Emmi Gongin saarna 10.1.2021

Monelle meistä kaste on perinne. Tapa, jota noudatetaan miettimättä sen merkitystä syvällisemmin. Toisaalta myös omasta kasteestamme saattaa olla kulunut niin paljon aikaa, että sen merkitys hämärtyy mielissämme. Päivän virressä laulettiin: Piirrä Jeesus sydämeeni, kasvot kalliit itsesi, ettei riemuun murheeseeni, peittyisi tuo aarteeni. Molemmat, niin riemu kuin murhekin, saattavat sumentaa ajatteluamme ja peittää sen, mikä on tärkeää. Kuin ullakolle unohtunut vanha aarre tai mutaiseen liejuun pudonnut kultakoru. Aarteen arvo ei kuitenkaan riipu siitä, mihin se on hautautunut. Sen arvo ei vähene olosuhteiden tai ympäristön takia. Tämä meidän aarteemme on kaste. Kasteessa Jeesuksen kasvot on piirretty jokaisen meidän sydämiimme. 

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi viisaasti puhuessaan kasteesta: Toisinaan kuulee joidenkin ihmisten toteavan, että heille ei koskaan ole tapahtunut mitään uskonnollisesti merkittävää. Ei ole ollut voimakkaita kokemuksia Jumalan läsnäolosta, ei selviä rukousvastauksia, ei vahvoja tunnetiloja tai taivaallisia näkyjä. Voi olla, että voimakkaat uskonnolliset tunteet ovat jääneet vähiin, mutta ei se tarkoita sitä, että ihmiselle ei olisi tapahtunut mitään hengellisesti merkittävää. 

Nimittäin kaste on hengellisesti merkittävä tapahtuma. Aivan jokaisen kastetun elämässä on tapahtunut jotakin hyvin tärkeää ja hengellisesti luovuttamatonta. Elämässämme voi kuitenkin olla sellaisia ajanjaksoja tai niin ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia, että Jumalan armo ja kasteen lahja himmenevät silmissämme. Emme osaa nähdä niitä, antaa niille arvoa tai kenties enää uskoa niihin ollenkaan. 

Silloin ajattelen, ettei meidän tarvitse sitä väkisin tehdäkään. Niin usko kuin kastekin on Jumalan lahjaa, jota emme voi väkisin ylläpitää emmekä pakottaa. Piispamme Kaisamari Hintikka on todennut rohkaisevasti, että silloin kun meidän on vaikeaa itse uskoa, silloin kirkon usko kantaa meitä. Olipa kyse sitten yksittäisistä opillisista kysymyksistä tai suuremmista teologista linjauksista, niin kirkon usko kantaa meitä. Me emme ole yksin, vaan me olemme osa yhteisöä. Osa seurakuntaa, osa kirkkoa, osa maailmanlaajuista kristittyjen verkostoa. Tähän kaikkeen meidät on kasteessa liitetty. 

Kristityn elämän alkuhetki on pyhä kaste. Kasteessa saamme syntimme anteeksi ja synnymme uudelleen. Miksi Jeesus sitten meni kasteelle? Hänhän oli synnitön! Jeesuksen kasteen merkitys on eri kuin meidän kasteemme. Jeesukselle kaste merkitsi muun muassa sitä, että ottamalla kasteen Jeesus osoitti lähtevänsä kulkemaan Johanneksen tasoittamaa tietä pitkin suostuen ihmisen osaan, sijaiskärsijän osaan. Jeesuksen kaste oli vastaus kansan odotukseen ja kysymykseen, kuka on Messias. 

Jeesus oli noin 30-vuotias aloittaessaan julkisen toimintansa. Miksei hän aloittanut aiemmin? Miksei hän ollut tehokkaampi? Jos hän olisi aloittanut aikaisemmin, hän olisi ehtinyt kohdata enemmän ihmisiä, parantaa enemmän sairaita, julistaa useammalle Jumalan valtakunnan tulemista. Miksei hän tehnyt enemmän, paremmin, nopeammin? Tätähän meidän nykyaikamme on. Joka puolelta ympäriltämme nousee paine olla jatkuvasti paras versio itsestään: kehittää, innovoida, olla tehokas ja verkostoitua. Niin opiskelun kuin työelämänkin paineet ovat kasvaneet ja kasvavat jatkuvasti. Jo yläasteella nuorten pitäisi tietää, mitä heidän tulisi lukiossa kirjoittaa, jotta heillä olisi mahdollisuus päästä haluamaansa korkeakouluun. Työnhaku on jatkuvasti kiristynyt: työttömät työnhakijat saattavat laittaa satoja hakemuksia vuodessa saamatta vastauksia tai edes haastatteluja. Maailma tuntuu ankaralta ja vaativalta paikalta. Pelkkä ajatuskin selviytymisestä saa hengästymään. Eikä nykyinen epävarma tilanne lomautuksineen, rajoituksineen ja epävarmuuksineen ollenkaan helpota tilannetta. 

Palaan vielä Jeesukseen. Kaste oli merkittävä käännekohta myös Jeesuksen elämässä. Siitä alkoi hänen julkinen toimintansa. Se osoitti hetkeä, jolloin Jeesus oli valmis aloittamaan ja myös hetkeä, jonka Jumala näki hyväksi. Tämä hetki oli silloin, kun Jeesus oli 30-vuotias, ei aikaisemmin. Vaikka Jeesuksen toiminta ei ollut kenties nykymittarein katsottuna aikataulutetun tehokasta, niin se oli erityisen aikaansaavaa. Jeesuksen tekemän työn vaikutukset näkyvät yhä vieläkin meidän elämässämme. Me jatkamme hänen aloittamaansa työtä. Olimmepa minkä ikäisiä tai missä elämäntilanteessa tahansa, niin juuri nyt on sopiva hetki olla juuri tässä. 

Usko on Jumalan lahja, jottei kukaan voisi siitä kerskailla. Samoin kaste on Jumalan lahja: sama kaikille. Kantakoon Jumalan lupaukset meitä riemussa ja murheessa niin, ettemme antaisi sen, mikä on tärkeää, hautautua riemun tai murheen alle. Kantakoon meitä kirkon yhteinen usko ja takanamme oleva yhteisö sekä Jumalan vahvat kädet meitä aina.