Asta Koposen saarna rukoussunnuntaina 26.5.2019 

Iltarippikoulun konfirmaatio

Evankeliumi Joh. 16: 23 – 33

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.

Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”

Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”

”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”

Saarna

"Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille."

Meidän Miikka oli 11-vuotias, kun isoveli sai ajokortin. Miikka päätti, että myös hän haluaa ajokortin ja vielä oman auton sen lisäksi. Sitkeästi hän alkoi rukoilla ajokorttia ja punaista 205 Pösöä. Mutta vaikka hän kuinka rukoili, ei ilmestynyt ajokorttia eikä tupsahtanut Pösöä pihalle.

Keskustelimme asiasta Miikan kanssa ja yritimme selittää, että 11-vuotias ei voi vielä saada ajokorttia eikä omaa autoa. Ne olisivat hänelle vaarallisia. Parempi kulkea isoveljen kyydillä. Pettyneenä Miikka suostui tähän. Mutta eipä aikakaan kun hän keksi uuden rukouksen aiheen: Miikka alkoi sitkeästi rukoilla, että voittaisi lotossa päävoiton ja pääsisi Monacoon katsomaan F1-kisaa. Samalla reissulla voisi piipahtaa Parisiin Disneylandissa. Sitä Miikka on nyt sitten rukoillut viimeiset 13 vuotta. Ei voi kaveria ainakaan sinnikkyyden puutteesta syyttää.

"Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille."

Nuori nainen sairastuu vakavasti. Nainen itse ja hänen läheisensä rukoilevat parantumista. Mutta tilanne vain pahenee. Lopulta nainen huutaa Jumalalle hädissään:   "Olenko minä niin huono ihminen, ettet sinä edes kuuntele minua? Enkö minä riittävän hyvä uskovainen?" Toive parantumisesta muuttuu Jumalan huolenpidon kokemuksesta ahdistukseksi.

"Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille."

Jos Jumalalla olisi taivaassa kuluttajavalituslautakunta, tästä raamatunkoh­dasta tehdyt valitukset tukkisivat toimiston alta aikayksikön. Jeesuksen lohdutuksesi lausumat sanat ovat tuottaneet niin paljon epätoivoa ja ahdistusta rukoilijoille.

Jeesus ei todellakaan tarkoittanut sanojaan li­säämään ihmisten tuskaa eikä hän antanut niitä lyömäaseeksi osoittamaan kenen usko on riittävän vahvaa ja kenen ei. Mitä hän sitten tarkoitti?

Jeesus valmistaa opetuslapsia pääsiäisen jälkei­seen aikaan. Hän lohduttaa heitä ja rohkaisee elämään luottavaisesti tässä maailmassa. Us­kossa eläminen ei tule olemaan pelkkää iloa ja autuutta, mutta Jeesus ei jätä opetuslapsia yksin. Suora rukousyhteys Jumalaan antaa toivoa, joka voittaa pelon ja ahdis­tuksen.

Jeesus haluaa sanoa meille: Jumala ei ole kaukainen ja mahtipontinen määräilijä, vaan lähelle tuleva, rakastava Isä, jonka puoleen saamme luot­tavaisesti kääntyä. Isä, jolta saamme pyy­tää mitä tahansa. Isä, joka ihan varmasti kuulee heikoimmat­kin huoka­ukset.

Suora rukousyhteys Jumalaan tekee rukouksesta koko uskoamme kantavan voiman. Usko elää ja hengittää rukouksessa. Rukous on kokonaisval­taista Jumalan varaan heittäytymistä. Se on ihmi­sen tapa olla olemassa Jumalan edessä.

Tällöin tärkeintä rukouksessa ei ole se, miten tai missä rukoillaan. Rukoilla voi yksin tai yhdessä toisten kanssa. Rukous voi olla synnintunnustus, valitus, p­yyn­tö, esirukous, kiitos, ylistys tai siu­naus. Rukouksen voi lausua ääneen tai laulaa tai rukouk­sessa voi olla vain hiljaa. Rukoil­la voi kädet ris­tissä tai kädet kohotettuina, seisten, is­tuen, pol­vistuen, vuoteella levä­ten, liikennevaloissa odotellessa, ihan missä vain. Tärkein­tä on, että Juma­la ja ihminen koh­taavat.

Tässä kohtaamisessa ihminen voi levätä, tuntea iloa, joka synnyttää kiitollisuutta Jumalaa koh­taan. Kiitollisuus on uusi tapa nähdä asioita, huomion kiinnittämistä hyvään. Elämän vaikeuksienkin hetkellä pilkahtaa toivo. Usko näyttää meille elämän ja Jumalan hyvyyttä. Sillä tässä maailmassa ja meidän elämässämme on paljon enemmän hyvää kuin me huomaammekaan.

Jumalan hyvyyden näkeminen antaa meille voi­man luottaa Jumalan tahdon toteutuvan myös rukoustemme kohdalla. Sen sijaan, että rukous­vastauksen viipyessä alamme epäillä Jumalan olemassaoloa tai oman uskomme riittävyyttä, saamme voiman luottaa siihen, että Jumala vas­taa rukouksiimme parhaalla mahdollisella tavalla ja parhaaseen mahdolliseen aikaan. Sillä Jumala ihan varmasti kuulee meidän rukouksemme ja vastaa niihin. Tutun vertauksen mukaan Jumalan vastaukset ovat kuitenkin kuin liikennevalot:

punainen tarkoittaa EI - se, mitä pyydät ei ole hyväksi sinulle tai toisille ihmisille, minä haluan sinulle vain hyvää ja siksi et voi tätä saada

keltainen tarkoittaa ODOTA - vielä et ole tähän valmis, mutta malta mielesi

ja vihreä tarkoittaa KYLLÄ

Me odotamme vain vihreää valoa ja luulemme, että Jumala ei kuule meitä, kun emme saa heti sitä mitä rukoilemme. Vastauksen viipyminen tai mei­dän mielestämme väärä vastaus on sittenkin juuri se oikea ja paras mahdollinen vastaus. Rukouksen tarkoituksena ei ole ohjailla liikenne­valoja, vaan oppia näkemään, että liikennevalo­jen mukaan kulkemalla matka etenee turvalli­sesti.

Rukousyhteys Jumalaan, siinä lepääminen ja sen synnyttämä kiitollisuus auttavat meitä jättäyty­mään Jumalan tahdon varaan. Kiitollisuudesta syntyvä luottamus Jumalan hyvyyteen opettaa meille, että paras rukousvastaus on rakastavan Jumalan tahdon toteutuminen. Ja lohduttavaa on, että Pyhä Henki rukoilee yhdessä meidän kanssamme silloin, kun omat voimat eivät riitä.

- - -

Jumala itse lahjoittaa Pyhän Hengen meille kasteessa. Kun nämä tänään konfirmoitavat nuoret kastettiin, heidän vanhempansa ja kumminsa saivat tehtävän yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Seurakunnan erityinen kasteopetuksen aika on rippikoulu.

Kun tänään katson kuutta (6) valkopukuista nuorta kirkon etupenkissä, mieli on haikea. Epen, Henkan, Matiaksen, Miron, Leon ja Alexin sekä Tiinan, Evanin ja Sannin kanssa olemme yhdessä kulkeneet puolen vuoden mittaisen matkan. Olemme kokeneet jotakin ainutlaatuista, jotain vain meidän omaa. Olemme oppineet uutta itsestä ja toisista, uskosta ja elämästä.

Rakas konfirmoitava nuori!

Rippikoulu ja konfirmaatio tekevät sinusta nyt seurakunnan aikuisen jäsenen. Tänään saat ottaa vastaan kolmiyhteisen Jumalan siunauksen ja sinun puolestasi rukoillaan. Saat oikeuden osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja oikeuden toimia kummin vaativassa tehtävässä. Sinut lähetetään kulkemaan eteenpäin elämän tiellä ja elämään uskoa todeksi arjen keskellä. Mitä sinulle toivoisin tälle matkalle?

Toivon, että tulet onnelliseksi. Kristinuskossa todella onnellisesta ihmisestä käytetään nimitystä autuas. Se tarkoittaa sellaista onnellisuutta, joka luo elämään tyytyväisyyttä silloinkin, kun on vaikeaa tai elämä satuttaa. Se on onnellisuutta, jossa luottavaisesti turvaudutaan Jumalan huolenpitoon. Sellaista onnellisuutta toivon sinulle.

Toivon, että pidät uskostasi hyvää huolta. Muista lukea Raamattua, rukoilla, käydä ehtoollisella ja olla yhdessä muiden kristittyjen kanssa eli osallistua seurakunnan toimintaan. Niiden avulla luottamus Jumalaan säilyy kunnossa ja matkanteko elämän tiellä on turvallista.

Toivon sinun muistavan, että juuri sinä olet Jumalan silmissä ihme, hänelle äärettömän arvokas ja rakas. Kastehetkestäsi lähtien Pyhä Henki on ollut kyyhkysenä olkapäälläsi, vaikka et sitä itse näekään. Näin Jumala itse antaa sinulle voimaa kulkea rohkeasti elämäsi tietä eteenpäin. Usko vaan!

 

pappi, seurakunnan perhetyöntekijä
PL 134
04201 Kerava

Facebook Asta Koponen Instagram @asta.koponen Twitter @AstaKoponen

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista.Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.