Christopher Montgomeryn saarna jouluaattona 24.12.2022

Joulun aikana on tapana muistella rakkaita edesmenneitämme. Se on haikea, mutta samalla lämmin ja lohdullinen hetki. Minun appiukkoni kuoli 2v sitten. Hänellä oli (minusta outona) tapana laittaa televisio ja valot päälle, ennen kuin meni makaamaan sohvalle, jossa hän nukahti pian. Jos joku laittoi television tai valot pois päältä, hän aina heräsi! Levossakin appiukkoni kaipasi valoa.

     Yleensä se, joka kaipaa lepoa kaipaa pimeyttä tai ainakin himmennettyä valoa, mutta itse asiassa, rukouksissa me yhdistämme valon ja levon/rauhan usein, kuten rukouksessa vainajien puolesta: ”Herra, anna heille ikuinen rauha, ikuinen valo loistakoon heille.”

     Tänään kirkko / seurakuntasali on täynnä kynttilöitä ja valoa. Tämän päivän joulukertomuksessa valon tulo on keskeinen asia. ”Oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa”, kun ”yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.” Käsittämätön hetki paimenille. Hetki, jolloin taivas ja maa kohtasivat. Mutta tämä enkelien valon tuominen oli vain esimakua siitä, mitä oli tulossa. Paimenet lähtivät Betlehemiin ja löysivät Jeesus-vauvan vanhempineen. He olivat löytäneet ”maailman valon”, kuten Jeesus kutsui itseään myöhemmin, ja siitä lähtien eivät kulkeneet enää pimeässä, vaan heillä oli ”elämän valo”. Jouluna Kristus syntyi maailmaan, joka oli pimeää siinä merkityksessä, että ihminen oli tietämätön Kristuksen ilosanomasta; Kristus sitten toi maailmaan tiedon, viisauden ja toivon valon. Tieto Jumalasta ja pelastuksesta. Viisaus pyhistä kirjoituksista, joiden profetia täyttyi hänessä. Toivo, että tämä elämä ei pääty täällä maan päällä, vaan jatkuu taivaan ikuisessa valossa, Kristuksen läsnäolossa.

     Valoteema jatkuu joulukertomuksessa: loppiaisena kolme tietäjää seuraa tähteä idästä länteen, omasta kaukaisesta maasta Betlehemiin asti. Vaikka paljon viisaampia ja tärkeämpiä yhteiskunnassa kuin paimenet, tietäjätkin elivät pimeydessä – tietäjät olivat siis tietämättömiä - siihen asti, kun he näkivät tähden ja seurasivat sitä. Kumarrettuaan Jeesus-vauvaa he palasivat kotimaahansa, tuoden ilosanoman mukanaan sinne. He olivat löytäneet, mitä olivat etsineet.

     Jeesuksen tulo maailmaan jouluna oli käännekohta. Hän toi mukanaan vielä enemmän kuin tiedon, viisauden ja toivon. Jeesuksen tulo toi suunnattoman ilon. Enkeli puhui ”suuresta ilosta koko kansalle”; tietäjät ”olivat riemuissaan” kun he löysivät Jeesuksen; vanhat Hanna ja Simeon temppelissä olivat myös riemuissaan, kun Maria ja Joosef toivat Jeesuksen sinne. Simeonkin puhui valosta ja kirkkaudesta, joita Jeesus toi maailmaan.

     Suomessa kaivataan rauhaa jouluna, mutta monissa maissa kaivataan pikemmin iloa, riemua. Ilo ei ole asia, josta nauttia yksin, vain on jaettava muiden kanssa. Voisimmeko jakaa tämän ilon eteenpäin ja näin olla valon tuojia, ei vain valon saajia? Kenelle sinä voit tuoda joulu valon? Kenen kanssa sinä voit jakaa joulun ilon? Olisiko nyt aika etsiä muiden seuraa oman rauhan sijaan? Olisiko nyt aika jutella jonkun yksinäisen naapurin kanssa? Olisiko nyt aika luopua pitkään ylläpidetystä kaunasta jotakuta sukulaista tai entistä ystävää kohti? Olisiko nyt aikaa lahjoittaa hyväntekeväisyydelle, ja näin tuoda aineellista apua sitä kaipaaville?

     Olen kuullut valon tuojista Keravalla, heistä, jotka ovat antaneet ylimääräistä jouluruokaa noille, joilla ei ole varaa siihen, heistä, jotka ovat käyneet apua tarvitsevien luona, heistä, jotka ovat nähneet vaivaa tuoda apua kärsiville ukrainalaisille. Ilmeisesti joulun ilosanoma tarttuu.

     Rukoillaan. Herra, olkoon tämä joulu epäitsekkyyden aika, aika, jolloin ajattelemme muita oman itsemme sijaan, antamisen pikemmin kuin saamisen aika, valon, ei pimeyden aika, ilon aika kaikille. Aamen.