Emmi Gongin saarna 21.5.2020

Joh. 17: 24-26

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

Rakkaus. Sen varaan koko uskomme perustuu. Jeesus rakastaa meitä. Minua ja sinua. Tätä kuulee usein ja onhan se totta. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Puhumme rakkaudesta paljon ja perustelemme sillä mitä moninaisimpia näkemyksiä. Ja kuitenkin sen lopullinen määritelmä pakenee meiltä.

Monesti kuulee samaistettavan rakkauden ”kaikki on minulle hyväksyttyä” -asenteeseen. Rakkaudella voidaan perustella pettämistä, manipulointia tai omaa huonoa käytöstä. Kaikki rakkaudella perusteltu toiminta ei lähde rakkaudesta, vaan ihmisten omat rikkinäisyydet tulevat esille myös vahingollisena käytöksenä ja oman vastuun pakoiluna. Rakkauden varjolla ei tule pysyä itselle haitallisessa ja satuttavassa ihmissuhteessa loputtomiin asti. Sillä niin kaunista asiaa kuin rakkaus voidaan vääristellä ja käyttää kiristyskeinona, jolla toista pidetään omassa otteessaan. Sellaisesta toiminnasta on aito rakkaus kaukana.

Rakkaus ei ole pelkästään saamista, vaan se on ennen kaikkea antamista. Rakkaus sisältää vaikeita valintoja ja myös toisen ihmisen pettymysten vastaanottamista. Rajat ovat rakkautta. Kun lapselle opetetaan ”Ei” tai kun opetetaan, että teoilla on seuraukset. Sama pätee myös aikuisten ihmissuhteissa: Minä saan sanoa ei. Toisen täytyy osata hyväksyä myös vastaus, joka aiheuttaa hänelle pettymyksen. Rakkaus on kasvattamista, opettamista ja rohkaisemista. Se on omien ja muiden rajojen suojelemista.

Vaikka rakastaisimme, emme aina osaa näyttää tai sanoittaa rakkauttamme. Vanhempi saattaa olla väsyttävyyteen asti ylihuolehtiva ja varmistella, että lapsella on kaikki tavarat mukana ja asiat kunnossa. Tai vastaavasti vanhempi ei välttämättä auta, kun lapsi tarvitsisi apua. Molemmat teot saattaa olla tehty rakkaudesta: Toinen haluaa suojella lastaan kaikelta pahalta ja toinen haluaa opettaa omaansa pärjäämään maailmassa. Kumpikaan tapa tuskin on sellaisenaan toimiva, mutta siitä huolimatta molempien takana voi olla hyvä tahto.

Ajattelen, ettei rakkautta ole vain yhdenlaista. Jos pysähdymme katselemaan, kuuntelemaan ja olemme valmiita avoimin mielin tarkkailemaan ympäristöämme, alamme nähdä rakkautta ympärillämme. Pienet teot ja pienet sanat saattavat sisältää valtavat määrät rakkautta. Puolison tekemä kuppi kahvia aamulla, ystävän iloinen hymy, perheenjäsenen kosketus ohi kävellessä.

Joku osoittaa rakkauttaan runollisin sanakääntein ja runsain puhein, toinen taas on hiljaa. Kyllähän sinä tiedät. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja aivan yhtä monenlaisia tapoja on ilmaista rakkautta. Toiselle sopii toinen tapa, toiselle ei niinkään. Ajattelen, että Jumala ottaa nämä meidän persoonalliset eromme huomioon myös silloin, kun Hän osoittaa meille rakkauttaan. Onhan Jumala halunnut luoda meidät tällaisiksi: osan juroiksi ja hiljaisiksi, osan vuolaan puheliaiksi.

Evankeliumissa puhutaan Jumalan tuntemisesta, johon liittyy myös Jumalan rakastaminen. Ajattelen, että rakkautta Jumalaan voi ilmaista monin tavoin, eikä ole väärää tapaa rakastaa. Toisesta tuntuu luontevalta nostaa kädet ilmaan ja huutaa ”Halleluja!”, kun taas toinen ei voisi koskaan kuvitella tekevänsä niin, vaan laskee katseensa maahan, ristii kätensä ja pyytää ”Herra, auta.” Toinen on valmis juoksemaan syli avoinna Jumalan luo, mutta toinen pysyy kauempana odottaen. Ja vaikka hän pysyykin kauempana, niin hän on uskollinen ja lojaali, eikä ole lähdössä minnekään. Ajattelen, että sekin on rakkautta.

Jokaiselle meille on annettu erilaisia lahjoja, jotta voisimme käyttää niitä toinen toisemme hyväksi. Saamme näyttää rakkautta itsellemme luontevilla tavoilla ja saamme myös oppia uusia tapoja ihmisiltä ympärillämme. Myös Jumala opettaa meitä antamaan ja vastaanottamaan rakkautta. Rakkauden vastaanottaminen ei ehkä kuulosta kovin vaikealta, mutta se voi olla sitä. Jokainen elämämme päivä on kasvua ja oppimista, Jumalan yhteydessä ja Jeesuksen rakkaudessa elämistä.

Palaan alussa esittämääni ajatukseen siitä, että Jeesus rakastaa meitä. Mitä siis on Jeesuksen rakkaus? Jokainen kirkkovuoden pyhäpäivä on meille osoitus Jeesuksen rakkaudesta. Tänään kuulimme Apostolien tekojen kohdassa lyhyen tiivistelmän Jeesuksen vaiheista ja Jeesuksen teoista meidän puolestamme. Jeesus oli valmis kuolemaan, valmis menemään alas Tuonelaan meidän vuoksemme. Ja rakkauden vuoksi hänet myös nostettiin sieltä ja hän ilmestyi opetuslapsilleen. Tänään, helatorstaina, on Jeesuksen tullut aika nousta takaisin ylös Isänsä luokse. Jeesuksen kunnia on kirkastettu ja eikä hänen rakkautensa kirkasta säteilyä voi kukaan peittää.

Emmi Gongin kasvokuva.