Emmi Gongin saarna 2.1.2022

Jeesus jäi vähin äänin Jerusalemiin, kun hänen perheensä lähti jo kotimatkalle. Olikohan perhe kulkenut alkumatkasta yhdessä, mutta Jeesus oli sitten vaellellut omille teilleen? Ehkei Jeesusta ollut suoraan kielletty jäämästä kaupunkiin. Toisaalta jokainen lasten kanssa aikaa viettänyt tietää, että toisinaan he pyrkivät etsimään porsaanreikiä annetuista ohjeista tai vetoavat tietämättömyyteen tai kirjaimellisuuteen eivätkä ohjeen henkeen. En tiedä, toimiko Jeesus näin, mutta aivan varmasti hän tiesi, ettei saisi jäädä yksin Jerusalemiin, kun muut jo lähtivät kotimatkalle. 

Joka tapauksessa vanhemmat olettivat hänen pysyneen isomman seurueen mukana, mutta huomasivat vasta päivän kuljettuaan, ettei Jeesusta ollutkaan missään. Aikana ennen puhelimia ja vieraassa kaupungissa ja vierailla seuduilla 12-vuotias lapsi hukassa. Vanhemmista on tuntunut varmaan aivan hirveältä, kun he ovat huomanneet Jeesuksen kadonneen. Missä lapseni on? 

Kaiken lisäksi Jeesus oli aika kauan kadoksissa: Kolme päivää. Kolme päivää epätietoisuutta siitä, missä oma lapsi on, onko hänelle sattunut jotakin pahaa, löytyykö hän enää ollenkaan. Vanhemmat ovat varmasti huolesta soikeana etsiskelleet Jeesusta, kyselleet jokaiselta vastaantulijalta, jatkaneet etsintöjään niin myöhään iltaan kuin vain mahdollista. Luulenpa, että noina öinä Maria itki itsensä uneen, peläten pahinta. 

Kun vanhemmat vihdoin löytävät Jeesuksen, helpotus on varmaan valtava. Tosin varmasti koettujen tunteiden kirjokin on laaja: huolen ja pelon purkautuminen suuttumuksena, ilo ja helpotus siitä, että oma rakas lapsi on kunnossa. Ja vaikka Jeesus on Jumalan Poika ja viisas jo lapsena, samalla hänen vastauksensa heijastelee tietynlaista lapsen ymmärtämättömyyttä: Mitä te minua etsitte? En usko, että hän aivan täysin ymmärsi vanhemmilleen aiheuttamaa surua, huolta ja pelkoa. Täällähän minä olen, minulla on kaikki hyvin. Olen Isäni kanssa, niin kuin kuuluukin. 

Kymmenessä käskyssä annetaan ohjeita Jumalan ja muiden ihmisten kanssa elämiseen. Neljäs käsky kuuluu: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Monesti Raamatussa tällä kunnioituksella on viitattu tottelevaisuuteen, kuuliaisuuteen ja ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen. Lapsen tulee noudattaa vanhempien käskyjä ja totella heitä. Toimiko Jeesus tässä niin? Jeesus jäi ilman lupaa – näin tulkitsisin – Jerusalemiin eikä miettinyt vanhempiensa tunteita. Kuitenkin Jeesus oli täysin synnitön eikä tehnyt mitään väärää. Eli joko hän ei rikkonut neljättä käskyä tai käskyt – kuten moni muukin asia elämässä – on myös hieman tilannekohtaista. 

Aina meidän vanhempamme eivät tiedä, mikä meille on parasta. Monesti vanhemmat rakastavat lapsiaan, huolehtivat heistä parhaansa mukaan ja yrittävät ihan tosissaan tarjota hyvän lapsuuden. Silti se ei aina syystä tai toisesta onnistu. Monella meillä on omia haavoja ja epävarmuuksia, jotka heijastuvat perhe-elämäämme ja lapsiimme. Joskus ajattelemme tietävämme, mikä lapselle olisi parasta, vaikka hän itse on asiasta eri mieltä. Saatamme esimerkiksi kritisoida hänen uravalintaansa, puolisoaan tai uskonnollista vakaumustaan. 

Jännite vanhempien kunnioittamisen ja itsenäistymisen välillä tuleekin suurimmalle osalle meistä vastaan. Kuinka tasapainoilla vanhempien toiveiden tai jopa vaatimusten ja oman tahdon välillä? Entä mitä Jumala tahtoo? Joskus vanhempiemme neuvot ja ohjeet voivat olla ristiriidassa Jumalan antamien neuvojen ja ohjeiden kanssa: Silloin noudatamme Jumalan tahtoa. Varmasti Jeesuksenkin elämässä tuli tilanteita, joissa Maria olisi toivonut hänen toimivan toisin tai valitsevan toisin. Toisaalta Maria myös vähän painosti Jeesusta aloittamaan julkisen toimintansa laittamalla tämän hieman vastentahtoisesti muuttamaan veden viiniksi Kaanaan häissä. 

Toisaalta ajattelen, että kunnioitus ei pelkisty pelkkään tottelemiseen tai alistumiseen.  Voimme kunnioittaa vanhempiamme siitä huolimatta, ettei toimintamme aina miellytä heitä. Rakastamme heitä, opimme heiltä jotakin ja kasvamme omiksi persooniksemme siinä yhteydessä, jonka heidän kanssaan jaamme. 

Valitettavasti joskus vanhempiemme malli opettaa meille erityisesti siitä, miten emme itse halua toimia. Heidän toimintansa voi näyttää meille jotakin maailman rikkinäisyydestä ja ihmissuhteiden hauraudesta. Toiset meistä ovat menettäneet vanhempansa aivan liian aikaisin ja vaikka kuinka toivoisivat sitä, eivät enää koskaan saa vanhemmiltaan viisaita neuvoja, tukea ja turvaa. 

Olimmepa itse millaisesta perheestä tahansa: rikkinäisestä, turvattomasta, ylihuolehtivasta, kärsimättömästä, erimielisestä tai ristiriitaisia tunteita synnyttävästä, niin meillä on myös toinen perhe: Taivaan Isä. Taivaan Isältä saamamme rakkaus hoitaa ja korjaa meitä, sitä mikä on syystä tai toisesta mennyt rikki. Jeesuksen esimerkki meille on kirkas: Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona? Meidänkin tulee jatkuvasti olla yhteydessä Taivaalliseen Isäämme: luottaa ja turvata Häneen elämän myllerryksissä, tuli mitä tuli.