Chris Montgomeryn saarna 6.3.2022

Ensimmäinen paastonajan sunnuntai

Evankeliumi Matt. 4:1–11

Muistan tämän kertomuksen minun lapsuudestani. Minulla oli lasten Raamattu, jossa oli kuva ilkeännäköisestä Paholaisesta, sarvineen ja hiilihankoineen. Paholainen oli pikemmin koomisen näköinen kuin pelottava. Pidin kuvasta kovasti.

Kiusauksessa ei ole kuitenkaan mitään koomista. Kiusaus on kaikkialla. Kiusaus vaanii siinä, mitä me aistimme, mitä me ajattelemme, minkä me koemme. Nykyajan yhteiskunta kehottaa meitä antamaan periksi kiusaukselle: seuraamaan meidän tunteitamme, vaistojamme, halujamme, himojamme, ahneuttamme. Miksi sanoa ei nautinnolle? Kaikki on sallittu. Joku kokee kiusauksen pettää hänen puolisonsa, ja tekee näin, katastrofaalisin seurauksin heidän suhteeseensa. Toinen kokee kiusauksen kokeilla huumeita, sitten huomaa liian myöhään, että huumeet hallitsevat hänen elämänsä. Vielä toinen kokee kiusauksen ottaa pikavipin, jotta voi ostaa lisää turhaa tavaraa, ja pian joutuu velkojen noidankehään. Sitten on liian helppo syytää muita omista virheistään.

Onneksi on muitakin tapoja käsitellä kiusaus. Monet ihmiset ovat löytäneet voimaa noudata terveellisiä elämäntapoja, onko kyseessä päihteistä luopumisesta, dieetistä, oman kuntonsa parantamisesta. Onneksi terapia ja self-help -ryhmät ja -kirjallisuus ovat saatavilla heille, jotka tarvitsevat niitä. Mistä muusta me voimme löytää tätä voimaa vastustaa kiusausta, kun olemme koetuksella? Vastaus löytyy tämän päivän evankeliumista.

Joka kerta kun Paholainen koettelee Jeesusta, Jeesus turvautuu Isä Jumalaan. Hän siteeraa kolme kertaa Mooseksen viidennestä kirjasta, kunnes hän vapautuu kiusauksesta. Jeesus koki kaiken mitä ihminen kokee: nälän ja janon, väsymyksen, sairauden, surun, myös kiusauksen tehdä synti. Mutta, toisin kuin ihmiskunnan esihahmot Aadam ja Eeva, hän antoi ihmiskunnalle hyvän mallin sanomalla ei kiusaukselle. Jeesus ei tehnyt taikatemppuja oman elämänsä helpottamiseksi, hän ei näyttänyt hänen voimiaan dramaattisilla mutta turhilla tavoilla, hän ei kumartunut ketään paitsi Isää Jumalaa. Hän voitti kiusauksen siinä, missä ihminen antoi periksi, missä ihminen haki pikaisen, ohimenevän nautinnon, nautinnon, josta ihminen kärsii seuraukset.

Jeesus voitti kiusauksen silloin, kun hän oli paastoamassa. Tämä paasto oli Jeesuksen valmistelu hänen julkiselle toiminnalleen, jonka hän aloitti heti tämän paastonajan päätyttyä. Hänestä tuli juuri se Jeesus, jonka tunnemme hyvin evankeliumista: opettaja, jolle oli annettu valta, rauhanruhtinas, armollinen ja auttavainen. Hän olisi voinut tulla toisenlaiseksi, mikäli hän ei olisi vastustanut kiusausta. Monta kristittyä seuraa hänen malliaan ja paastoaa tähän vuodenaikaan, ennen pääsiäistä, mutta yhtä monta ei. Itse olen joskus paastonnut mutta joskus valmistautunut pääsiäiseen jollakin toisella tavalla. Reformaattorit moittivat paastoamista. Heidän mielestään katolisen kirkon pakolliset paastot olivat jopa vahingollisia: ihmiset paastosivat vääristä syistä: koska oli pakko, tai tehdäkseen hyvän vaikutelman Jumalalle, jotta näin pääsisi helpommin taivaaseen. Vuonna 1522 joukko sveitsiläisiä reformaattoreita otti vahvasti kantaa asiasta: he söivät makkaraa avoimesti paastonaikana, kun lihasyönti oli kielletty, provosoidakseen kirkon johtajia ja aiheuttaakseen väittelyn aiheesta. 

Paastoamisella on kyllä paikkansa uskonnossamme, jos se on vapaaehtoinen ja jos motiivit paastoamiseen ovat vilpittömät. Kun Jeesus paastosi, hän oli yksin. Kukaan ei tiennyt hänen paastoavansa. Asia oli hänen ja Isä Jumalan välissä. Kontrasti Jeesuksen moittimaan fariseusten tapaan paastota on hyvin suuri: he paastosivat julkisesti, kerättäen ihmisten huomiota ja kehuja. Paastoaminen teki Jeesuksen vahvemmaksi: kiusaukset tulivat kun hänen paastonaikaan oli loppumaisillaan, ja, fyysisesti heikkona, mutta henkisesti vahvana, hän voitti kiusaukset. Paastoaminen auttaa siis jaksamiseen. Jos pystyn voittamaan pienen kiusauksen, kuten halun syödä sokeripitoista ruokaa joka päivä, ehkä pystyn voittamaan isompiakin kiusauksia, jotka tulevat väistämättä elämän karrella.

Kun Jeesus paastosi autiomaassa, hän ei tietenkään vain paastonnut vaan rukoili myös. Rukoileminen tukee paastoamista ja paastoaminen tukee rukouselämää: paastohan on kehon tapa rukoilla. Keho ei käytä sanoja. Se, että miten paastota on toinen kysymys. Paasto lihasta, maitotuotteista, sokerista, alkoholista; tai ekopaasto: me voimme vähentää energian kulutusta tai turhien tavaroiden ostamista. Ehdotan vielä toista, ajankohtaista tapaa paastota: paastota Ukrainan puolesta. Ukrainalaiset joutuvat nyt pärjäämään ilman kaikenlaisia, välttämättömiäkin tavaroita. He eivät ole valinneet luopumista, vaan pärjääminen vähemmällä on sodan välttämätön seuraus. Yhdytään heihin luopumalla joistakin tavaroista, lahjoitetaan paastossa säästänyttä rahaa heille hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta, ja muistetaan heitä rukouksissamme. Paasto, rukous ja lahjoitus yhdistävät paastoavan hädänalaisiin. 

Rukoillaan. Herra, auta meitä vastustamaan kiusausta. Auta meitä tulemaan lähemmäksi sinua tänä paastonaikana. Auta kaikkia hädänalaisia. Me kaikki turvaudumme sinun armoosi. Aamen.  

 
 

rukoilevat kädet.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.