Asta Koposen saarna 26.12.2019

Evankeliumi, Luuk. 12: 8 – 12

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.

Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”

Saarna

Kuulitko Jeesuksen sanoista paremmin varoitukset vai lupaukset? Kummat sanat jäivät mieleen:

- joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä

- sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta

vai

- joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä

- jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi

- älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne?

Evankeliumitekstin rakenne ja sisältö tuovat esille kahtiajaon: varoituksia niille, jotka hylkäävät joulun ilouutisen ja lupauksia niille, jotka ottavat sen riemuiten vastaan. Koemmeko tekstin kuullessamme pelkoa vai lohdutusta?

Miksi ylipäätään keskelle jouluniloa nostetaan esiin tällaisia asioita: pelottelu ja uskonsa tähden kuolleet marttyyrit, erityisesti Stefanos ja hänen kivittämisensä? Vasta eilen me riemuitsimme valosta, joka tuli maailmaan – kuulimme ilouutisen rakkaudesta, joka on tarkoitettu meille kaikille. Miksi kaiken tämän ilon keskelle tuodaan julmuutta ja ihmisten pahuutta?

Itse asiassa, onko joulu ollut kaikille ilon ja riemun juhla? Jouluun valmistaudutaan suurin odotuksin ja toivein. Jotkut ovat saaneet kokea odotusten täyttyvän; on vietetty perheen ja suvun yhteistä juhlaa, levätty ja nautittu, rakkauden lämpö on käärinyt syliinsä. Osa taas on jälleen kerran

saanut tuntea, että odotukset ovat jääneet täyttymättä; läheisen ihmisen pois-meno on jättänyt ikävän ja kaipauksen, riidat ovat tehneet yhteisestä juhlahetkestä pelkkää taistelua, rakkauden lämpö on ollut vain sanahelinää. Joulun ilouutinen Jumalan rakkaudesta tuo kirkkaudessaan esille myös maailman pimeyden ja ihmisten pahuuden.

Sanoma maailmaan syntyneestä Vapahtajasta jakaa ihmisiä. Osa ihmisiä ottaa uutisen riemuiten vastaan kiittäen ja ylistäen Jumalaa. Osassa kuulijoita sanoma herättää pahennusta ja jopa vihaa. Ja jäljelle jäävät vielä he, joita asia ei tunnu hetkauttavan mihinkään suuntaan.

Mitä pahaa tai vihattavaa joulun sanomassa on? Jumala tulee maailmaan kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme. Jumala asettuu heikkojen ja sorrettujen puolelle. Hän vapauttaa ihmiset yrittämästä itse pelastaa itsensä. Jumala lahjoittaa meille pelastusta, ikuista yhteyttä kanssaan, ilmaiseksi. Miksi kaikki eivät halua ottaa tätä sanomaa vastaan?

Kysytäänpä toisella tavalla: kuka joulunsanomaa tarvitsee? Jokainen ihminen, mutta jokainen ei huomaa tarvitsevansa tai ei halua huomata. Ilosanomaa tarvitsee erityisesti sellainen ihminen, joka kaipaa Jumalan rakkautta antamaan voimaa ja rohkeutta elää täyttä elämää rikkinäisen maailman keskellä. Ihminen, joka on särkynyt ja saa ilman omaa hyvyyttä kasvaa uudella tavalla ehjäksi. Ihminen, jossa Pyhä Henki saa synnyttää uskon ja herättää rakkauden.

Joulun ilouutinen jakaa ihmisiä sanoman vastaanottajiin ja vastustajiin. Ilouutisen vastaanottaminen antaa rohkeuden kohdata elämä ja samalla haastaa meitä osoittamaan uskoa arjen keskellä. Meitä kutsutaan rakastamaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät halua ottaa vastaan sanomaa Vapahtajasta tai jotka jopa vihaavat meitä uskomme tähden.

Kun Jeesus puhuu tunnustamisesta ”joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä”, hän puhuu paljon enemmästä kuin vain uskon todistamisesta sanoilla. Sana ”tunnustaminen” kuvaa vahvaa sitoutumista Jumalaan, uskollisuutta, koko elämänasennetta. Tässä kaikessa meitä auttaa Pyhä Henki. Hän auttaa löytämään oikeat sanat tiukan paikan tullen, mutta Hän myös antaa voimaa ja rohkeutta toimia. Ilman Pyhää Henkeä emme kykene tunnustautumaan Jeesuksen omiksi.

Ei siis ihme, että Pyhän Hengen herjaaminen on niin suuri rikkomus Jumalaa kohtaan. Pyhässä Hengessä Jumalan voima ja rakkaus tulevat käsinkosketeltavan todeksi. Pyhän Hengen pilkkaaminen ja ivaaminen kertoo,

että ihminen asettuu Jumalan vaikutuspiirin ulkopuolelle, ei halua olla missään tekemisissä Jumalan kanssa. Siksi ei tarvitse olla huolissaan, jos herää pelko onko itse vahingossa herjannut Pyhää Henkeä. Pelkästään sen epäileminen kertoo, että ei varmasti ole. Pyhää Henkeä pilkkaava ei osaa asiaa edes pohtia.

Pyhän Hengen avulla Kristuksen todistajat tunnustautuvat Jeesuksen omiksi elämällä uskoa todeksi omalla paikallaan, omien tehtäviensä keskellä, niillä lahjoilla, joita Jumala itse on antanut. Voimme antaa Jeesukselle joululahjaksi itsemme.

Herra Jeesus,

annan syntymäpäivälahjaksi sinulle

käteni, tekemään työtäsi,

jalkani, kulkemaan poluillasi,

silmäni, näkemään mitä sinä teet.

Ja annan sydämeni,

että sinä rakastaisit minussa Isääsi,

ja koko ihmiskuntaa.

Annan sinulle itseni kokonaan,

että sinä kasvaisit minussa,

niin että sinä Herra Jeesus itse

eläisit ja rukoilisit ja tekisit työtäsi

minussa.

Tänään ja aina.

Aamen.

Asta Koponen.
pappi
PL 134
04201 Kerava

Facebook Asta Koponen Instagram @asta.koponen Twitter @AstaKoponen

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista.Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.