Chris Montgomeryn saarna 1.3.2020

1. Moos. 4:3-10

Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Synti on avainsana tämän päivän lukukappaleissa ja evankeliumissa. Synti aiheena sopii hyvin tänään, ensimmäisenä paastonajan sunnuntaina. Paastonaikana kristitty yrittää olla tavallista tietoisempi omasta syntisyydestään, katuu ja, Kristuksen avulla, voittaa kiusauksen tehdä syntiä. Halu tehdä syntiä vaanii ovella, vaanii meidän sydämissämme, kiusaa meitä. Pystymmekö vastustamaan tätä kiusausta ja välttämään syntiä? Tämän sunnuntain toisessa mahdollisessa Vanhan testamentin lukukappaleessa Aadam ja Eeva lankeavat syntiin. Nyt perisynti on periytynyt ja on heidän poikansa Kainin vuoronsa tehdä samaa. Tässä 1. Mooseksen kirjan lukukappaleessa Kain tekee ehkä kaikista synneistä vakavimman – hän tekee murhan. Lukija tai kuulija on varmaankin kauhuissaan tästä. Hän tuntee sääliä Abelia kohti ja hänen on vaikeaa samaistua Kainiin. Mutta jos pohtii tätä kertomusta, Kain käyttäytyy jollakin tasolla tavalla, johon kuka vaan ihminen pystyy samaistumaan. Jokaisessa meissä on Kainin elementtejä.

Kain ei ymmärrä miksi Jumala suosii Abel-veljen uhrilahjaa hänen omaansa enemmän. Hän on maanviljelijä ja Abel lammaspaimen, kaksi vertailukelpoista ammattia. Ihminen yleensä syö sekä kasviksia että lihaa. Miksi kumpikaan olisi toista suositellumpi? Täynnä kateutta hän raivostuu Abeliin, hänen nuorempaan veljeensä. Hänestä hän on kohdeltu kaltoin, epäoikeudenmukaisesti. Jokainen lapsi on kokenut tätä joskus. Jokainen on joskus huutanut ”Epää!” Sisaruksenkateus on tuttu juttu monille. Työpaikassakin saattaisi tuntua siltä, että jotkut nauttivat pomon suosiostaan muita enemmän. … Kateellisella Kainilla on mahdollisuus kääntyä Jumalaa kohti ja pyytää selitystä, kuten Job teki kun hän oli kärsinyt. Jumala ei selitä miksi suosii Abelin uhrilahjaa, mutta toisaalta Kain ei kysy. Jumala muuten puhuu Kainille, antaa neuvoa, on saatavilla, odottaa Kainilta selitystä hänen suuttumisestaan. Mutta Kain vaikenee ja valitsee synnin Jumalan tarjoaman avun sijaan.

Jokainen meistä kokee pettymyksiä ja vastoinkäymisiä elämässä. Tärkeää on se, että miten me kohtaamme ne. Suutummeko me? Syyllistämmekö me syyttömiä, kuten Kain syyllisti Abelia? Käännymmekö me pois Jumalalta? Olemmeko me varmoja, että vain me olemme uhreja, vain me olemme oikeassa ja muut väärässä? Vai avaammeko dialogin lähimmäistemme ja Jumalan kanssaan? Olemmeko valmiita muuttamaan tapojemme? Olemmeko avoimia mahdollisuuteen, että me itse asiassa olemme väärässä? Ylimielisyys liian helposti vie meidät vääriin johtopäätöksiin, ylimielinen oletus että minä tiedän muita paremmin, jopa Jumalaa paremmin. Paastonaika on juuri se aika, jolloin jokaisen meistä kannattaa pohtia tällaisia kysymyksiä, katsoa omaan sydämeensä, miettiä omia motiiveja ja käyttäytymistä.

Murhan jälkeen Kain ei pysty alussa myöntämään edes tehneensä syntiä. Tämä on niin yleinen ihmisreaktio. Ensiksi on toivo, että syntimme ei paljastu. Sitten on yritys selittää synninteon pois. Kuinkahan usein olen lukenut esimerkiksi urheilijoista, jotka ovat kärynneet dopingin käytöstä, ja jotka ovat väittäneet, etteivät olleet tehneet mitään väärin? He keksivät selityksiä, jokainen niistä edellistä epätodennäköisempi. Rehellinen syyllisyyden myöntäminen tuntuu niin vaikealta. Kainin syntinsä on niin vakava kuin voi olla, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista, jopa murhan anteeksiantaminen. Mooseskin teki murhan, mutta hän oli juuri se, jonka tehtävänä oli viedä israelilaiset ulos Egyptissä Pyhään Maahan.

Kain ei halua ottaa vastuuta hänen omasta veljestään. Häntä, joka suuttui kun joutui muka epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi, ei tarjoa mitään oikeudenmukaisuutta veljelleen. ”Olenko minä veljeni vartija?” hän kysyy. Mutta Jumala odottaa kyllä meidän ottavamme vastuun muista ihmisistä. Kukaan ei pärjää yksin tässä elämässä. Me emme voi paeta meidän velvollisuuksiamme muita kohti. Kun isä kysyy pojaltaan ”missä sinun siskosi on?” onko pojan vastaus ”en ole minun siskoni vartija” vai ”menen katsomaan, missä hän on ja tarvitseeko hän mitään.” Jumala antoi meille muita ihmisiä, perheen, sukulaisia, ystäviä syystä, ja syy ei ole, että jokainen hoitaisi vain omia asioitaan, vaan että me täyttäisimme Kristuksen rakkauden kaksoiskäskyn.

Jumala kohtelee Kainin yllättävän lempeästi. Hän suojelee häntä, murhaajaa, muilta, jotka aikoisivat surmata hänet kostona. Kun alussa Jumalan kohtelu Kainia kohti vaikuttaa ilkeältä kertomuksen edetessään Jumalan rakkaus tuntuu yhä enemmän. Kain lähtee Jumalan luota vapaana miehenä. Myöhemmin hän menee naimisiin, tulee isäksi ja perustaa kaupungin. Kertomus muistuttaa meitä, että Jumala päättää ihmisten kohtalosta ja mahdollisesta rangaistuksesta, ei ihminen. Koko kertomus on muistutus, että Jumalan mittapuut eivät ole ihmisen. Hän suosii nuorempaa veljeään, kun yhteiskunta suosi esikoista. Ja syntiselle esikoiselle annetaan toinen mahdollisuus. Evankeliumi käsittelee saman aiheen: Pietari tekee sitä, mikä on hyvä ihmisten mittapuun mukaan eli yrittää suojella Jeesusta, ja varmaankin on pettynyt, kun Jeesus nuhtelee häntä. Pietari ymmärtää tietenkin myöhemmin, miksi Jeesuksen piti kärsiä.

Olisi väärin kuitenkin ymmärtää tämän kertomuksen tarkoittavan, että saa tehdä pahaa ja jäädä rangaistuksetta. Kainin täytyy elää syyllisyydentunnon kanssa, katkerana, muiden vihaamana ja halveksimana. Vielä vakavammin, Kaininhan täytyy lähteä pois Herran kasvojen edestä. En voisi kuvitella pahempaa kohtaloa ihmiselle. Syntinen, paatunut ihminen saattaisi pärjätä tässä elämässä, … mutta vain tässä elämässä.

Rukoillaan. Herra, ole meidän rinnallamme koko paastonaikana. Auta meitä voittamaan kiusaus tehdä syntiä. Rohkaise meitä kääntymään sinua kohti heti kun tunnemme kiusauksen. Sinuun me turvaamme, Aamen.

pappi Chris Montgomeryn kasvokuva.
pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.