Christopher Montgomeryn saarna 2.8.2020


Matt. 7: 13-14

Jeesus sanoo:
    ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Oletko ollut lomalla jossakin paikassa, jossa vilisee turisteja? Sinä tunnet paikan hyvin, koska käyt joka vuosi siellä, ja tiedät miten välttää tungosta, tiedät missä saa olla rauhassa. On paikkoja lähellä, jotka ovat pikkusen vaikeaa löytää; ehkä ei ole tarpeeksi kylttejä, ehkä reitti on vaikeakulkuinen, mutta kyllä ponnistus kannattaa. Ehkä ihmettelet, miksi niin monet turistit eivät jaksa etsiä tällaisia paikkoja, tai jos he tietävät missä ne ovat, miksi ne eivät jaksa käydä niissä. He valitsivat helpomman vaihtoehdon. He valitsivat lavean tien.

Suurkaupungin keskustasta on usein vaikeaa löytää paikallisia, kun siellä on vain turisteja. Paikalliset tietävät, että keskusta ei ole se ”oikea Helsinki/Lontoo/Rooma”, että siellä hinnat ovat korotettuja, siellä ei asu ketään, on vain hotelleja, turisteja ja liike-elämän ihmisiä. Täytyy matkustaa pari kilometriä keskustasta löytääkseen se oikea Helsinki/Lontoo/Rooma. Mutta matkustaminen vieraassa maassa on vaikeaa, siksi monet eivät jaksa ja heidän ainoa vaikutelma monipuolisesta kaupungista kuten Helsinki jää esim. Senaatintori, tai Kauppatori. He valitsivat helpomman vaihtoehdon. He valitsivat lavean tien.

Jeesuksen sanoin tie, joka vie elämään on kapea, tai vaikeakulkuinen, mutta tie joka vie kadotukseen on lavea. Tämä lausunto pitää paikkansa niin monissa asioissa elämässämme, puhumattakaan uskonnosta. Asiat, joita kannattaa tehdä eivät yleensä ole helppoja. Opiskelu on usein vaikeaa, myös työelämä. Hyvässä fyysisessä kunnossa pysyminen on usein vaikeaa. Ihmissuhteet ovat usein vaikeita. Onneksi ihmiset yleensä huomaavat, että kyllä kannattaa, potentiaalisista ongelmista huolimatta; kannattaa opiskella, käydä työssä, kuntosalilla, ravintolassa kannattaa joskus kysyä ”Saanko luvan?” Menestys ja onnellisuus eivät ole taattuja, mutta pettymys on taattu, jos ei tee mitään. Samalla meidän maailmamme ja yhteiskuntamme ymmärtäminen vaatii paljon työtä: on helpompaa uskoa dramaattinen lööppi tai valeuutinen somessa kuin lukea kokonainen artikkeli luotettavasta lähteestä samasta aiheesta. Ytimekkäästi hyvät, arvolliset asiat elämässä vaatii paljon meiltä.        

Ihmisluonto on monimutkainen, monipuolinen, täynnä ristiriitoja – siinä on älyä, tunteita, aistia. Nämä joskus sotivat meidän uskontomme sääntöjen kanssa. Jos meitä kohdellaan huonosti ensimmäinen reaktio saattaisi olla kiukku, jopa kostonhalu, mutta kristinuskossa anteeksiantoa ja posken kääntämistä odotetaan. Kiusauksien vastustaminen ei ole aina helppoa, mutta kiusausten voittaminen kuuluu asiaan kristityille. Eikä ole helppoa ajatella toisia ennen itseään. Saattaisi olla vaikeaa auttaa jotakin haluamatta mitään takaisin, ei edes kiitosta. On paljon helpompaa auttaa toista ajatellen samalla, että saan kiitosta tai kehua, saan muiden hyväksynnän tai palkinnon, että hän tekee myöhemmin minulle palveluksen. 

Tämä lavea tie on houkutteleva, mutta samalla täynnä hartautta ja valheita. Harha, että tämä minä riitän, tämä maailma riittää, että mammona riittää takaamaan onnellisuuttaa, että muiden ihmisten hyväksyntä ja kehu riittävät. Mainosmaalima käyttää harhaa, jonka mukaan meidän pitäisi pyrkiä onnellisuuteen tavaroiden ostamisen kautta. Sosiaalisessa mediassa annetaan liian usein harhaanjohtava kuva elämästämme, jotka ovat paljon monimutkaisempia kuin se vaikuttaa noissa vaivalla otetuissa valokuvissa onnellisista perheistä ja täydellisistä aterioista. En suosittele laveaa tietä.

Kristus valitsi kapean tien. Hän koki kiusausta ja voitti sen. Hänet vangittiin ja teloitettiin kivuliaalla ja nöyryyttävällä tavalla rikollisena. Mutta tämä kuolema osoittautui suurimmaksi mahdolliseksi voitoksi. Monet apostolit ja muut varhaiset kristityt myös kokivat kivuliaan kuoleman, mutta me tiedämme mitä odottaa heitä, jotka kuolevat Kristuksen puolesta. Vainot olivat suuri voitto heille ja muuten koko varhaiskirkolle: heidän urhealla esimerkillään marttyyrit inspiroivat monia muita kääntymään kristinuskoon. Kristinusko oli selvästi asia, jonka puolesta kannatti kärsiä ja kuolla. Moni kristitty on kärsinyt heidän uskontonsa puolesta, erityisesti hengellisesti. Martti Luther koki paljon hengellistä ahdistusta ennen kuin Raamatun syvimmän merkitys avautui hänelle. Moni muukin kristitty on kokenut ahdistusta, epäilyä, melankolia uskossaan. Jotkut löytävät kapean tien tuskalla – vakavan sairauden, onnettomuuden tai alkoholismin kautta. Mutta se on juuri vastoinkäymisissä, että me kaivataan apua korkeammalta, juuri silloin, että huomaamme ettemme pärjää yksin.   

Kristus ei lupaa helppoa elämää kristityille. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mk 8:34). Mutta hän sanoo myös, että hänen ikeensä on kevyt. (Matt. 11:30) Tämä ei ole ristiriitainen: ies olisi kyllä painava, jos meidän pitäisi kantaa se yksin, mutta meillä on Auttaja, Neuvoja, Puolustaja, jonka Kristus lähetti meille Paavalin sanoin auttamaan ”meidän heikkouttamme.” (Room. 8:26) Pyhä Henki kantaa taakkamme meidän kanssa. Hän neuvoo meitä oikean tien valitsemisessa, hän lohduttaa kun olemme hädässä, hän auttaa meitä erottamaan totuuden harhasta. 

Tämä Jeesuksen puhe on osa vuorisaarnasta, jossa Jeesus haastaa kuulijansa muukin sanoin. Valitkaa kapea tie, olkaa täydellisiä, älkää huolehtiko. Mutta haasteiden kera on aina lohdutus: Jumala huolehtii meistä kuten hän huolehtii linnuista ja kedon kukista. Hän lupaa vastata rukouksiimme. Hän lupaa, että jos etsimme, me löydämme. Se, mikä on mahdoton ihmiselle, kuten olla täydellinen, ei ole mahdotonta Jumalalle. Jos me luotamme Jumalaan, me voimme huoleti valita kapean tien ja myös pysyä siinä. Kuten kaksi opetuslasta matkalla Emmaukseen, me emme kulje tätä tietä yksin.   

Pappi Chris Montgomeryn kasvokuva.