Emmi Gongin saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2022

Miten olemme tulleet tähän? Vapauden ja itsenäisyyden arvoa on mahdotonta mitata. Meille sotia kokemattomille sukupolville nämä tilaisuudet ovat tärkeä muistutus siitä, että Suomen itsenäisyys ja vapaus eivät ole aina olleet itsestäänselvyys. Tämä vuosi tosin on tuonut sodan aivan eri tavalla lähelle jälleen Ukrainan tilanteen myötä. Moni Suomessakin on alkanut pelätä sodan syttymisen ja oman turvallisuutensa puolesta. Monen muistot ja traumat ovat myös aktivoituneet. Itsenäisyyspäivänä käännämme katseemme menneeseen ja muistamme veteraanien ja kotirintamalla olleiden panosta itsenäisen Suomen hyväksi. He taistelivat ja taistelun jälkeen rakensivat jälleen. Tälle pohjalle ja heidän tekemänsä työn päälle me jatkamme rakentamista. Haluamme vaalia sitä, mikä oli hyvää ja oppia siitä, minkä emme halua toistuvan.

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu hallitsijoista, jotka pitävät kansoja valtansa alla. Hän puhuu heistä, jotka tavoittelevat valtaa hinnalla millä hyvänsä ja sitovat arvonsa statukseensa. He sitovat arvonsa siihen, kuinka monia he voivat alistaa ja nauttivat korkeista valta-asemista. Tällaiset ihmiset hakeutuvat helposti esimiehiksi, johtajiksi, presidenteiksi. Kuitenkin he ovat juuri heitä, joita meidän ei missään nimessä tulisi valita johtoasemiin. Paljon luottavaisemmin suhtaudun johtajaan, joka hieman vastentahtoisesti on lähtenyt pestiin; johtajaan, jota valtava vastuun taakka hirvittää. Sillä vallan kääntöpuolena on aina vastuu: mitä suurempi valta, sitä suurempi vastuu. Myös aikanamme vastaamme Jumalalle siitä, miten olemme tässä maailmassa ja omalla paikallamme toimineet.

On helpompaa vaatia itselleen: minulla on oikeus tähän, yhteiskunnalla ja muilla ihmisillä on velvollisuus antaa minulle. Kuitenkin mikä on oma velvollisuuteni? Muiden ihmisten oikeudet velvoittavat minua kunnioittamaan niitä ja toimimaan aktiivisesti niiden toteutumisen hyväksi. Tehtävä ei ole helppo, vaan haastaa jokaista meitä tarkastelemaan ajatuksiamme ja tekojamme. Jeesus kääntää inhimillisen ajattelumme päälaelleen: Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija. Palvelkaa toisianne. Älkää etsikö ensisijaisesti omaa etuanne, vaan huolehtikaa lähimmäisen edusta, sillä antaessaan saa ja kadottaessaan löytää.

Historia osoittaa meille sen, että ihmiset ovat olleet valmiita antamaan henkensä yhteisen hyvän puolustamiseksi. He ovat olleet – ja yhä tänä päivänäkin ovat – valmiita taistelemaan sen puolesta, minkä uskovat oikeaksi. He ovat valmiita puolustamaan itseään ja toisia hyökkääjiä ja alistajia vastaan. Emme kuitenkaan ole tässä maailmassa pelkästään ihmiskätten varassa, vaan Jumalan vahvoilla käsivarsilla. Jumala kulkee kanssamme synkimmänkin pimeyden läpi. Jeesus syntyi valoksi maailmaan, jotta meillä olisi rauha, jotta meidän ei enää tarvitsisi sotia. Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Kysyin alussa, miten olemme tulleet tähän? yhtä tärkeä, ellei tärkeämpikin kysymys on: Miten menemme tästä eteenpäin? Menneistä voimme oppia ja menneiden päälle voimme rakentaa, mutta maailma ei pysähdy vaan jatkaa kulkuaan. Meidänkään ei tule pysähtyä vaan olla kiitollisia siitä, mikä menneessä on ollut hyvää, oppia siitä, mikä on mennyt pieleen ja rakentaa menneiden sukupolvien tekemän työn varaan. Tulevaisuus taas rakentuu meidän varaamme. Teemme oman osamme tässä ketjussa ja meidän työmme päälle rakentavat taas seuraavat ja seuraavat sukupolvet. He säilyttävät sen, mikä meidän työssämme oli arvokasta ja kaunista ja korjaavat sitä, missä epäonnistuimme.

Ajattelen, että eteenpäin meneminen on ensisijaisen tärkeää. Kuitenkin, jotta voi mennä eteenpäin, täytyy pystyä katsomaan tulevaisuuteen. Jotta voi katsoa tulevaisuuteen, täytyy olla toivoa. Jos toivomme sammuu, näkökenttämme kapenee ja tahtomme toimia hiipuu. Vahva – tai heikkokin – luottamus Jumalaan pitää meidät toivossa kiinni. Pienet valonpilkahdukset kasvavat ennen pitkää hehkuvaksi liekiksi, joka valaisee polkumme. Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Emme ole yksin. Emme koskaan olleet yksin. Jumala on kanssamme.