Chris Montgomeryn saarna 5.2.2023

Kynttilänpäivä ja Yhteisvastuukeräyksen avaus

Evankeliumi (Luuk. 2:22–33) Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

Kauan sitten Israelissa eli eräs iso, vahva mies, joka halusi palvella muita. Hän kysyi viisaalta erakolta miten hän voisi näin tehdä parhaiten. Tämä kehotti häntä palvelemaan matkalaisia tarjoamalla apuaan vaarallisen joen ylittämiseen. Ja näin teki tämä mies pitkään aikaan. Hän käytti hänen voimaan kantamaan ihmisiä joen yli ... Eräänä päivänä pieni lapsi pyysi miestä kantamaan häntä joen yli. Helppo homma, mies mietti. Mutta lapsi osoittautui käsittämättömän painavaksi, ja mies joutui vaikeuksiin. Lopuksi hän pääsi vastarannalle. Uupunut mies sanoi lapselle: Olet saattanut minut suurimpaan vaaraan. En usko, että koko maailma olisi harteillani niin raskas kuin sinä olit.” Lapsi vastasi: ”Harteillasi ei ollut vain koko maailma vaan Hän joka teki sen. Olen Kristus, kuninkaasi, jota palvelet tässä työssäsi.” Samalla Kristus-lapsi katosi. Mies sai uuden nimen: Kristoforos, Kristuksen kantaja.

Minun kaimallani ja vanhalla Simeonilla tämä päivän evankeliumissa oli jotakin yhteistä: molemmat pitivät Kristus-lapsen sylissään. Tämä oli iloinen, siunattu hetki Simeonille, josta tuntui, kuin hänen taakkansa oli viety pois. Emme tiedä paljon Simeonista, mutta Kristuksen kohtaaminen oli selvästi ratkaiseva hetki hänen elämässään, jopa ratkaisevin hetki. Pitkä hurskas elämä  - rukous, Jumalan palveleminen, muiden palveleminen Mooseksen lain mukaan - huipentui noilla muutamilla minuuteilla joita hän vietti temppelissä pyhän perheen kanssa.

Kristuksen kohtaaminen oli yhtä ratkaiseva hetki pyhälle Kristoforokselle: vuosien palvelun jälkeen hän sai vahvistuksen siitä, että palvelemalla muita, hän palveli Kristusta. Kertomus saattaa olla pelkkä legenda, mutta sen sanoma on tärkeämpi kuin sen todenperäisyys: Kristus kutsuu meitä palvelemaan sekä muita että häntä itseään.  

Tietääksemme, Simeonin kohtaaminen pyhän perheen kanssa toisaalta oikeasti tapahtui … Olisi täysin ymmärrettävä, että kristitty olisi pikkusen kateellinen Simeonille. Kun hän oikeasti tapasi Kristus-lapsen, ja piti hänet sylissään ... Miltä olisi tuntunut? Eivät edes paimenet eikä tietäjät saaneet tätä kunniaa … Toisaalta, pidetään mielessämme, että Simeon oli jo hyvin vanha, hänen sanojensa mukaan ehkä jopa kuolemaisillaan. Hän kuului vanhaan liittoon, kuten Joosef, Sakarias ja Johannes Kastaja, joita kaikkia mainitaan joulukertomuksessa. He kuolivat ennen kuin Kristus aloitti hänen julkisen toimintansa eli levitti ilosanoman, teki ihmeitä, kärsi ja kuoli meidän puolestamme, nousi kuolleista ja astui taivaaseen. Heitä ei kastettu; nuoret: he eivät käyneet rippikoulua, toisin kuin te; he olivat kyllä vahvoja uskossa ja Jumalan suosimia… mutta he tiesivät heidän paikkansa. Simeon ymmärsi väistyä, kun Jeesus tuli maailmaan. Johannes väheni, kun Jeesus aloitti hänen toimintansa, ja pian kuoli Johanneskin.      

Kristus astuu kristityn elämään silloin kun meitä kastetaan. Hän on ollut mukana koko elämämme matkan aikana. Me kohtaamme hänet joka päivä. Jos Simeon voisi matkustaa ajassa tähän aikaan ja paikkaan, hänellä olisi syytä olla kateellinen meille. Hän näki Jumalan, siinä merkityksessä, että hän näki, ja piti sylissään, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan. Mutta me näemme Jumalan teot ja vaikutuksen meidän ympärillämme – luonnon ihmeissä, pyyteettömän hyvissä teoissa, rohkeudessa, jolla ihmiset kestävät ikäviä vastoinkäymisiä.

Ja eikä tämä riitä meille, että näemme Jumalan teot ja vaikutuksen? Ihminen ei kestäisi näkevänsä Jumalaa: se on kokemus, josta Jumala säästä meidät. Kuten hän säästää meidät muista asioista, joita emme kestäisi: kantamasta koko maailman huolten ja kaikkien ihmisten rukousten taakkaa, kantamasta kaikkien maailman syntien taakkaa, tietämästä jok’ikisen ihmisen kohtalosta, tietämästä kaiken maailman pahuudesta. 

Jumala tietää kuinka paljon kestämme. Samalla hän tietää kuinka paljon pystymme tekemään hänen puolestaan. Hän toi valon maailmaan - hänhän on maailman valo - mutta antoi myös meille tehtävän tuoda tämä valo muille. Yksi tapa tehdä näin on palvelemalla muita, kuten Kristoforos teki. Tehkäämme me kaikki näin.