Chris Montgomeryn saarna 26.4.2020

Johanneksen evankeliumi. 21: 15-19

Minkälainen kuva sinulla on paimenista? Ehkä tulee mieleen paimen, joka istuu puun varjossa soittamassa huiluja, nauttien raikkaasta ilmasta idyllisissä maisemissa. Tämä kuva idyllisestä elämästä maaseudulla elää vahvasti vielä: Muutamia päiviä sitten näin työpaikkailmoituksen, jonka tarkoitus on houkutella ihmisiä työhön maatiloihin. Maisemat kuvassa olivat idyllisiä ja työntekijät nuoria ja hyväkuntoisia. Aurinko paistoi pelloissa täynnä kukoistavaa vehnää.

Toinen kuva paimenesta saattaisi olla karumpi – köyhä maataloustyöntekijä, joka tekee kovaa työtä ulkona huonolla kuin hyvälläkin säällä. Vaikka köyhä ja halveksittu, paimen tekee työtä joka on korvaamaton. Paimenen lampaat ovat täysin riippuvaisia hänestä niin kuin muut ihmiset ovat riippuvaisia paimenista ja muista maataloustyöntekijöistä ruoan saantiin sekä vaatteiden raaka-aineisiin. Raamatun aikana paimenet olivat kyllä köyhiä ja halveksittuja. Niitä mainitaan usein: esim. molemmissa tämän päivän lukukappaleissa; nuori Daavid oli paimen, paimenet todistivat Jeesuksen syntymän ensimmäisinä. Ja Jeesus kutsui itseään hyväksi paimeneksi. Kirkossa on paljon paimeneen liittyvää symboliikkaa: pastorihan tarkoittaa ”paimenta”, papit tekevät pastoraalitutkintoja ja piispa käyttää paimensauvaa juhlamessuissa. Symbolinen merkitys on vahva: kirkko Jumalan nimessä ohjaa, ruokkii hengellisellä ravinnolla, tukee, suojelee, näyttää tien.

Tämä päivän evankeliumissa Jeesus, meidän hyvä paimenemme, antaa Pietarille tehtävän: olla muiden paimenena, ruokkia ja kaitsea hänen laumaan. Tämä tehtävänanto ei ole yllätys: Jeesus olihan aiemmin valinnut Simon Pietarin muiden apostolien joukosta kirkon tulevaksi johtajaksi, kallioksi jolle Jeesus rakentaa kirkkonsa. Se, mikä on saattanut hämmästyttää läsnäolijoita, siellä Tiberianjärven rannalla, on tämän tehtävänannon ajoitus: Jeesus oli ylösnoussut vain muutamia päiviä aiemmin, ja kolme päivää sitä ennen Pietari oli julkisesti kieltänyt hänet, kolme kertaa. Opetuslasten johtaja oli epäonnistunut ja tuottanut pettymyksen; vain Juudas oli näyttäytynyt vielä epäluotettavammaksi. On hyvin mahdollista, että jotkut opetuslapset odottivat Jeesuksen nuhtelevan Pietaria taikka Pietarin johtavan roolin siirtyvän toiselle. Se ei tapahdu. Jeesus antaa Pietarille toisen mahdollisuuden, mahdollisuuden julistaa hänen rakkautensa Jeesusta kohti julkisesti, kolme kertaa, muiden opetuslasten kuullen. Jeesus poistaa Pietarin häpeän ja palauttaa hänet virkaan, jonka seurauksena hänet pidettiin taas luotettavana johtavana hahmona apostolien joukossa.

Pietari oli epäonnistunut eri tavoin aiemminkin, usein, ymmärtäen Jeesuksen sanat tai toimintaa väärin. Muun muassa hän yritti kävellä veden päällä mutta upposi, hän yritti estää Jeesuksen menevänsä kuolemaansa, hän ei halunnut Jeesuksen pesevän hänen jalkansa ja hän puolusti Jeesusta miekalla Getsemanen puutarhassa kun Jeesus oli valmis antautumaan ilman vastarintaa. Aina hän oli saanut toisen mahdollisuuden näyttää hänen rakkautensa Jeesusta kohti ja hänen uskoaan Jeesukseen. Vuosia myöhemmin hän saa mahdollisuuden näyttää hänen rakkautensa taas oman elämänsä kustannuksella: perimätiedon mukaan Pietari kuoli ristillä marttyyrina, kuolema johon viittaavat Jeesuksen sanat ”sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

Kuinka usein sinä olet, minä olen tuottanut pettymyksen Herrallemme kuten Pietari niin usein teki? Kuinka usein olemme ajatelleet itseämme ennen muita, tuominneet muita kun olisi pitänyt kuunnella, jättäneet muita auttamatta laiskuudesta, jättäneet avustusta antamatta olettaen ehkä, että joku muu varmaakin antaa? Tämä maailma ei tunnista omia virheitään. Ei ole muodikasta pyytää anteeksi. Ei ole muodikasta myöntää katuvansa aiemmin tehdyistä virheistä. ”Non, je ne regrette rien – En kadu mitään” on maailman tapa käsitellä virheitä. Mennään vaan suoraan eteenpäin ja jätetään menneisyyttä käsittelemättä. Kristitty toisaalta myöntää omia virheitään, omia syntejään. Kristitty tulee katumukseen, niin kuin Pietari teki, pyytää anteeksi ja tekee työtä johon Jumala on kutsunut hänet. Hän tietää että tekee virheitä, tekee syntiä vastedes, mutta hän ei luovu. Hän palvelee Herraa ja muita. Jeesus antaa meille toisen mahdollisuuden kun me lankeamme. Joka kerta.

Kaikilla opetuslapsilla oli sama perustehtävä ilosanoman levittämisessä ja seurakunnan perustamisessa. Pietari oli kyllä heidän johtajaan, mutta vain siinä mielessä, että hän oli ensimmäinen vertaistensa joukossa. Me olemme perineet saman tehtävän, vaikka yksityiskohdissa tehtävä saattaisi vaihdella ihmisestä ihmiseen. Jeesus kutsuu jokaista meistä ohjaamaan muita, suojelemaan muita, ruokkia heitä hengellisellä ravinnolla. Jos me jätämme tämän työn tekemättä, työ on vielä tehtävä kun me palaamme siihen myöhemmin.

Me emme ole tietenkään yksin tässä. Kuvitellaan, että me muodostamme kolmion. Me, muut kristityt ja Jumala. Jokainen kristitty voi kaitsea muita samalla kun toiset kaitsevat häntä, ja Jumala kaitsee meitä kaikkia. Jokainen meistä voi olla joskus se, joka kaitsee muita ja joskus se jota joku toinen kaitsee. Muista ihmisistä huolehtiminen niin kuin paimen hänen lampaitaan on tapa täyttää rakkauden kaksoiskäsky. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tehkäämme näin. Aamen.

Chris Montgomery kasvokuva
pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.