Kristiina Nymanin saarna 19.4.2020

 

Päivän evankeliumi on evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 21:

Halleluja x 3

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: »Minä lähden kalaan.» »Me tulemme mukaan», sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: »Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?» »Ei ole», he vastasivat. Jeesus sanoi: »Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.» He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: »Se on Herra!» Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: »Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.» Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: »Tulkaa syömään.» Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: »Kuka sinä olet?», sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

Halleluja x 3

Saarna

Koko yö oli opetuslapsille pitkä aika odottaa, sillä he tarvitsivat ruokaa.

Koko yö on pitkä aika myös silloin, kun sen viettää hädässä, kivussa, unettomana tai murheissaan. Kipuillessamme omien asioidemme tai ympäröivän todellisuuden kanssa, mistä löytyy toivoa, joka saa heittämään verkon yhä uudelleen?

Kun tekisi mieli jo luovuttaa, kun mikään yrittäminen ei tunnu auttavan. Mutta jos luovutan, jään nälkäiseksi, ahdistuneeksi tai murheelliseksi.

(Eija laulaa psalmista 116:1-4):

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,

hän kuulee hartaan pyyntöni.

Kun huudan häntä avuksi,

hän kuuntelee.

Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,

tuonelan kauhut ahdistivat minua,

minut valtasi tuska ja murhe.

Silloin minä huusin Herran nimeä:

»Herra! Pelasta minut!»

”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte kalaa”. Opetuslapset eivät tunnista miestä, joka seisoo rannalla. Kuitenkin he heittävät verkon. Pian he saavat todistaa ihmettä; verkko on aivan täynnä kalaa! He ymmärtävät, etteivät he omin avuin olisi saaneet tällaista saalista. Se annetaan heille lahjaksi.

Jeesuksen tavasta toimia Jeesukselle rakkain opetuslapsi tunnistaa rannalla seisovan miehen ylösnousseeksi Herraksi. Kohta muutkin tunnistavat Herran. Kukapa meistä ei tahtoisi olla rakkain? Itse ajattelen, että päivän evankeliumissa näkyy meidän inhimillisyytemme. Meidän tarpeemme arvottaa ihmisiä. On vaikea ajatella, että Jeesuksella olisi sellaista tarvetta. Uskon, että Jeesus rakastaa vilpittömästi jokaista opetuslastaan. Rakasti silloin ja rakastaa tänäkin päivänä.

Koska Vapahtajamme koki itse, mitä on olla ihminen, hän tuntee meidän tarpeemme. Hän tietää jopa meitä itseämme paremmin syvimmät kaipauksemme. Ei riitä, että saamme avun vain hädässä. Me tarvitsemme hengen ja ruumiin vahvistusta joka päivä. Sen tähden ennen ristikuolemaansa Jeesus asetti ehtoollisen. Ilmestyessään kolmannen kerran opetuslapsilleen, Jeesus kutsui heitä yhteiselle aterialle nuotiolle.

Kristus ilmestyi opetuslapsilleen, koska hän tahtoi rohkaista heitä eteenpäin. Pääsiäisen tapahtumat olivat varmasti saaneet opetuslapset hämmennyksiin. He saattoivat pelätä, että heidätkin vangittaisiin, koska he olivat seuranneet Jeesusta. Nyt opetuslapset olivat palanneet kotiseudulleen, ja elämä oli mietittävä aivan uudelleen. Ristinmuotoinen puu oli muuttanut kaikki suunnitelmat. Mitä tästä eteenpäin? Mitä voimme odottaa tulevaisuudelta?

Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset, ja koko se lukemattomien kristittyjen ketju heidän jälkeensä on saanut samat lahjat yhteydenpitoon Herran kanssa: rukous, Raamatun sana ja ehtoollinen. Niiden kautta välittyy tulevaisuuden toivo jokaiselle Vapahtajaan turvaavalle. Poikkeusoloissakaan emme vietä ehtoollista pienen piirin kesken. Sanajumalanpalveluksessa me papit jaamme vaille jäämisen ja kaipauksen yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Tälläkin tavalla toteutuu yhteys Kristuksessa, joka on Elämän Leipä. Kristittyjen keskinäinen yhteys on Jumalan Pyhän Hengen lahjaa – toinen toisemme rinnalla kulkeminen, rohkaisu ja esirukous.

Tällä hetkellä emme pääse yhteiseen ehtoollispöytään – emmekä välttämättä edes aterioimaan perheenjäsentemme kanssa. Oli koskettavaa kuulla, miten eräs toisella paikkakunnalla asuva, karanteenissa oleva aikuinen poika viettää välillä yhteisiä aterioita muun perheen kanssa videoyhteyden välityksellä.

”Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan 153- verkko ei revennyt.” Sekä kalojen määrä että kestävä verkko kiinnittävät huomiota. Kalat verkossa olivat erilaisia. Jumala oli tarkoittanut niin. Ihmiset maailmassa ovat keskenään erilaisia. Jumala on tarkoittanut niin. Evankeliumi on annettu kaikille maailman kansoille. Sama kaste kolmiyhteisen Jumalan nimeen liittää meidät - erilaiset ihmiset - Kristuksen kirkkoon ympäri maailmaa.

Vaikka ulkoa tulevat ja ihmisten sisäiset ahdistukset repivät verkkoa, se pysyy kasassa. Verkko on kestävä. Kristuksen kirkon olemassaolo ei ole meidän varassamme. Se ei ole toimivien nettiyhteyksien tai edes fyysisen kohtaamisen varassa. Seurakunnan olemassaoloa kannattelevat ikiaikaiset käsivarret. Ne ovat niin vahvat, että ne jaksavat kantaa kaiken hämmennyksen ja pelon, epävarmuuden ja lamaantumisen, jota ihmiset eri aikoina kokevat. Jumala on jokaisessa kastetussa läsnä Pyhän Henkensä kautta. Jumalan Pyhä Henki luo ja ylläpitää uskoa Ylösnousseeseen Vapahtajaamme, Jeesukseen Kristukseen, vaikka emme häntä näe tai emme pääse yhteiseen ehtoollispöytään.

Kerran Tiberiaanjärven rannalla ja tänään jokaisessa kodissa keskeistä ei ole se, että meillä opetuslapsilla on välillä vaikeuksia tunnistaa Herra. Tärkeintä on se, että Herra kyllä tunnistaa meidät ja kutsuu yhteyteensä, osalliseksi ylösnousemuksen lahjasta. Herra sanoo meille: ”Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne!” (Sak.8:13)

Kristiina Nyman kasvokuva.
pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.