Asta Koposen saarna 1. adventtisunnuntaina 27.11.2022
 

Evankeliumi Mark. 11:1–10  
 
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
      - Hoosianna! 
      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
      Siunattu isämme Daavidin valtakunta, 
      joka nyt tulee! 
      Hoosianna korkeuksissa!

Saarna                        

Jouluun valmistautuminen on alkamassa ja kuulemme evankeliumitekstin, joka kertoo palmusunnuntain tapahtumista?! Jeesus ratsastaa Jerusalemiin kohti pitkäperjantain ristiinnaulitsemista ja pääsiäisen ylösnousemusta. Pääsiäisjuhlille kokoontunut väkijoukko ottaa Jeesuksen riemuiten vastaan kuin suuren kuninkaan. Mutta ei aikaakaan kun juhlakansa jo huutaa ”Ristiinnaulitse!”

Miksi kuulemme palmusunnuntain tapahtumista ensimmäisenä adventtisunnuntaina? Miksi tänään laulamme Hoosiannaa emmekä hiljaisen viikon alussa?

Joulu saa merkityksensä vasta Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Jeesus-lapsi syntyy kuolemaan meidän puolestamme ja nousemaan kuolleista avatakseen meille tien taivaan kotiin. Neljän viikon adventtipaaston aikana lähdemme seuraamaan Jeesuksen odotusta ja matkaa kohti Betlehemiä. Emme vain muistele Jeesusta vaan kuljemme hänen kanssaan. Siksi myös me haluamme riemuiten ottaa Jeesuksen kuninkaana vastaan. Kun lähdemme matkalle kohti Betlehemiä, liitymme juhlivaan joukkoon ottamaan Jeesuksen vastaan Vapahtajana ja rukoilemme häneltä apua ja siunausta laulamalla Hoosiannaa. Samalla rukoilemme apua ja siunausta koko uuteen kirkkovuoteen.

Palmusunnuntaina riemuitseva kansanjoukko odotti Daavidin valtakunnan tulemista ja uutta kuningasta. Heidän keskelleen ratsasti kuitenkin jotain paljon suurempaa. Kaivatun Daavidin valtakunnan sijaan ihmisten keskelle tuli taivasten valtakunta. Menneisyyden kulta-aika vaihtui tulevaisuuden ja ikuisuuden Jumalan valtakuntaan. Siksi Jeesus ei ratsastanut vain kauan sitten Jerusalemiin, vaan hän tulee luoksemme tänäänkin. Keravan kirkon käytävillä kuuluu kavioiden kopse. Se ääni kaikuu sydämiin ja mieliin. Sielunpohjaan saakka kopisee kutsu ja lupaus.

Jeesus ratsastaa Keravan kirkkoonkin juuri aasinvarsalla. Hän istuu sillä korkeudella, että meidän on helppo katsoa häntä silmiin, kohdata hänet ja tulla nähdyiksi. Eikä Jeesuksen ympärillä ole turvamiehiä tai panssarilaseja. Hänen lähelleen on helppo tulla. Jeesus tulee luoksemme nöyränä ja lempeänä.

Jeesus ei pakota seuraansa. Hän kutsuu. Hän kutsuu meitä avaamaan sydämemme. Hän kutsuu näkemään maailman toisin ja elämään siinä eri tavalla. Jeesus kutsuu meidät Jumalan valtakuntaan, jossa monet asiat ovat päinvastoin kuin maailmassa ympärillämme: heikot ovat vahvoja, pienet suuria ja korkea-arvoisin on hän, joka palvelee.

Kulkueessa on tilaa jokaiselle. Siitä voi ottaa sen paikan mikä itsestä tuntuu hyvältä: kulkueen kärkipäästä tai vähän sivummalta. Mukana voi kulkea riehakkaasti iloiten tai vähän ujommin, touhuten tai levollisesti hiljaa ollen. Jeesus tulee luoksesi ja sanoo: Onpa hyvä, että olet siinä!

Ja tähän juhlakulkueeseen saa jokainen tulla juuri sellaisena kuin on. Jeesuksen seuraan olivat ennenkin tervetulleita kaikenlaiset ihmiset: Sykarin kaivon huonomainen samarialainen nainen, ahne ja vilpillinen veronkerääjä Sakkeus, sairaat ja vaivaiset, aikuisia häiritsevät lapset. Jeesus katsoo sinua silmiin ja sanoo: Onpa hyvä, että olet siinä!

Jeesus kutsuu hyvyyteen, armollisuuteen ja rakkauteen. Hän kutsuu pois omavoimaisuuden harhasta, itsekeskeisyyden sokeudesta ja paremmuuden luulosairaudesta. Kun minä kelpaan Jeesuksen seuraan sellaisena kuin olen, niin kelpaavat muutkin. Havahdun siihen, että minut on nähty ja minut on kohdattu lempeästi. Saan kutsun kohdata sinut rakastavasti, armollisesti ja osoittaen hyvyyttä.

Erilaiset ja kaikenlaiset kulkevat mukana kulkueessa. Hoosianna-huudossa kuuluu ihmisten moninainen elämänkirjo. Herra auta -pyyntö kantaa iloa ja riemua, surua ja epätoivoa. Joku jaksaa huutaa sen lujaa, toinen vain kuiskaa. Mutta aina se kuullaan. Siinä on lupaus, jonka varassa jaksaa eteenpäin. Aasinvarsalla ratsastava Jeesus kuulee jokaisen avunpyynnön ja siunaa meitä. Kun laulamme Hoosiannaa, pyydämme, että Jeesus astuisi elämäämme, antaisi meille rauhansa ja ilonsa ja ottaisi meidät käyttöönsä.

Nousemme laulamaan Hoosianna-hymnin:

Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.

Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.