Kristiina Nymanin saarna äitienpäivänä 10.5.2020

Evankeliumi

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17:

Jeesus rukoili ja sanoi:
»Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta. Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.  Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.»

Saarna 

Kenenkäs tyttöjä sitä ollaan? Kenenkäs poikia sitä ollaan? Moni varttuneempi ihminen on kuullut tällaisen kysymyksen lapsuudessaan. Tiedustelullaan kysyjä on ehkä tahtonut yhdistää sinut johonkin perheeseen tai sukuun, jonka hän tuntee. 

Nimen merkitys vanhassa seemiläisessä kulttuurissa, kuten juutalaisuudessa, on ollut hyvin syvä. Nimi kuvasti persoonan luonnetta, valtaa ja todellisuutta. Nimi yhdisti yksittäisen ihmisen johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen, kuten esimerkiksi perheeseen tai paikkakuntaan. Muistamme, miten Jeesusta kutsuttiin lisänimellä Nasaretilainen kotikylänsä mukaan, ja opetuslapset Jaakob ja Johannes kantoivat lisänimeä ”Sebedeuksen pojat” isänsä mukaan. Ihmisillä saattoi olla myös heidän tehtäväänsä liittyviä lisänimiä, esimerkiksi Jeesus kutsui itseään Ihmisen Pojaksi. Nimitys viittaa Vanhaan Testamenttiin (Dan. 7:13), ja muistuttaa Jeesuksen alkuperästä ja Jumalan hänelle antamasta tehtävästä.

”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle.” Kun Jeesus sanoo näin, hän kertoo toimivansa Jumalan nimessä ja voimassa. Jumalan nimen voiman Jeesus välittää eteenpäin opetuslapsilleen. Tämän hän tekee omalla olemuksellaan, sanoillaan ja teoillaan. Jumalan nimi on läsnä Jeesuksessa – kaikessa mitä hän on ja mitä hän tekee. 

Jeesus antaa valtaansa eteenpäin. Jeesuksen nimessä opetuslapset parantavat sairaita ja julistavat ilosanomaa kuoleman voittaneesta Vapahtajasta. Jeesus rukoilee Isä Jumalaa ja sanoo: ”Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” Antaessaan valtaansa eteenpäin seuraajilleen, Jeesus tahtoo, että käytämme valtaa oikein. Varsinkin näin poikkeusolojen aikana sinusta saattaa välillä tuntua, ettei sinulla ole valtaa edes oman elämäsi asioihin – saati kenenkään muun. Kuitenkin jokainen meistä käyttää valtaa eri elämänalueilla. Esimerkiksi äideille ja isille on annettu valta ja tehtävä huolehtia lapsistaan, ja kaikista heihin liittyvistä ratkaisuista. Tänään äitienpäivänä kiitämme kaikista äideistä, ja heidän rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Rukoilemme äitien ja isien puolesta, että he käyttäisivät saamaansa määräysvaltaa oikein ja viisaasti. Jumalan kirkkaus voi tulla ilmi aivan arkisissa, pienissäkin tilanteissa, kun toimimme oikein ja Jumalan mielen mukaisesti. 

Toisaalta elämän todellisuutta ovat myös ne hetket ja päivät, kun tiedämme toimineemme tosi tyhmästi, ja käyttäneemme valtaamme väärin. Jumala tuntee meidät nimeltä, ja hän tuntee myös meidän luonteemme ja virheemme. Juuri siitä syystä hän lähetti maailmaan Poikansa, jotta meillä on anteeksisaamisen mahdollisuus joka päivä. 

Tänäänkin jumalanpalveluksen alussa me pyysimme yhteisessä synnintunnustuksessa Jumalaa antamaan meille anteeksi Jeesuksen tähden. Uskomme lujasti, että Jeesuksen nimeen turvaamalla saamme omistaa itsellemme sen, mitä hän on puolestamme tehnyt. Kuoleman voittaneella ja ylösnousseella Kristuksella on valtuudet antaa synnit anteeksi, kun me niitä kadumme. Pojalla on myös Isän valtuudet antaa ikuinen elämä kaikille, jotka Isä Jumala on hänelle antanut. Iankaikkinen elämä alkaa jo tässä ajassa uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Kristitty on kahden maan kansalainen, kuten Anni meille äsken lauloin Jaakko Löytyn sanoin.

Jeesuksen nimen julistaminen tai lausuminen tuo hänet läsnä olevaksi. Rukoillessamme toivomme, että Jeesus vaikuttaisi meissä, koska hänellä on valta auttaa aivan kaikissa elämämme asioissa. Jeesuksen nimessä rukoileminen kertoo luottamuksesta ja läheisestä suhteesta. Läheisen suhteen perusta on kasteessa. Kasteessa Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ihminen vaihtaa valtapiiriä. Vaikka paha ja väärä kiusaavat ihmistä läpi elämän, niillä ei ole enää lopullista valtaa kastettuun. Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettu saa suojakseen Jumalan lapsen lahjat: armon, rakkauden ja Pyhän Hengen osallisuuden. 

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu monta kertaa vastaanottamisesta ja antamisesta. Jeesus on itse vastaanottanut Jumalalta kaiken sen, mitä Jumala on hänelle antanut. Jumala antaa Jeesukselle sanat, vallan ja tehtävän, Jeesus antaa meille itsensä, ja meidän osamme on välittää eteenpäin maailmalle ilosanoma tehtävänsä täyttäneestä Jeesuksesta Kristuksesta. Meidän tehtävämme on elää taivaan kansalaisina maailmassa Jeesuksen esimerkin mukaisesti.

Mutta minkä tähden Jeesus sanoo, ettei hän rukoile ”maailman puolesta”? Tämä voi kuulostaa tosi tylyltä puheelta Jeesuksen suusta. Eikö Jumala lähettänytkään poikaansa kaikkia ihmisiä varten? Ymmärtääksemme Jeesuksen kovia sanoja tarkastelemme hieman evankelista Johanneksen tapaa käyttää maailma-sanaa. Kosmos, maailma, merkitsee tässä Jumalalle ja Jeesukseen uskoville vihamielisiä tahoja, jotka edistävät kaikenlaista pahuutta. Johanneksen evankeliumissa on paljon samankaltaisia vastakohtapareja: valo ja pimeys, totuus ja valhe tai vapaus ja orjuus. Nämä vastakohtaparit kuvaavat etäisyyttä ja vastakkainasettelua. Eihän Jeesus voi rukoilla vihamielisyyden, vääryyden tai valheen puolesta. Sitä kaikkea tässä edustaa ”maailma”, joka ei vastaanota Jeesusta. Jeesus rukoilee syntisten ja armoa janoavien ihmisten puolesta. Kaikkien tavallisten ihmisten, jotka kaipaavat yhteyttä itseään suurempaan Jumalaan.

Niin, että kenenkäs tyttöjä tai poikia sinä ollaankaan? 
Tähän voimme vastata uskontunnustuksella. Siinä ilmaistaan tiiviisti, millaisen Jumalan lapsia me olemme:

Uskontunnustus

Anni Rusi laulaa itse tekemänsä kappaleen ”Pidä kiinni musta”

Yksinäisyys tulee hiljaa ja hiipii sisimpään, tiedä en mistä tullut tai minne meneekään.
Tiedän vain, tarvitsen, ohjaavan suunnan sen. Tule luokseni ja näytä tie oikeaan.
Tule päivä kerrallaan, voimaksi mun. Pian tulee jo yö ja sille antaudun.
Nosta mua, kanna paikkaan rauhaisaan, missä turhat huolet pois, mä pyyhkiä saan.

Pidä kiinni musta ylös pääse en, mä yksin kaipuuni rotkosta. 
Voimista mua hengelläs, ole aina vierellä.
Tiedät sen, mitä en, ja mut siihen valmista.
Tiedän sen, että et mua koskaan unhoita.

Olen syntinen, tavallinen ihminen. 
Siks ohjaa sä mua silloinkin, kun ymmärrä en.
Anteeks annathan sä kaiken ja armahdat, tahtoasi vastaan en tahdo taistella.
 

Pappi Kristiina Nymanin kasvokuva.
pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.