Chris Montgomeryn saarna 22.9.2019

15. suununtai helluntaista

Luuk. 17: 11-19

On hauska kirja myynnissä Britanniassa nimeltään Middle class problems eli Keskiluokkalaisten ongelmia. Kirjan ”pointti” on, että nämä ongelmat eivät ole oikeita ongelmia, vaan vain keskiluokkalaisten ongelmia. Keskiluokkalaisen päivä on mennyt jos esimerkiksi espressokeitin paikallisessa kahvilassa on rikki ja hänen täytyy juoda vaihteeksi tavallista kahvia, vaikka kirkkoherran lempimerkki Kulta Katriinaa. Tai kun hänen siivoojansa soittaa perumaan hänen käyntinsä sairastumisen vuoksi, joten keskiluokkalaisen on siivottava hänen asuntonsa itse. Sitten hän ei ehtisi enää joogatunnille tai golf-kentälle ... Tämä kirja tekee lukijan miettimään mikä on oikeasti ongelma ja mikä ei.

Kuinka usein tämä keskiluokkalainen pysähtyy ajattelemaan, että itse asiassa hän pärjää aika hyvin? Hänellä on varaa ostaa laadukasta kahvia, liittyä golf-seuraan, palkita muita tekemään työtä hänen puolestaan. Onko hän muistanut olla kiitollinen tästä kaikesta? Hänellähän on lähimmäisiä, joilla ei ole varaa näihin asioihin ... Entäs me? Muistammeko me olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä meillä on?

Kiitollisuus on avainsana tämän päivän evankeliumissa, jonka me voisimme kutsua ”Kiitollisen samarialaisen kertomukseksi.” Miehet, jotka Jeesus paransi, olivat spitaalisia. Se tarkoittaa, että he kärsivät joko spitaalista tai muusta vakavasta ihotaudista, jonka seurauksena heidän oli elettävä eristäytyneinä muilta, oletetun tartuntavaaran vuoksi. On mielenkiintoista huomata, että tässä porukassa oli yksi samarialainen, siis ulkomaalainen, kun muut yhdeksän olivat juutalaisia. Samarialaisilla ja juutalaisilla ei ollut yleensä mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta joko vakava sairaus - yhteisesti koettu vastoinkäyminen - tai usko oli tuonut heidät yhteen. Hehän kutsuivat Jeesusta opettajaksi käyttäen arvonimeä epistates tavallisen opettajaa tarkoittavan sanan sijaan: vain Jeesuksen opetuslapset käyttivät tätä epistates-termiä.   

Vain yksi kymmenestä miehestä, jotka Jeesus oli parantunut spitaalista tuli takaisin kiittämään häntä ja samalla ylistää Jumalaa. Miksi juuri tämä mies oli niin kiitollinen? Johtuiko se siitä, että ulkomaalaisena spitaalisena hän oli tuplasti syrjäytetty? Olivatko muut parantuneet vähemmän kiitollisia, koska heillä oli niin kiire palata heidän kotikyliinsä, käydä heidän pappinsa luona ja ottaa heidän paikkansa takaisin yhteiskunnassa, nyt kun he olivat taas puhtaita? Tämä kiitollinen samarialainen ei olisi ollut vielä hyväksytty juutalaisten joukossa koska, vaikka parannettu, hän on vielä ulkomaalainen juutalaisten silmissä. Ja Jeesuksella itse ei ollut erityistä syytä odottaa kiitosta juuri samarialaiselta. Aiemmin on tekstikohta jonka mukaan erään samarialaisen kylän asukkaat olivat kieltäytyneet ottamasta Jeesusta vastaan. Luultavasti monet samarialaiset suhtautuivat tähän juutalaiseen saarnamieheen skeptisesti.   

Tämä ei ole suinkaan ainoa kerta, jolloin Jeesus kohtaa ulkomaalaisen, ei-valittuun kansaan kuuluvan, ja on huomannut kuinka vahva on tämän ei-juutalaisen usko: on samanlaisia tapauksia koskien esimerkiksi kanaanilaista naista, jonka tyttären Jeesus parantaa ja roomalaista sadanpäällikköä, jonka palvelijan Jeesus parantaa. Ja sitten on tietenkin joulukertomuksen kolme ulkomaalaista tietäjää, joiden usko oli niin vahva, että he matkustivat Persiasta saakka kunnioittamaan Jeesus-vauvaa.

Jumala voi kylvää uskon kenessä vaan. Lopuksi ainoa tärkeä syy, miksi kiitollinen samarialainen erottuu joukosta on se, että hänen uskonsa oli vahva. Hän oli ilmeisesti jo uskossa ennen kuin hän tapasi Jeesuksen, ja tapaamisen ja ihmeparantumisen seurauksena hänen uskonsa vahvistui vahvistumistaan. Ei ole oikeasti tärkeää, onko hän sairas vai ei, ulkomaalainen vai ei, syrjäytetty vai ei. Tärkeää on, että hän kelpaa Jumalalle ... Kun Jumala katsoo meitä, hän ei näe ensiksi naista tai miestä, nuorta tai vanhaa, sairasta tai terveellistä, ulkomaalaista tai suomalaista, keskiluokkalaista tai työväenluokkalaista. Meillä on tämä valitettava taipumus luokitella muita ihmisiä, mutta Jumalalla ei ole. Hän katsoo hänen lapsensa uskon valossa, usko, jonka hän itse kylvi meissä.   

Mistä sinä tai minä voisimme olla kiitollisia tässä ja nyt? Ehkä kukaan täällä ei ole kokenut niin uskomatonta käännettä elämässään kuin nämä kymmenen spitaalista. Toisaalta, ehkä jotkut kyllä on kokenut. Jokaisella on kuitenkin syytä olla kiitollinen monista asioista, pienistä sekä isoista asioista, hyvistä sekä epämukavista asioista. Monihan on joskus kokenut sellaisia vastoinkäymisiä, joiden seuraukset olivat yhtä myönteisiä kuin kielteisiä, kuten kun kärsimyksessä löydämme yllättäen uusia voimia, tai perhesuhteet syventyvät ja vahvistuvat tavalla, jolla ne ei olisi koskaan vahvistuneet myötäkäymisissä. Me otamme liikaa itsestäänselvyytenä ja unohdamme, että kaikki se, mitä meillä on, on Jumalan antama. Me unohdamme liian helposti kuinka paljon meidän lähimmäisemme ovat tehneet meidän puolestamme. Milloin olemme viimeksi kiittäneet heitä – perheenjäseniä, sukulaisia, naapureita, luokkakavereita, työtovereita tai ystäviä – Entä, jos myöhemmin tänään tai lähipäivinä jokainen meistä kiittäisi jotakuta, erityisesti jotakuta, jota ei ole muistanut kiittää pitkästä aikaa? Se olisi pieni ele, mutta ele, jolla olisi suuri merkitys kiitetylle.     

Kiitos kirkkoväärteille avustanne saarnan valmistelussa.

seurakuntapastori
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. English as mother tongue.