Chris Montgomeryn saarna 1.11.2020

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

Matt. 16: 1-4

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Minun pieni apulainen täällä on yksi suurimmista teologeista koskaan, Martti Luther. Ehkä te näitte isomman Martti Lutherin eteisessä, kun saavuitte kirkkoon. Kunpas hän olisi täällä tänään jakamassa hänen viisauttaan meille! No, minun täyty kelvata…

Mitä mieltä Martti Luther olisi ollut meidän maailmasta? Monet asiat yllättäisivät hänet – 500 vuoden uskomattomat teknologiset kehitykset, naisten asema nyky-yhteiskunnassa, demokratia, nykyajan terveydenhuollon laatu, melutasot maailmassa täynnä koneita.

Yhtä monet asiat eivät yllättäisi häntä. Kirkko, joka etsii suuntaa konservatiivien ja uudistusmielisten välistä - tuttu juttu Lutherille, ei mitään uutta. Pandemia, joka pakottaa ihmisiä muuttaa rajusti elämäntapojaan – liian tuttu juttu hänelle ja hänen aikalaisilleen. Huolet maailman tulevaisuudesta – no hän itse ja hänen aikalaisensa olivat erittäin huolissaan maailman tulevaisuudesta; monet, kuten Luther, odottivat maailman loppua tulevina vuosikymmeninä ... Itse asiassa meillä ja Martti Lutherilla olisi aika monia kosketuspintoja.

Toinen asia, joka ei ole muuttunut on, että me pohdimme Raamatun merkitystä, ja etsimme vastauksia elämän ja kuoleman isompiin kysymyksiin. Mitä siis Luther ajatteli tästä tämän päivän evankeliumitekstistä?

Luther olisi ollut yhtä pettynyt kuin Jeesus oli fariseuksiin ja saddukeuksiin, jotka kaipasivat taivaan merkkejä Jeesukselta. Luther korosti, että usko on Jumalan antama, se ei perustu merkkeihin, ihmeisiin, todisteisiin, se ei ole hyvien tekojen seuraus tai palkinto, se ei ole ihmisten saavutus ... Se on Jumalan lahja meille.

Pian tämän välikohtauksen jälkeen Pietari tunnusti Jeesuksen Messiaaksi – ilman merkkejä, usko riitti. Pietari ja muut apostolit näyttivät tien: he nöyrästi seurasivat Jeesusta kun hän kutsui heidät. He eivät vaatineet taivaan merkkejä. Kontrasti fariseuksiin ja saddukeuksiin on suuri: Jeesus oli antanut niin monia merkkejä hänen voimastaan ihmeissä, mutta fariseukset vaativat vielä enemmän: taivaan merkkiä tässä ja nyt, jotakin apokalyptista, kuten taivaasta laskeutuva tuli. Miksi Jeesus suostuisi? Oikea Jeesuksen kannattaja ei tarvitse merkkejä, koska hänen uskonsa riittää.

Jeesus tarjoaa vain ”Joonan merkin” fariseuksille ja saddukeuksille. Lutherin mukaan puhumalla Joonan merkistä Jeesus viittaa Joonan heikkouteensa: Joona oli kyllä heikko – hän pelkäsi nineveläisiä, hän pakeni Jumalaa, hän melkein hukkui ja tuli petoeläimen saaliiksi. Ei mikään kovin vaikuttava alku profeetan uralle. Jeesus toisaalta oli julkisen toimintansa alussa esiintynyt vahvana: itsevarmana saarnaajana ja ihmeidentekijänä, yhteiskunnan, ylipappien, jopa Herodeksen kriitikkona. Hän oli levittänyt ilosanomaa, opettanut opetuslapsia, asettanut kristinuskon perustukset … Mutta nyt kun hänen kaikista tärkein tehtävänsä oli hänen edessään … oli aika esiintyä yhtä heikkona kuin Joona: Jeesus antoi itsensä roomalaisille ja ylipapeille tutkittavaksi, kidutettavaksi ja teloitettavaksi, Hän ei puolustautunut vaan meni nöyräsi kuolemaan meidän kaikkien puolestaan. Kaikista hetkistä tärkeimmissä, hän oli kaikista heikoin.

Ja juuri tässä on Kristuksen vahvuutensa. Kuolemalla hän tuhosi kuoleman, kärsi meidän rangaistuksemme ja vapautti meidät synnistä ja kuolemasta. Varhaismarttyyrit oppivat tästä mallista: roomalaiset yrittivät vainota kristittyjä, kunnes he vaan häväisivät. Mutta kuolemalla Kristuksen puolestaan, nämä marttyyrit vain inspiroivat muita tulemaan uskoon, uskoon, jonka puolestaan sen harrastajat olivat valmiita kuolemaan. Myös Lutherin aikana 1500-luvulla tuhansia kristittyjä taas kuoli vainoissa – tällä kertaa valitettavasti muiden kristittyjen vainoamina.

Kristityt eivät tarvitse pelätä heikkoutta. Onko kyseessä sairaus, taloudellisia ongelmia, maailman halveksunta, tai jopa heikko usko - kun olemme heikkoja, olemme vahvoja. Koska juuri silloin me saamme apua Pyhältä Hengeltä. Paavalin sanoin ”ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.”

Kun olemme heikkoja, olemme tavallista riippuvaisempia Jumalasta, me luotamme siihen, että hän johdattaa meidät eteenpäin, että hän auttaa meitä uskomaan ja tekee hyvää meidän kautta. Joona löysi vahvuutensa vastoinkäymisten kautta, heikkouden kautta. Olkoon Joonan merkki merkki meillekin. Aamen.

Chris Montgomeryn kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.