Chris Montgomeryn saarna 13.8.2023

Luuk. 4:23-30

Nasaret. Minkälainen kuva sinulla on mielessäsi Nasaretista, kaupungista, tai pikemmin kylästä, jossa Jeesus varttui? Ehkä kuvasi on jonkinlainen maalaisidylli paikkakunnasta, jossa tavalliset ihmiset tekivät iloisesti työtään ja kasvattivat perheitään rauhassa, kaukana suurkaupungeista, ongelmineen. Tästä tämän päivän evankeliumista me saamme vähän erilaisen kuvan Nasaretista ja nasaretilaisista.   

Tämä kohtaus tapahtuu siellä, jossa Luukkaan mukaan Jeesus aloitti hänen julkisen toimintansa. Tilanne oli hyvin jännittynyt ja dramaattinen. Jeesus oli juuri lukenut Pyhistä kirjoituksista synagogassa, ja oli saanut sekavan reaktion: vaikka toiset olivat innoissaan, toiset eivät ottaneet häntä vakavasti; hänhän oli vain Joosefin poika. Jeesus aloitti siis hänen työtään juuri siinä paikassa, jossa monet ihmiset tunsivat hänet, ja, tästä syystä, jopa halveksivat häntä, pelkkänä puusepän poikana, joka sitten uskalsi yhtäkkiä saarnata heille. Kuten tiedämme, Jeesus ei koskaan välttänyt vaikeita tehtäviä: hän väitteli mielellään lainoppineiden ja fariseusten kanssa, hän vieraili välillä ulkomailla, hän moitti Herodes neljännesruhtinasta avoimesti. Ja hän ei välttänyt vaikeaa käyntiä hänen kotikaupungissaankaan. 

Ja tässä hänen kotikaupungissaan Jeesuksesta tuntui kuin hän olisi ulkomailla, ihmisten ympäröimänä, jotka eivät ymmärtäneet häntä. He jopa vaativat hänen tekevän ihmeitä, niin kuin hän olisi jonkinlainen taikuri. Siksi hän puhui heille Eliasta ja Elisasta. Elia eli aikana, jolloin juutalaiset palvoivat Baalia. Elian täytyi alkaa hänen toimintansa profeettana ulkomailla, Sidonin maalla. Sidonin maalla oli muuten erityisen huono maine; sidonilaisia uhattiin tuomiolla useita kertoja Vanhassa testamentissa ... Ja tästä huolimatta Elia otettiin hyvin vastaan siellä, paremmin kuin Jeesus Nasaretissa. Samalla tavalla vuosia myöhemmin Elisa paransi ulkomaalaisen, Naamanin, ja näin Naamanin usko Jumalaan heräsi. Muistetaan myös, että Naaman oli syyrialainen, joita laskettiin Israelin vihollisten joukossa. 

Jeesuksen puhe oli vetoomus nasaretilaisille, että he myönsivät tehneensä väärin torjumalla hänet ja että tulisivat katumukseen. Kun ulkomaalaiset olivat ottaneet vastaan Jumala Sanaa riemulla, mikseivät nasaretilaiset tekisi samaa? Hänhän on heidän Messiansa, hän rakastaa heitä; tietenkin häntä harmittaa, että he ovat torjuneet hänet heidän sydämessään. He eivät tulleet katumukseen vaan päinvastoin raivostuivat, ja olisivat syösseet hänet jyrkänteeltä alas. He olivat kuulleet vaikean totuuden, ja eivät olleet kestäneet sitä.  

Me törmäämme tähän asenteeseen useasti nykyäänkin. Ihmiset uskovat liian helposti sitä, mitä he haluavat uskoa. Kun totuus ei mahdu heidän maailmankatsomukseensa, tämä totuus on torjuttava. Ja on turvauduttava johonkin mukavaan valetotuuteen. Niitä vilisee sosiaalisessa mediassa. 

Kirkko edustaa totuutta. Mutta mikään kirkkokunta ei pysty omimaan kristinuskon totuutta kokonaan. Valitettavasti jotkut kristityt eivät kuitenkaan kestä sitä, että on olemassa muitakin versioita kristinuskosta kuin heidän omaan. Vaikka he kuuluvat pieneen vähemmistöön, vaikka on satoja miljoonia kristittyjä, jotka uskovat jossain määrin eri tavalla kuin he. Lopputulos on ollut sortoa, sotia ja muuta vihamielisyyttä. Onneksi välit ovat parantuneet, mutta on vielä paljon parantamisen varaa.         

Ja valitettavasti on ihmisiä, jotka eivät kestä muiden uskontojen tai maailmankatsomusten olemassaoloa. Elia ja Elisa kestivät. Jeesuskin kesti. Hän ei tuominnut ei-juutalaisia, vaan aloitti vuoropuhelun heidän kanssaan, teki ihmeitä heidän puolestaan, herätti uskon heissä. Kun hän näki ei-juutalaisen, ulkomaalaisen, hän näki Jumalan luoman ihmisen, ei Baalin tai Mithraan tai Ahura Mazdan palvoja. Ottakaamme me tämä mallina: jokainen ihminen maailmassa on ennen kaikkea Jumalan luomus. Ja Jumalan luomuksina meillä on erittäin paljon yhteistä. Ei ole sattumaa, että kultainen sääntö ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” on melkein samaa kaikissa pääuskonnoissa.     

Tämän tekstin pääsanoma minulle on siis, että kunnioitetaan muita heidän uskomuksissaan. Paavalin sanoin ”Älä … ole ylimielinen, vaan pelkää!” On monia esimerkkejä Raamatussa kunnioitusta ei-juutalaisia kohti: Sidonin maan asuville sekä syyrialaisille, kolmelle tietäjälle (luultavasti zarathustralaisia), samarialaisille, kanaanilaisille, roomalaisille … Vanhan testamentin Jumala oli erittäin kärsivällinen israelilaisten kanssa, vaikka he toistuvasti kääntyivät pois häneltä palvomaan Baalia. Nytkin hän on erittäin kärsivällinen meidän kanssamme, vaikka mekin lankeamme toistuvasti syntiin. 

Rukoilemme, että tulisimme katumukseen. Rukoilemme, että kohtelisimme kaikki muita Jumalan meille antamalla rakkaudella. Rukoilemme rauhaa maan päällä kaikille. Aamen.