Asta Koposen saarna 7.8.2022

Totuus ja harha

Evankeliumi Matt. 7: 15–23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’

Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”

Saarna

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo kirjoittivat Helsingin Sanomien Vieraskynässä viime viikon perjantaina:
”Venäjän presidentti Vladimir Putin on hyväksikäyttänyt uskontoa perustellessaan laitonta hyökkäyssotaa Ukrainaan. Myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill, on tukenut sotatoimia uskonnollisin perustein. Itäistä ja läntistä perinnettä edustavien kirkkojen johtajina olemme tästä syvästi järkyttyneitä.
. . .
Venäjän käymän laittoman hyökkäyssodan puolustaminen uskonnollisin perustein on uskonnon hyväksikäyttöä: se on eettisesti väärin, rikkoo yhteyttä idän ja lännen välillä sekä ennen muuta vahingoittaa ihmistä.” (HS Vieraskynä 29.7.2022)

Tämän päivän evankeliumin valossa olisi helppoa vetää suorat johtopäätökset: patriarkka Kirill on väärä profeetta ja arkkipiispat Luoma ja Leo ovat oikeita profeettoja. Väärä profeetta johtaa miljoonia venäläisiä harhaan. Oikeat profeetat kertovat, mikä on totuus.

Jeesus sanoo: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette.”

Joskus on helppo havaita väärä profeetta: omanedun tavoittelija, itsevaltaisen vallanpitäjän myötäilijä, taloudellisen ja/tai poliittisen vallan hamuaja, hyväuskoisten ihmisten eksyttäjä. Tällöin väärän profeetan tuottamat hedelmät ovat niin mätiä, että ne haisevat jo kauas. Mutta, ikävä kyllä, ei aina.

On myös vääriä profeettoja, jotka osaavat hienovaraisesti, oikean ja hyvän taakse piiloutuen, johtaa meitä harhaan. Lampaiden vaatteisiin pukeutuneet sudet on vaikeampi havaita.

Profeetta oli Jumalan sanansaattaja. Hänen tehtävänsä oli olla suorapuheinen ja kertoa selvästi, mikä Jumalan mielestä on ihmisille oikein ja mikä väärin. Vanhassa testamentissa puhutaan useaan otteeseen vääristä profeetoista, jotka johtavat ihmisiä harhaan, pois Jumalan tahdon tieltä (5. Moos. 13: 2–4; Jer. 6: 13–14, 23: 9–32; Hes. 13: 1–16; Miika 3: 5). Myös Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen nimissä toimivista vääristä profeetoista tai opettajista (Matt. 24: 24; Mark. 13: 22; Ap. t. 20: 29; Tit. 1: 10–16; 2. Piet. 2: 1; 1. Joh. 4: 1–6; Ilm. 2: 20). (Ja vertauskuva raatelevasta sudesta on sekä Vanhan testamentin kuvaus kansalle vahingollisesta johtajasta että kristillisissä kirjoituksissa käytetty vertauskuva vääristä opettajista.) Niin Vanhan kuin Uudenkin testamentin aikaan ihmisille oli siis tärkeää osata erottaa, kuka on oikea profeetta ja kuka saa opettaa Jumalan nimissä.

Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen vastaus oikean ja väärän profeetan erottamiseen toisistaan on uskon näkyminen tekoina. Todellinen usko tulee näkyväksi konkreettisina tekoina. Hankalaksi tilanteen tekee se, että väärien profeettojen tai opettajien teot saattavat ensi näkemältä vaikuttaa ihan hyviltä, mm. pahojen henkien karkottaminen ja voimateot. Oikeat ja väärät profeetat jätetäänkin elämään rinnakkain. Hyvä ja paha kulkevat tässä elämässä rinta rinnan. Vasta aikojen lopussa väärät profeetat tulevat saamaan lopullisen tuomionsa. Ja sen tuomion toteuttaa Jumala.

Alkuseurakunnassa annettiin vähän selkeämpiäkin ohjeita oikean ja väärän profeetan erottamiseen toisistaan. Väärä profeetta viipyi kauemmin kuin kaksi päivää, pyysi rahaa tai käski valmistamaan itselleen syötävää (Did. 11: 5–12). Muita eroja oli, että väärä profeetta oli röyhkeä, häpeämätön ja suurisuinen (Herm. paimen 48: 8, 12). No, en tiedä, onko näistä ohjeista meille yhtään sen enempää hyötyä kuin Matteuksen evankeliumin ”Hedelmistä te heidät tunnette.” Ja toisaalta, tottahan se on: totuuteen ohjaajat ja harhaan viejät elävät rinnakkain tänäkin päivänä. Mistä me tiedämme, ketä pitäisi kuunnella?

Meidän tulee kuunnelle niitä, jotka ohjaavat meitä Jumalan tahdon toteuttamiseen elämässä. Sehän oli oikean profeetan tehtävä. Eli kun kuljemme kohti totuutta, kuljemme kohti Jumalan tahdon toteutumista elämässämme.

Jumalan tahto on, että me elämme vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. Meidänkin uskomme Jumalaan tulee näkyä hyvinä tekoina muita ihmisiä kohtaan. Siitä myös me tunnistamme sen, että olemme menossa oikeaan suuntaan.

Joudumme asettumaan peilin eteen: Miten minä olen elämässäni pyrkinyt toteuttamaan Jumalan tahtoa?
Olenko toiminut Jumalan tahdon vai yleisen mielipiteen mukaan? Kumpi on tiukan paikan tullen ollut minulle tärkeämpää?

Mistä tiedän, mikä on Jumalan tahto, mikä on totta ja oikeaa? Hukkuuko Jeesuksen opetusten ääni sosiaalisen median äänitorvien toitotuksen alle? Annanko valeuutisten tai populismin hämärtää tajuani oikeudenmukaisuudesta?

Vaikka tietäisin, mikä on oikein, olenko pyrkinyt elämään sen mukaan? Vaikka se olisi ollut hankalaa ja epämukavaa? Vaikka olisin sen takia joutunut luopumaan jostakin?

Peiliin katsominen ei tunnu hyvältä. Näen itseni etsimässä muiden hyväksyntää enemmän kuin Jumalan tahtoa. Näen itseni muuntelemassa totuutta, ettei se sattuisi niin paljon tai paljastaisi heikkouttani. Näen itseni kääntämässä selkäni, etten näkisi mihin oikeudenmukaisuus minua kutsuu. Ja yhtäkkiä – peiliin heijastuu kuva rististä. Kaikki on annettu anteeksi. Tällaisenakin kelpaan. Jumalan tahdon totuttaminen ei ole omassa varassani. Voima tulee Jumalalta. Elämääni ei ohjaa tuomion pelko, vaan rakkaus, joka lähettää liikkeelle.

Jeesus ei pelastanut meitä olemaan välinpitämättömiä tai vastuuttomia. Hän pelasti meidät olemaan uskossa kuuliaisia Jumalan tahdolle. Jeesus pelasti meidät seuraamaan häntä, noudattamaan hänen esimerkkiään ja hänen sanojaan. Koska hän on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14: 6). Jeesus pelasti meidät rakastamaan toinen toistamme Jumalan armahtavan rakkauden voimalla. Hän pelasti meidät rakastamaan Jumalaa niin, että lähimmäinen sen tuntee.

Kun kuljemme kohti Jumalan tahdon toteutumista elämässämme, usko saa aikaan hyviä hedelmiä. Apostoli Paavali kuvaa niitä sanoilla: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, lempeys, hyvyys, uskollisuus, maltti ja itsehillintä” (Gal. 5: 22–23). Kun nämä lisääntyvät, ei olla kaukana totuudesta.