Hanne Lukkarin saarna Pyhän Kolminaisuuden päivänä 7.6.2020

Nousemme kuulemaan päivän evankeliumia Joh. 15: 1-10

HALLELUJA

Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

HALLELUJA

Kevään myötä olemme useana sunnuntaina kuulleet evankeliumiteksteissä otoksia Jeesuksen jäähyväispuheesta. Niin tänäkin sunnuntaina. Jeesus valmistaa sanoillaan opetuslapsiaan pian koittavaan eroon, kun hänen kuolema erottaisi heidät toisistaan fyysisesti. Kuitenkin tässä opetuksessaan puhuu toisenlaisesta yhteydestä hänen ja opetuslasten kesken. Jeesus kuvaa kuulijoiden eteen kuvan puusta, josta oksat kasvavat. Runko on Jeesus itse, oksat häneen uskovia ihmisiä. On vain yksi puu, jonka rungosta kasvaa oksia, ja oksat tuottavat tai ovat tuottamatta hedelmää. Oksa ei ole olemassa ilman runkoa. Mutta kuten Jeesus opettaa, oksa voi viheriöidä ja voida hyvin tai sitten se voi kuivettua. Jokaisen oksan tehtävä olisi lähtökohtaisesti kantaa hedelmää. Mutta hedelmän kantaminen tapahtuu kivuliaan puhdistamisen kautta, ja tuo puhdistaminen on Isän Jumalan tehtävä. Hän karsii viheriöivän oksan ylimääräisiä versoja. Hän tekee sen taiten, niin ettei viheriöivä ja hedelmää kantava oksa vahingoitu lopullisesti. Toimenpide tekee kipeää, mutta juuri elämän jatkumisen kannalta se on ainoa vaihtoehto. Kivuliaaseen puhdistumiseen suostuvan oksan osa on kuitenkin parempi kuin kuivuneen oksan osa. Kuivunut oksa ei ole imenyt nestettä ja ravintoa runkopuusta. Ja niin se on ajan saatossa kuivunut. Niinpä se ei kanna hedelmää ja niin se irrotetaan, leikataan kokonaan pois Kristus-puusta. Jeesus puhuu myös rungosta irronneesta oksasta, joka irtauduttuaan kuivuu. Sillä ei ole mahdollisuutta selvitä ilman runkoa.

Jeesuksen sanoma kautta evankeliumitekstin on kehotus, suorastaan käsky: pysykää minussa. Se näyttäytyy elämänehtona, elinehtona ihmiselle. Vain pysymällä kiinni Kristuksessa hän pysyy elävänä.

Miten tämä Jeesuksessa pysyminen toteutuu ihmisen elämässä? Tänään pitkän korona-katkon jälkeen koittava ehtoollinen on monille meille tärkeä osa Kristus-yhteyttä. Palassa leipää ja tilkassa viiniä Jeesus suostuu käsittämättömän lähelle ihmistä, syötäväksi ja juotavaksi. Monelle Jumalan Sanan tutkiminen, tai vaikka sanomalehden yläkulmasta poimittu Raamatunjae, on yhteys Kristukseen. Raamatun Sanassa Kristus itse on läsnä. Hän itse on Jumalan Sana. Jo hyvinkin pieni kosketuspinta Raamattuun ruokkii ihmistä.

Moni elää Kristus-yhteyttä rukoilemalla. Rukousta voi olla yhtä monenlaista kuin on ihmisiäkin. Se voi olla sanatonta tai sanoitettua, se voi olla yhteistä tai yksityistä, rukous voi olla pitkällistä tai hetken huokausta tai jopa huutoa. On kuitenkin yksi yhteinen rukous, joka yhdistää kristittyjä ympäri maailman: Isä Meidän-rukous, Herran rukous. Se on Jeesuksen sanoittama, kaiken kattava rukous. Siihen on sisällytetty kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Se on meille annettu käytettäväksi, siis rukoiltavaksi. Tänäänkin sen yhdessä osana ehtoollisrukousta rukoilemme.

Samaan aikaan jo pelkkä yksinkertainen rukous ”Jeesus auta” tai vain huuto ”Jeesus” riittävät. Siinä Jeesus on läsnä. Hän asettuu tuossa yksinkertaisessa pyynnössä ihmisen hätään ja kysymyksiin. Hän tuo pelastuksen, siis avoimen yhteyden ihmisen ja Jumalan välille, täysimääräisenä ihmiselle. Jeesus ulottaa apunsa ihmisen pimeimpiinkin sopukoihin. Hän alkaa ruokkia ihmistä parhaimmalla ravinnolla ja vedellä, joka on elävää vettä. Hän näyttää, että pysymällä minussa, sinä elät. Ja tuo elämä on rakkaussuhteesta kumpuavaa elämää ihmisen ja Jumalan välillä. Sillä ei turhaan Jeesus puhunut toisaalla, että ihmisen ensisijainen tehtävä on rakastaa Jumalaa. Ja tuo ihmisen rakastaminen on oikeastaan vain suostumista rakastettavaksi, ja siitä käsin heiveröisesti takaisin rakastamista.

Kristuksessa pysyminen toteutuu myös uskovien yhteydessä, ystävyydessä, elämän jakamisessa, yhteisessä rukouksessa. Yhteinen jumalanpalvelus on monelle tärkeä kanava Jeesuksen ystävyyteen. Keskeistä näissä on itsensä ja toinen toistemme muistuttaminen siitä, että meitä on kerran rakastettu ristillä riittävästi. Se rakkaus kantaa meitä tämän elämän ajan, aina iankaikkiseen elämään saakka. Siinä me suostumme Jeesuksen pelastustyön alle yhä uudelleen. Pelastustyö ristillä on kertakaikkinen tapahtuma, mutta Jeesuksen hyväksyminen elämänsä Herraksi saa olla päivittäistä antautumista. Ja jos päivittäisyys tuntuu liian vaativalta tai työläältä, niin jokainen löytää oman rytminsä jumalayhteyteen. Joillekin jumalayhteys on pitkin päivää kulkeva yhteyden helminauha. Se siis toteutuu monessa kohdin päivää, rukouksena, kiitollisuutena, johdatettuina arjen tilanteina jne.. Lopulta armo sanoo, että ryövärin rytmi, ristillä Jeesuksen kuninkuuden tunnustaneen miehen rytmi riitti. Siinä syntyi yhteys, joka riitti. Enempää Jeesus ei vaatinut.

Kun me pysymme eri tavoin Jeesuksessa, me alamme tahtoa elämässämme Hänen tahtonsa mukaisia asioita. Me suuntaamme elämäämme Hänen tahtoonsa, me pyydämme Hänen tahtonsa tapahtumista, me suostumme oksastajan työhön, joka tekee kipeää, jotta Jeesus saisi kasvaa suuremmaksi ja me pienemmäksi. Silloin sisällämme asuva, uskossa läsnäoleva Jeesus ottaa yhä enemmän tilaa meissä. Hän on näkyvillä elämässämme, keskeneräisyytemmekin keskellä. Hän saa meissä muodon. Ja hän asuu meissä rakastaen, huolehtien, vahvistaen, ohjaten. Jeesus muistuttaa Jumalan käskyistä, jotka on annettu hyvää elämää varten. Ja samalla hän osoittaa, että pelastus on yksin Hänen työnsä. Mutta hän kehottaa pysymään kaikin mahdollisin keinoin tässä yhteydessä. Imemään ravinnon hänestä ja luottamalla Jeesuksen sovitustyön riittävyyteen. Yltäkylläinen elämä, hedelmää kantava elämä toteutuu vain Jeesus-yhteydessä.

Hanne Lukkari kasvokuva.