Asta Koposen saarna 5.1.2020

Herran huoneessa

Evankeliumi, Joh. 10: 22 – 30

Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: ”Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.”

Jeesus vastasi: ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Saarna

5. tammikuuta 1993 oli talvi ja Mikkelin tuomiokirkossa vietettiin papiksi vihkimisen juhlaa. Käsinkosketeltavaa oli vihittävien juhlallisen jännittynyt innostus uuden edessä. Matka ulko-ovelta alttarille tuntui loputtomalta, vaikka käytävä oli todellisuudessa vain muutamia kymmeniä metrejä pitkä. Alttarin ääressä piispa Kalevi Toiviainen lausui: ”Jumala on asettanut pappisviran evankeliumin julistamista ja opettamista sekä sakramenttien hoitamista varten. Kirkko kutsuu ja erottaa tähän virkaan niitä, joille uskotaan nämä tehtävät. Tänään heidät vihitään apostolisen perinteen mukaan kättenpäällepanemisella ja rukouksella pappisvirkaan palvelemaan Kristuksen kirkkoa.” (Kirkkokäsikirja)

Tänään on kulunut 27 vuotta, kun tahdoin ”Jumalan avulla pysyä lujana kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia”, ”kolmiyhteisen Jumalan nimessä ryhtyä pappisvirkaan ja hoitaa sitä oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti”, ”julistaa ja opettaa evankeliumia puhtaasti, jakaa sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaisesti ja hoitaa pappisvirkaa kirkkomme järjestyksen mukaan” sekä ”edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa, ja elää niin, että olen esikuvana seurakunnalle” (Kirkkokäsikirja). Ja sitä samaa tahdon edelleen. Herran huoneessa sain vihkimyksen tähän tehtävään. Herran huoneesta haen edelleen voimaa ja viisautta tehtävän hoitamiseen.

Oli talvi ja vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa eli hanukkaa. Ilmapiiri oli jännittynyt, mutta ei millään muotoa myönteisessä mielessä. Tunnelma noin 180 metriä pitkässä Salomon pylväikössä oli kireä ja uhkaava. Heti käydyn keskustelun jälkeen ihmiset ottivat käsiinsä kiviä ja olivat valmiita kivittämään Jeesuksen kuoliaaksi. Miksi Herran huoneessa oli näin kireän jännittynyt ilmapiiri?

Temppelin vihkimisen vuosijuhlaa vietettiin, ja vietetään edelleen, Juudas Makkabilaisen johdolla tapahtuneen temppelin puhdistamisen ja uudelleen käyttöönoton muistoksi. Vieraan vallan hallitsija oli pystyttänyt Jerusalemin temppeliin Zeus-jumalan patsaan ja näin saastuttanut temppelin. Makkabilaiskapinassa juutalaiset saivat v. 164 eKr. temppelin takaisin hallintaansa, mutta kansan historia oli edelleen täynnä vieraan vallan hallintaa.

Jeesuksen aikaan juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat hankkineet maata hallitsevalta Rooman valtakunnalta erityisaseman harjoittaa vapaasti omaa uskontoaan. Säilyttääkseen tämän aseman uskonnolliset johtajat pyrkivät taitavalla politikoinnilla ja uskonnollisilla järjestelyillä takaamaan maassa rauhan. Jeesuksen ympärille noussut kohu uhkasi horjuttaa tätä rauhaa. Jeesuksen ihmeteot ja omalaatuiset puheet Jumalasta herättivät kansassa levottomuutta, jopa epäilyjä, että Jeesus on juutalaisten kauan odottama Messias. Se Messias, joka tulisi vapauttamaan kansan myös vieraan vallan hallinnasta. Tämä johtaisi kapinaan ja mahdollisesti juutalaisten uskonnollisten johtajien erityisaseman murenemiseen. Siksi Jeesus oli pakko raivata pois tieltä. Jos Jeesus nyt itse tunnustaisi olevansa Messias, häntä voitaisiin syyttää jumalanpilkasta ja hänet voitaisiin kivittää.

Mitä Jeesus vastaa, kun häntä vaaditaan sanomaan suoraan, onko hän Messias? ”Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko.” Tekee Jeesus mitä tahansa ihmiset eivät usko. Ja vaikka Jeesus kuinka yrittää puhua rauhasta ja rakkaudesta, ihmiset eivät kuuntele. Jeesuksen teot ja puheet ovat julistaneet hänen olevan Messias, mutta ihmiset eivät vain suostu uskomaan. Jos ihmiset, jotka näkivät omin silmin Jeesuksen ja omin korvin kuulivat häntä, eivät uskoneet, kuinka me voisimme tänä päivänä uskoa?

Kun Jeesus puhuu lampaista, jotka kuulevat hänen äänensä, sana ’kuulla’ tarkoittaa paljon enemmän kuin vain kuuloaistia. Ne ihmiset, jotka seuraavat Jeesusta, tuntevat fyysisen todellisuuden keskellä Jumalan läsnäolon, näkevät Jumalan toimivan ja kuulevat Jumalan puhuttelevan. Kyse on näkökulmasta, tavasta, jolla ihminen tarkastelee elämää ja maailmaa ympärillä. Siinä, missä toinen havaitsee sattumanvaraisuutta ja kohtalon kosketuksen, Jeesusta seuraava tunnistaa Jumalan läsnäolon ja varjeluksen. Sen Jumala itse saa ihmisessä aikaan.

Me voimme uskoa, koska Jumala itse tekee meissä työtään. Voimme oppia tuntemaan Jumalaa, kun hän kertoo meille itsestään. Rakastava Jumala vetää meitä puoleensa. Näemme hänen tekojaan luonnossa, oman elämämme käänteissä, niin kansamme kuin koko maailman historiassa. Kuulemme hänen ääntään omassatunnossamme ja erityisesti Raamatun sanassa. Tärkeimpänä kaikista: Jumala tulee meitä lähelle Jeesuksessa tänäänkin. Kun Jumala itse tekee meissä näin työtään, tapahtuu ihme. Ihme, joka avaa korvat kuulemaan Jeesuksen ääntä ja usko syntyy. Ja kun kuulemme Jeesuksen äänen, kukaan tai mikään ei voi riistää meitä Jumalan huolenpidon suojasta.

Temppelin vihkimisen vuosijuhlan aikaan Salomon pylväikössä Jeesus vakuuttaa, että hän ja Isä ovat yhtä. Se tarkoittaa, että mikään tai kukaan ei kykene riistämään hänen laumastaan yhtä ainoaa jäsentä. Mutta sen lisäksi se korostaa, että hänen kauttaan hänen seuraajillaan on suora yhteys Isään. Tämän yhteyden avulla tänäänkin voi syntyä usko Jumalaan ja Jumalan rakkaus voi vaikuttaa meissä.

Herran huoneessa Jumala on läsnä. Saamme olla yhdessä ja kuulla hänen ääntään Raamatun sanassa. Voimme kohdata hänet käsinkosketeltavasti ehtoollispöydässä. Jaamme ilot ja surut hänen kanssaan sanoin ja sävelin lausutuissa rukouksissa. Herran huoneesta saamme lähteä arjen keskelle jakamaan siitä, mitä olemme itse saaneet, suostumme Jumalan käyttöön. Tehtäviä on monenlaisia: joidenkin kutsumus on olla pappi, toisen jotain muuta. Kaikkia meitä tarvitaan juuri siinä omalla paikallamme palvellen välittämään Jumalan rakkautta ja rohkeasti elämään Jumalan huolenpitoon turvautuen. Tapahtui ympärillämme mitä tahansa Herran huoneesta saamme voimaa ja viisautta elää kristittyinä.

Asta Koponen.
pappi
PL 134
04201 Kerava

Facebook Asta Koponen Instagram @asta.koponen Twitter @AstaKoponen

Olen kiinnostunut parisuhteen hyvinvoinnista.Olen kouluttautunut Solmu-neuvojaksi ja -ohjaajaksi. Olen mielelläni tukena, jos parisuhteessa on ongelmia tai niiden syntymistä halutaan ennaltaehkäistä.