Kristiina Nymanin saarna 15.12.2019

Matt. 11: 11–19

Jeesus sanoi:

"Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!

Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

Saarna: tehkää tie Kuninkaalle

Jos olisit jonkun bändin jäsen, ja juuri teidän yhtyeenne olisi valittu maailmanluokan staran lämmittelybändiksi, miten suhtautuisit asiaan? Lamaannuttaisiko jännitys ja pelko sinut niin, ettet uskaltaisi lavalle? Ajattelisitko, ettei tässä voi millään onnistua, joten ei kannata yrittääkään. Sitä paitsi tuota pääesiintyjää kaikki ovat tulleet kuuntelemaan eivätkä meidän bändiä. Vai suhtautuisitko asiaan niin, että ”juhui, nyt päästään antamaan parastamme ja luomaan mahdollisimman hyvä sisääntulo staralle”?

Johannes Kastaja valitsee jälkimmäisen tavan toimia. Hän tahtoo ihmisten olevan valmiita päätähden tulemiseen. Ja siinä valmistelussa Johannes tekee parhaansa - kaikkensa. Hän valmistaa tietä evankeliumille. Johannes tietää, ettei kukaan ihminen voimansa tunnossa ja itsevarmuuden huipulla tarvitse sanomaa armahtavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa syntisen. ”Minkä syntisen, mistä sä puhut, noista heikoista ja raukoista vai?” kysyy itseriittoinen ihminen.

Johannes vastaa: ”Älkää luulko, että voitte ajatella ’Olemmehan me Abrahamin lapsia’. Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. -- Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt.3:9,11).

Johanneksen aikaan osa juutalaisista tuudittautui siihen, että hehän ovat Abrahamin jälkeläisiä, ja sen tähden Jumalan valittuja. Miten meidän ajassa tuudittaudutaan väärään varmuuteen? Varmasti monella tavalla; osa välttelee kokonaan ajattelemasta Jumalaa tai torjuu hänet tyyliin ”sitä ei ole, mitä minä en näe enkä ymmärrä”. Väärää varmuutta ilmenee myös uskovissa. Jotkut kuvittelevat omistavansa totuuden Jumalasta ihan niin kuin Jeesuksen aikanakin. Heistä Jeesus sanoo: ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen” (Matt.11:12).

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu taivasten valtakunnan arvojärjestyksestä ja Johannes Kastajan tehtävästä. Jumalan valtakunnassa eivät päde meidän arvojärjestyksemme, vaan siellä viimeinen on ensimmäinen ja heikko on vahva Jumalan voimassa. Johanneksesta Jeesus sanoo, että tämä on ”enemmänkin kuin profeetta” (Matt.11:9). Jumala on kutsunut Johanneksen tärkeään valmistelutehtävään, omalla toiminnallaan raivaamaan tietä Herralle, Jeesukselle Kristukselle. Johannes on sanansaattaja, josta tänään kuulimme Vanhan Testamentin lukukappaleessa. Hän on uusi Elia siinä merkityksessä, että hän toimii profeetta Elian hengessä kääntäen ”isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen” (Mal.3:24).

Johannes Kastaja on ulkomuodoltaan ja tavoiltaan erilainen. Hän on askeetti, pärjää vaatimattomilla vaatteilla ja eväillä. Hänen sanomansa on kohti käyvä: ”kääntykää ja tehkää parannus”. Hän ei pyri miellyttämään, vaan hän puhuu suoraan niin tavallisille ihmisille kuin maallisille hallitsijoillekin. Totuudessa ja kutsumuksessa pysyminen vei lopulta hengen Johannekselta. Tällainen rohkeus voi olla vain lahjaa Jumalalta.

Johannes oli esimerkillinen, koska hän toimi kokonaan Jumalan varassa. Hän luotti kutsumukseensa ja Jumalan johdatukseen. Mikä estää minua ja sinua olemasta, elämästä ja toimimasta Jumalan varassa? --- Johannes saarnasi väkevimmin omalla esimerkillään; älä asetu Herraksi Herran paikalle, vaan ole hänen tienraivaajansa. Se edellyttää oman heikkouden, pienuuden, rikkinäisyyden ja raadollisuuden myöntämistä. Oman syntisyyden tunnistamista. Ilman synnintuntoa ei voi aidosti pyytää anteeksi. Ilman katumusta ei voi ottaa vastaan anteeksiantoa. Sen tähden Johanneksen viesti on: kääntykää ja tehkää parannus!

Olemme kuin torilla istuvat lapset, jotka eivät Jeesuksen kertomassa esimerkissä tanssi, kun muut soittavat eivätkä myöskään itke, kun itkun aika on. Olemme luonnostamme kovapäisiä ja kovasydämisiä. Emme tykkää säännöistä, Jumalan laista, emmekä hevin taivu parannukseen edes evankeliumin ilosanomaa kuullessamme. Ei osu, ei uppoa! Vaikka Jumala kuinka koettaa auttaa meitä, me torjumme hänen sanansaattajansa ja hänet itsensä. Eikö tässä ole jotakin tuttua? Jokaiselle tulee elämässä tilanteita, joissa yritämme tehdä jotakin toisten ihmisen parhaaksi, mutta teimmepä niin tai näin, niin aina joku on tyytymätön. Joku valittaa ja vaatii jotain muuta. Kuinka paljon useammin me itse olemme tällaisia kiukuttelevia ja kurittomia kakaroita Jumalan edessä! Muistatte ehkä kertomuksen ihmisestä, joka valitti toistuvasti Jumalalle siitä, minkä tähden hänelle on annettu juuri sellainen risti kannettavaksi, joka hänellä on. Sitten kun tuo ihminen sai vaihtaa ristinsä, hän huomasi, että toisen risti oli hänelle vielä raskaampi kantaa.

Missä ajatuksissa ja tunnoissa sinä kuljet tänä adventin aikana? Mitä juuri sinun olisi syytä katua ja mistä tehdä parannusta? --- Tutkistellessasi omaa sisintäsi kahlaatko matalassa rantavedessä vai niin syvissä vesissä, ettet tiedä miten sinun käy, kun seuraava aalto lyö yli? Minkä varassa uskallat katsoa itseäsi rehellisesti? Mitä rukoilet Jumalan kasvojen edessä?

Katumuksessa kohtaamme oman pienuutemme. Katuminen nimittäin edellyttää oman erehtyväisyyden ja vajavuuden myöntämistä. Omaa syyllisyyttään ei näe tai uskalla tunnustaa, jos ei ole varmuutta rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, jossa tulee rakastetuksi ei sen tähden, mitä olen – vaan siitä huolimatta, mitä olen. Se on rakkautta, jonka edessä uskallamme olla paljaana. Se on rakkautta, jota Jeesus osoittaa sinulle ja minulle, kun luovutamme, antaudumme, painamme päämme huokaisten ”Sinä tiedät kaiken. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.”

Jeesuksen rakkauden ja anteeksiannon on kokenut hän, joka on tarttunut hädissään Herran viitan liepeeseen apua rukoillen, kivittämistä pelkäävä nainen, publikaani temppelissä, Herransa kieltänyt Pietari, katuva ristin ryöväri …. ja ihan jokainen meistä saa sen kokea, kun hiljaa rukouksessa tai ehtoollispöydässä käymme Herran eteen nöyrin mielin ja kaipaavin sydämin. Herra kiitos synnintunnosta, joka saa meidät etsimään laupeuttasi! Kiitos anteeksiannostasi, joka parantaa meidät. Anna sen parantaa ihmissuhteemme. Anna sen parantaa suhtautumisemme toisiin ihmisiin.

Kun on itse saanut jotakin, on aika antaa eteenpäin. Olen pohtinut viime aikoina paljon avun pyytämistä ja avun antamista. Toisin sanoen kristillistä lähimmäisenrakkautta. Eikö meidän tulisi kiittää Jumalaa jokaisesta, joka meiltä pyytää apua? Sehän on osoitus siitä, että Jumala ja apua pyytävä ihminen katsovat meidät arvollisiksi tuohon tehtävään. Ihan niin kuin apua rukoillessamme me luotamme Jumalan auttavan meitä, meiltä apua pyytävä luottaa meihin. Eikö se ole kunnianosoitus?

Kun pyydämme Jumalalta apua elämämme erinäisissä kysymyksissä ja koettelemuksissa, odotuksemme eivät ehkä toteudu ihan niin kuin olimme ajatelleet, mutta vastaus voikin olla paljon parempi kuin olimme edes osanneet odottaa. Sama pätee silloin, kun meiltä pyydetään apua. Voi olla, ettei meillä ole mahdollisuutta auttaa juuri sillä tavoin kuin toinen toivoo, tai joskus ihminen oikeasti tarvitsee jotain muuta kuin mitä hän meiltä pyytää.

Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan kulkemaan ihmisten rinnalla, auttamaan, parantamaan ja kertomaan hyvää sanomaa rakastavasta Jumalasta. Jos tahdomme adventin aikana ja sen jälkeenkin tehdä tietä Kuninkaalle, toimikaamme kuten Johannes Kastaja tai Laupias Samarialainen. Ensimmäinen puhui totuuden sanoja niin taviksille kuin hallitsijoillekin, ja jälkimmäinen osoitti valikoimatonta lähimmäisenrakkautta. Kuka tahansa kirkonpenkissä tai muualla kohtaamasi ihminen saattaa tarvita juuri sellaista apua, jota sinä pystyt antamaan. Elämän moninaisuus tuo eteemme paljon tilanteita, joissa voi osoittaa valikoimatonta lähimmäisenrakkautta, jos meillä on vain silmät auki ja tahtova sydän.

Palvelemalla muita teemme tietä Kuninkaalle ja kutsumme muita kulkemaan kanssamme samaa tietä. Tavoitteena on, että kerran olisimme kaikki jäseninä taivaallisessa bändissä, joka soittaa lakkaamatta ylistystä maailmankaikkeuden Herralle.

Kristiina Nyman.
pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.