Saarna 6.11.2022 Reformaation päivä

Joh. 4:46–53

     Martti Luther sanoi joskus myös ”Jos minulle sanotaan, että maailmanloppu tulee huomenna, niin tänään istuttaisin puun.” Kävin muutamia vuosia sitten Wittenbergissä, jossa Luther asui ja työskenteli. Ja kävin siellä Luthergartenissa, jossa, v. 2017, Lutherin teologian inspiroimana, eri kirkkokunnat, ml. kirkkokunnat, jotka aiemmin olivat vastustaneet Lutheria, istuttivat 500 puuta. Jokainen puu on eri laji, mikä edustaa kristinuskon monia eri muotoja. Mutta puut ovat kaikki samassa puutarhassa, mikä korostaa yhteistä sidettä eri kirkkokuntien välissä. Ja kun puut kasvavat koko ajan, puutarhan muoto muuttuu. Ajatus on, että reformaation inspiraation pitäisi jatkua kaikkialla. Reformaatio oli uusi alku kirkolle.

     Parantamisihme tämän päivän evankeliumissa oli uusi alku virkamiehen, hänen poikansa ja hänen talonsa väen elämässä. Kertomus virkamiehestä, jonka pojan Jeesus parantaa käymättä hänen luonaan muistuttaa paljon kertomusta roomalaisesta sadanpäälliköstä, jonka palvelijan Jeesus parantaa. On hyvin mahdollista, että kyseessä on kaksi eri versiota samasta tapahtumasta. Oletetaan, että virkamies oli pakana – asia, mikä antaa uuden ulottuvuuden tälle kertomukselle. Ja Jeesus oli juuri tullut Galileaan Samariasta, jossa hän oli puhunut samarialaisten eli ei-juutalaisten kanssa, jotka pitivät Jeesuksen ”maailman pelastajana.” On ilmiselvää, että Kristuksen sanoma oli tarkoitettu kaikille.

     Nyt Jeesus oli taas kotiseudullaan, Galileassa, siellä, missä hänet pidettiin vielä ”vain” puusepän poikana, ei mikään maailman pelastajana. Mutta ensimmäinen ihminen, joka tulee häntä vastaan, on ulkomaalainen, ei paikallinen. Hän on ilmeisesti korkeassa asemassa, ja joidenkin käännösten mukaan jopa aatelinen. On hyvä muistaa, että melkein aina kun Jeesus keskusteli jonkun kanssa, keskustelu oli julkinen tapahtuma: Jeesuksen tulo kaupunkiin oli itsessään tapahtuma: paikalliset tulivat katsomaan ja kuuntelemaan, opetuslapset olivat tietenkin mukana, ja tärkeällä virkamiehellä olisi ollut oma saattue.

     Jeesuksen sanat: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä” on minusta tarkoitettu pääosin yleisölle. Haluaako yleisö oikeasti, että tämän miehen poika parantuisi, vai haluaavatko he vain nähdä jotain ihmeellistä? Pitääkö ihmeen, tunnusteon tulla ensin, ja vasta sitten ihminen uskoo? Tuomas Epäilijä tulee mieleen, joka ei pystynyt uskomaan Jeesuksen nousseen ylös kuolleista, ennen kuin oli nähnyt Jeesusta, ihmeellisesti elossa taas. Evankelistat ja Jeesus itse korostavat monta kertaa, että usko on ensi sijalla, ja kaikki muu tulee sen perään. Kaksi viikkoa sitten kuulimme evankeliumin halvaantuneesta miehestä. Ennen kuin hän paransi miehen, Jeesus julisti hänelle synninpäästön. Hänen uskonsa, hänen hengellinen suhteensa Jumalaan oli tärkeämpi asia kuin hänen fyysinen terveydentilansa, vaikka sekin oli tietenkin vakavasti otettava asia. Jeesus tunnusti miehensä uskon ensiksi, sitten vasta paransi hänet, mikä oli suhteellisen pikku juttu Herrallemme.

     Kun virkamies toisti hänen pyyntönsä, Jeesus paransi hänen poikansa. Miehen koko talonsa väki uskoi Jeesukseen tämän jälkeen … Jeesus ei ollut vaatinut mitään tältä virkamieheltä: ei rahaa, eikä hyviä tekoja, eikä että, hän kuuluisi paikalliseen synagogaan. Ei mitään, paitsi uskon. Ja hän ei vaadi enempää meiltä. Usko. Se on lyhyt sana, mutta niin iso asia. Luther korosti, että yksin usko riittää siihen, että ihminen kelpaa Jumalalle. Tällä yleensä ymmärretään, että usko riittää, pikemmin kuin hyvät teot. Mutta kolikolla on kaksi puolta. Vain usko riittää, mutta usko on äärimäisen iso asia. Uskolla saamme mahdottoman mahdolliseksi. Usko kun voi siirtää vuoria. Uskolla syntinen ihminen tulee kelvolliseksi Jumalalle. Ja olla uskossa tarkoitti Lutherille, että ihminen ottaa vastaan kristinuskon koko paketin, johon kuuluu tietenkin rakkauden kaksoiskäsky, syntien tunnustaminen, rukouselämä ja niin paljon muuta.

     Kuten ”usko”-sanalla, ”poikasi elää” -sanoilla on enemmän merkitystä kuin ensisilmäyksellä. Kertomuksen poika selvisi sairaudestaan ja jäi eloon; tästä lähtien tämä poika, hänen isänsä ja koko talon väki elivät uskossa Jeesukseen. Kristityt yrittävät elää Kristuksen opetuksen mukaan, opetus, joka antaa suunnan, merkityksen ja moraalisia arvoja tässä elämässä. Usko pelastaa meidät hukkaamasta maallisen elämämme noudattamalla maailman sääntöjä ja arvoja – itsekkyys, rahanhimo, kunnianhimo. Usko antaa meille ylevämpiä arvoja – lähimmäisen rakkaus, usko kaitselmukseen, halu tuntea pyhyyden kosketusta.

     Mutta usko pelastaa meidät myös kuoleman jälkeen. Kristus lupasi häneen uskoville, että he näkisivät hänet paratiisissa. Uskossa kuolleet löytävät rauhan ja levon Jumalan läsnäolossa. Kuolema on pelottava ajatus monille. Se ei tarvitse olla pelottava kristityille. Aamen.

 

 

Risti rannalla.

Ota yhteyttä

pappi
PL 134
04201 Kerava

Multicultural work. Katupappilan Olohuoneen koordinaattori.