Kristiina Nymanin saarna 13.10.2019

 

Luuk. 14: 1–6

Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: »Onko sapattina lupa parantaa vai ei?» He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?» Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.

 

Saarna 18.sunnuntai helluntaista Keravan kirkossa

 

Meille on opetettu kymmenen käskyä koulussa tai viimeistään rippikoulussa. Moni meistä on opetellut kolmannen käskyn muodossa ”Muista pyhittää lepopäivä”. Heprean sana ”shabbat” on käännetty kirkkoraamatussa lepopäiväksi. Kaikki juutalaiset hyväksyvät, että sapatin pyhittämiseen sisältyy työnteosta pidättäytyminen. Kun työn tekeminen taukoaa, vapautuu aikaa läheisille ja Jumalalle. Mutta näkemyserot syntyvät siitä, mikä lasketaan työnteoksi.

 

Jeesus kysyy: ”Onko sapattina lupa parantaa?” Vastatessamme joudumme ottamaan kantaa siihen, onko hädänalaisen auttaminen työtä? Meidän ajassamme saattaisimme vastata, että terveydenhuollon tai pelastuslaitoksen henkilökunnalle se on työtä. Mutta Jeesus esittää kysymyksensä ajassa, jossa organisoitua sairaanhoitoa ei ole. Muotoilisiko Jeesus nykypäivänä kysymyksensä toisin? Kysyisikö hän meiltä, että mitkä ovat teidän arvonne ja asenteenne; autatteko hädänalaista vai kiiruhdatteko ohi?

Pyhäpäivänä auttaminen ei ole nykyään kynnyskysymys, vaan auttaminen ylipäänsä. Millaisia kirjoittamattomia sääntöjä itse kukin meistä noudattaa? Meidän kannattaisi tarkastella niitä kriittisesti, ja asettua hetkeksi uhrin tai apua tarvitsevan asemaan. Suomen laissa on kirjattuna auttamisvelvollisuus, Raamatussa kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky. Mikä saa meidät toimimaan: vaatimukset vai välittäminen? Autammeko, kun siitä on kuitenkin vaivaa, se vie aikaa ja siinä voi olla riskejäkin?

 

Laulamme virrestä 415 ensimmäisen säkeistön:

Käskien et

hallitse, Kristus, et vaatimuksella.
Laupeudella
kosketat, rohkaiset laupeudella.

 

Jeesus selvästi olettaa pöytäseurueensa tulkitsevan Mooseksen lakia niin, että elintärkeää apua on annettava sapattinakin. Hädänalaisen auttaminen on niin tärkeä asia, että se menee jopa lain kirjaimellisen noudattamisen edelle. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei se sitä ole. Sen huomaa fariseusten reaktioista. He eivät kyenneet vastaamaan Jeesuksen kysymykseen, auttaisivatko he sapattina omaa lastaan, mikäli tämä tippuisi kaivoon. Kenties he eivät vastanneet mitään, koska he auttaisivat omaa lastaan, mutta tuskin muukalaista. Niitä, jotka eivät heidän sääntöjensä mukaan muutenkaan kuuluneet lähimmäisenrakkauden piiriin. Mikäli he olisivat vastanneet myöntävästi, Jeesus olisi saattanut esittää kiusallisen jatkokysymyksen muiden kuin lähipiiriin kuuluvien auttamisesta.

 

Lain tarkoitus on suojella ihmistä. Sen tarkoitus ei ole tehdä elämästämme hankalaa – vaan tavoitteena on suitsia itsekkyyttämme ja johtaa hyvään. Luther kirjoittaa: ”Käskyt kyllä ohjaavat, mutta ne eivät auta; ne opettavat meille, mitä on tehtävä, mutta ne eivät anna siihen voimaa. Ne onkin annettu vain sitä varten, että ihminen niistä saisi nähdä kyvyttömyytensä hyvään.”(Sitaatti Lutherin kirjasta ”Kristityn vapaudesta”)

 

Vasta kun huomaamme, ettemme pysty suorittamaan ja onnistumaan Jumalan edessä, kohtaamme epätoivon oman itsemme kanssa. Parhaimmillaan se saa meidät etsimään apua Kristukselta. Päivän evankeliumista kuulimme, miten Jeesus kysymyksillään herättelee ja ohjaa kuulijoitaan tuntemaan Jumalan tahdon. Jeesus ei uhkaa eikä painosta. Laulamme virren toisen säkeistön:

Miekalla et
työhösi taivuta, painostamalla.
Katseesi alla
taivumme, lempeän katseesi alla.

 

Juutalaisessa traditiossa kymmenestä käskystä oli vuosisatojen saatossa kasvanut valtava säädöskokoelma, jossa annetaan pilkuntarkkoja tulkintaohjeita. Yhä edelleen saatamme laatia lakeja, säädöksiä ja ohjeita, joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut ihan hyvä, mutta niiden tulkinta on kääntynyt ihmistä vastaan. Loppujen lopuksi kaikkea laintulkintaamme ohjaavat arvomme ja asenteemme.

 

Aina ei ole helppoa tietää, mikä olisi oikea toimintatapa. Pääasia on, ettemme anna haastavien kysymysten ja tilanteiden lamauttaa itseämme. Että emme ole välinpitämättömiä toisten hätää kohtaan. On parempi etsiä sitä mikä on totta ja oikein kuin ohittaa vaikeat kysymykset ja keskittyä näennäiseen. Totuuden etsimisessä saamme parhaan avun häneltä, joka itse on tie, totuus ja elämä. Herra puhuu meille Raamatun sanassa ja rukouksessa, kun maltamme pysähtyä niiden ääreen. Hän vahvistaa meitä ehtoollispöydässä ja kristittyjen keskinäisen yhteyden kautta. Hän elää ja vaikuttaa meissä Pyhän Henkensä kautta kaikilla niillä tavoilla, joilla me ravitsemme sieluamme – sisintämme. Tämän Hän tekee armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan – ei meidän omien pyrkimystemme tai tekojemme vuoksi.

 

Päivän evankeliumissa Jeesus kutsuu meidät vapauteen lain ja sääntöjen orjuuttavasta tulkinnasta. Sellaisesta, joka kääntyy ihmistä vastaan. Vapauteen miellyttämisestä ja suorittamisesta. Jeesus kutsuu meitä vapauteen ja lähimmäisenrakkauteen. Uskon kautta hän itse lahjoittaa meille kaiken, mitä tarvitsemme.

 

Laulamme kolmannen säkeistön.

Säikytä et,
pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.
Riemulla täytät,
herätät toivon ja riemulla täytät.

 

Riemulla täytät. Jeesuksen aterioidessa fariseusten johtomiehen kotona, paikalle saapui vesipöhöä sairastava mies. Vesipöhö oli häpeää aiheuttava tauti, sillä sen uskottiin johtuvan seksuaalirikkomuksista. Jeesus vastasi sapattilain tulkintaan parantamalla miehen. Mies lähti takuulla paikalta riemumielin ja kiitollisena - vapautuneena paitsi sairaudestaan, niin myös häpeästä ja halveksunnasta, jota sairaus oli aiheuttanut.

Jeesus ei selvästikään koe, että mies olisi häiriöksi tai rasitukseksi. Jeesus ottaa tosissaan tämän kärsimyksen ja kaipuun vapautua sairaudesta ja sen aiheuttamasta leimasta. Jeesus ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat aterian keskeytymisestä, tai mikä on muiden lain tulkinta sapattina parantamisesta. Jeesus ei yritä miellyttää. Hän toimii rakkaudesta.

 

Jeesus ei arvostele alkuperäistä käskyä, vaan omalla toiminnallaan osoittaa, miten Jumalan sanaa sovelletaan käytäntöön. Sillä tavoin hän tahtoo toimia myös meidän kauttamme.

Katso virren 415 säkeistöjä. Ne alkavat sanoilla ”käskien et, miekalla et, säikytä et, uhkaile et”. Vaatimuksilla, väkivallalla, pelolla tai uhkailun seurauksena ei synny kristillistä vapautta eikä rakkautta. Vääriä keinoja ei pidä käyttää edes hyviin tarkoituksiin. Rakkaus on todellinen vain siellä, missä usko on todellinen. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko (Gal.5:6). Usko yhdistää ihmisen Jeesukseen Kristukseen ja rakkaus yhdistää meidät lähimmäiseen. Kaipaus ja toivo saavat meidät liikkeelle. Kohti Kristusta ja kohti lähimmäistä.

 

Laulamme viimeisen säkeistön:

Uhkaile et,
varjele hengestä orjallisesta!
Kaipauksesta
lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.