa hieman raaputtaa, paljastuu sisimmän tyhjyys. Omaan napaan tuijottava elämänasenne ei loppujen lopuksi annakaan sitä, mitä se lupaa; itse ansaittua onnea ja autuutta. Elämä ei suostu omin voimin hallittavaksi. Elämästä puuttuu turva ja lepo. Elämää itsekkäästi rakastava kadottaa elämän, niin tämän nykyisen kuin tulevan.

Jeesus kutsuu  meitä olemaan rohkeita ja seuraamaan häntä. Jeesuksen seuraaminen vie meidät aivan toisenlaisen elämänasenteen äärelle. Elämän mieli ja merkitys löytyy yhteydestä Jumalaan. Hänen voimastaan me saamme voiman taistella omaa ja toisten välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä vastaan. Hänen voimastaan me saamme rohkeuden toimia Jeesuksen antaman esimerkin ohjaamina: panemaan elämämme alttiiksi toisten hyväksi, etsimään uusia tapoja auttaa ja lohduttaa, mennä sinne missä kaivataan armoa.

”Kristittyjen paikkalippu kerrotaan
laskiaissunnuntaina.
Tässä maailmassa on tarkoitus toimia,
elämän keskellä asettaa itsensä alttiiksi.
Seurattava Jeesuksen matkareittejä.
Kalasatamissa ja toreilla.
Siellä, missä tapahtuu ja ihmisiä on koolla.
Ihmeistä ja uudesta tavasta suhtautua ihmisiin
ei tiedotettu Jerusalemin temppelin sisäpihalla,
vaan niistä tehtiin jatkuvaa demoa
arjessa.
Laskiaisena laskeudutaan –
siis minne?
Sinnekö, missä valon ikävä suunnaton
ja sinne, missä odotus paremmasta jo hiipui.”
(Irja Askola)
 

Asta Koponen.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Facebook Asta Koponen Instagram @asta.koponen Twitter @AstaKoponen

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista.Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.