Chris Montgomeryn saarna 6.1.2020

Evankeliumi Matt. 2:1-12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: - Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.

Saarna

Joulujuhla päättyy tänään, loppiaiseen, tietäjien käynnillä Betlehemissä. jos on vielä kinkkua jääkaapissa, se on nyt syöttävä pois. Ensimmäisenä loppiaisena kolme suurta miestä, luultavasti Babyloniasta, kumarsivat Kristus-lasta, niin kuin paimenet olivat tehneet 12 päivää aiemmin. Kristuksen, Messiaan syntymä, Jumalan Pojan syntymä ihmiseksi maan päällä on nyt paljastettu myös pakanoille – tietäjäthän kun olivat ulkomaalaisia.

Joulukertomusten yhdistävä aihe on ilo, suuri ilo. Enkeli Gabrielin sanoja suuresta ilosta koko kansalle. Elisabetin ilo, kun hän tapaa Marian. Sakariaan ilo, kun Johannes on syntynyt. Paimenten ilo, kun he lähtevät seimen äärestä takaisiin töihinsä ylistäen Jumalaa. Ja tietäjien suuri ilo, kun he löytävät vihdoin paikan, jossa Jeesus-vauva oli – Luukkaan mukaan ”heidät valtasi suuri ilo” tai ”he ihastuivat ylen suuresti”, vanhemman käännöksen mukaan.

Kertomuksen tietäjistä aitous on mahdotonta todistaa, mutta kertomus on ihan todennäköinen. Persian valtakunnan pääuskonto siihen aikaan oli zarathustralaisuus, jonka papit tutkivat tähtitiedettä. Babylonia oli tähtitieteen keskus. Tähtitieteilijät tutkivat ilmiöitä kuten tähtien ja planeettojen liikkeitä ja noiden liikkeiden tulkintaa, ja he eivät eronneet astronomiaa astrologiasta, eivätkä tiedettä ja uskonnosta, kuten nykyihmisillä on taipumus tehdä. Tapahtui kyllä eri planeettojen kohtaamisia silloin noin vuoden nollan tienoilla, kuten Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio. Se olisi voinut näyttää suurelta tähdeltä taivaalla. Sitten loppu perustuu uskoon. Tietäjät uskoivat, että tämä tähti oli jumalallinen merkki siitä, että juutalaisten kuningas oli syntynyt ja seurasivat sitä.

Me voimme kuvitella heidän pettymyksensä, pitkän matkan jälkeen, kun he saapuivat Jerusalemiin. Herodes ja jopa ylipapit ja lainopettajat eivät jakaneet tietäjien iloa ja intoa vaan olivat pikemmin huolissaan ja peloissaan. Siksi tietäjien ilo oli niin suuri, kun he lopuksi löysivät talon Betlehemistä, ilman Herodeksen eikä ylipappien apua, josta pyhä perhe oli löytänyt yösijan. Heidän pitkä matkansa oli kannattanut, ja heidän uskonsa oli saanut palkinnon.

Tietäjien matka Betlehemiin tuo mieleen Jeesuksen vertaukset miehestä ja peltoon kätketystä aarteesta ja kauppiaasta, joka etsi helmeä. Suuri oli heidän ilonsa, kun he löysivät aarteen ja helmen. Jumala kutsuu meidätkin iloitsemaan: uskomme löytäminen ja ilosanoman vastaanottaminen ovatkin suuren ilon aihe. Joskus tämä ilo on kuitenkin vaikeaa löytää kristittyjen keskuudesta. Joillakin on taipumus toimia ilonpilaajina – toinen korostaa syntisyytensä liikaa ja elää rangaistuksen pelossa, toinen vastustaa ihmiselämän harmittomia nautintoja, toinen näkee vain eroja - ei yhtäläisyyksiä - eri vakaumukseltaan kristittyjen välissä ja keskittyy riidanaiheisiin pikemmin kuin ilon. Mutta uskomme ytimessä on kyllä ilo: ilo, jota tunsivat tietäjät, paimenet, Joosef ja Maria, Elisabet ja Sakarias, Simeon ja Hanna, ja jota tunsivat vielä voimakkaammin opetuslapset Kristuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta sekä helluntain ihmeestä.

Aarteenetsijä ja kauppias tekivät paljon työtä: aarteiden ja helmien löytäminen ei ole helppoa. Idän tietäjillä oli pitkä, vaivalloinen matka ja joutuivat suureen vaaraan paluumatkallaan, kun heidän piti paeta Herodesta, joka aikoi surmata Kristus-lasta. Me tiedämme kuinka paljon esimerkiksi Elisabet, Maria ja opetuslapset kärsivät. Mekään emme voi odottaa, että asiat menevät aina helposti. Mutta Jumala ohjaa meitä koko ajan, niin kuin tähti ohjasi tietäjät.

Meidän tehtävämme ei tietenkään pääty tähän, vaan pikemmin se vasta alkaa. Otettuamme Jumalan kutsun vastaan meidän on toimittava sen mukaan. Ilosanoman jakaminen muille on jokaisen kristityn tehtävä. Tämä ilosanoma ei jäänyt pienen lahkon salaisuudeksi vaan levisi jo ensimmäisenä loppiaisena muihin maihin ja kansojen keskuuteen. Lähetystyö alkoi jo silloin.

Ja se jatkuu yhä. Kirkko jatkaa vielä työtä, joka alkoi kauan sitten kaukaisessa Betlehemissä. Tänään me siunaamme tehtäviinsä uusia kirkon työntekijöitä. Olkoon Jumala heidän kanssaan heidän työssään.

Hetken päästä kirkkoherra Markus ja esimiehet Mirva ja Eija siunaavat uusia työntekijöitämme. Siunaamisen aikana seurakunta laulaa virren 443, jonka ensimmäisen säkeistön Heli-kanttori soittaa; virsi jatkuu sen jälkeenkin.

Chris Montgomery
pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.