Chris Montgomeryn saarna 29.5.2022

Joh. 15:26–16:4 
Jeesus sanoi:
”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.

Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

Kiitos kirkkoväärteille kommenteistanne tästä evankeliumista ... Kolme päivää sitten juhlimme Jeesuksen taivaaseenastumista. Ja viikon päästä juhlimme helluntaita – Pyhän Hengen lähettämistä maailmaan. Tässä puheessa Johanneksen evankeliumista Jeesus kertoo opetuslapsille Pyhän Hengen tulosta vähän etukäteen. Samalla hän varoittaa tulevista koettelemuksista, kuten vainoista. Jeesuksen sanat varmaankin toivat paljon lohdutusta opetuslapsille myöhemmin, vaikeina aikoina Jeesuksen kuoleman jälkeen. He elivät pelossa siitä, että Jeesuksen kannattajina he olisivat seuraaviksi vuorossa pidätettäviksi ja mahdollisesti teloitettaviksi. Varhaiskristityt muuten kohtasivat kyllä satunnaisia vainoja juutalaisten toimesta ja järjestelmällisempiä vainoja roomalaisten toimesta.

Uskontojen historiassa on ollut sekä vainoja että rauhallinen rinnakkaiselo. Olisi väärin väittää, että olisi ikuinen vastakkainasettelu eri uskontojen välissä. Valtaosa kiistoista eri uskontokuntien välissä koskevat valtaa tai taloudellisia kysymyksiä, ei uskontoa itse. Monissa maissa kautta aikojen eri uskontojen harjoittajat ovat eläneet rinnakkain, pysyen ehkä pääosin omissa porukoissaan, mutta samalla suvaiten muita. Mutta tietenkin vainoja onkin ollut, ja valitettavasti ihmisiä vielä nykyäänkin vainotaan heidän uskontonsa puolestaan. He tarvitsevat meidän rukouksiamme ja avustustamme. Mainitsen ohimennen, että Open Doors -järjestö, joka tukee kristittyjä alueilla, joilla kristinusko on kielletty, vierailee seurakuntaan syksyllä, jolloin voimme kuulla lisää tästä aiheesta.

On vaikeaa ymmärtää, että joku olisi valmis tappaa toisen ihmisen uskoen, että tämä olisi Jumalan tahto. Jeesus selittää, että se ei voi missään nimessä olla Jumalan tahto: sellaiset ihmiset ”eivät tunne Isää, eivätkä minua.” Ääriajatuksella, kuten viha ja halveksunta muita uskonnon harjoittajia kohti, ei ole sijaa kristinuskossa. Samalla viha ja halveksunta muita uskontoja kohti sinänsä on vieras ajattelutapa kristitylle. On vain pieni askel toisen uskonnon vihaamisesta toisen uskonnon harjoittajien vihaamiseen. Pidetään mielessä, että Raamatun kolme tietäjää harjoitti toista uskontoa. Jeesus tapasi muiden uskonnon harrastajia usein ja kohteli heitä kunnioituksella ja rakkaudella. Hän ei tuominnut heidän uskontojaan. Hän odottaa samaa meiltä.   

Onneksi, toisin kun jotkut kristityt ympäri maailmaa, me emme kohta vainoja ... Vai kohtaammeko? On olemassa monia tapoja vainota. Kristitty itse on usein oma pahin vihollinen, me kun vainoamme itseämme monella tavalla. Miksi kristitty ahdistuu asioista, kun meillä on Jumalan lupaus – monta kertaa toistettu kautta Raamatun - että hän huolehtii meistä? Miksi kristitty on tuskissaan siitä, että antaako Jumala hänen syntinsä anteeksi, kun Jeesus Kristus lupasi monta kertaa tehdä juuri näin? Syyllisyys, pelko, epätoivo – nämä ovat maailmasta, ei Jumalasta. Koska olemme ihmisiä, ja koemme tällaisia kielteisiä tunteita välillä. Koska olemme kristittyjä, me kestämme nämä koettelemukset Pyhän Hengen avulla.

Sillä Pyhä Henki on Avustajamme. Tässä käännöksessä lukee kyllä Puolustaja, mutta sanoja Avustaja, Neuvonantaja, Lohduttaja ja Rohkaisija on käytetty muissa käännöksissä. Se, että kääntäjät eivät ole löytäneet yhtä sanaa, joka kääntäisi ”Parakletos” -sanan tyhjentävästi ei tarkoita, että he eivät osaa työtään, vaan se on todiste siitä, kuinka monia ulottuvuuksia tällä sanalla on. Pyhän Hengen työ meissä on moniulotteinen, koska ihmiselämä on moniulotteinen. Joskus me tarvitaan avustusta, joskus neuvoja, joskus lohdutusta, joskus puolustusta, joskus rohkaisua … Minkälaista apua sinä tarvitset tänään? … Entäs huomenna? … Pyhä Henki tietää mitä apua tarvitset ennen kuin pyydät sitä, ja tarjoaa sitä sitten sinulle. Ei muuta kuin ota vaan vastaan tätä apua.

Uskonnottomuus ja välinpitämättömyys myös vainoavat kristittyjä. On mielenkiintoista vertailla kristinuskon vaiheet Länsi- ja Itä-Euroopassa Kylmän Sodan aikana. Itä-Euroopassa kaikkea uskontoa vainottiin. Länsimaissa kukoisti kulutusyhteiskunta, joiden arvot ovat materialistisia, ja jossa uskonnolla on ollut vaikeaa löytää sijaa. Lopputulos oli käytännössä sama: uskonnon harjoittamisen suhteellinen lasku kaikkialla Euroopassa. Nyky-yhteiskunnan välinpitämättömyys on erityisen vaikea haaste uskonnoille. Johanneksen ilmestyksessä laodikealaiset saavat kylmää kyytiä koska he eivät ole kylmiä eikä kuumia, vaan haaleita. He eivät jaksa innostua uskostaan, eivätkä jaksa valittaa taikka kääntyä Jumalaa vastaan. He ovat välinpitämättömiä. Samaistun näihin sanoihin: on usein helpompaa kohdata erimielisyydet kuin kiinnostuksen puute.     

Epäusko vainoaa myös. Kristitty on saanut uskon lahjan, mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että hänen uskonsa olisi aina vahva. On vain inhimillistä, että kristitty joskus epäilevät, niin kuin ihminen epäilee monia muita asioita. Pyhä Henki auttaa meitä noiden aikojen läpi, myös kristilliset veljemme ja sisaremme, säännöllinen ehtoollinen ja säännölliset rutiinit kuten jokapäiväiset rukoukset. 

Jeesus sanoi, että ”kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.” Kun olemme koetuksissa, muistetaan Jeesuksen sanoja. Virren sanoin, hän lahjoittaa uuden voiman, jotta voisimme palvelemaan toisiamme iloiten. Aamen.