Kristiina Nymanin saarna 20.12.2020

EVANKELIUMI, Matt. 1: 18–24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi:

»Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»)

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – 
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. 

Saarna 4.adventtisunnuntaina 

Vain lyhyt aika enää, niin tämä käsittämätön tilanne saa ratkaisun. Vain lyhyt aika enää, niin tämä ahdistus väistyy. Näin on saattanut ajatella Joosef, jonka nuori morsian osoittautui olevan raskaana ennen yhteisen taipaleen alkua. Näin on saattanut ajatella talvisodan aikana pommisuojaan juokseva perhe. Näin voi myös ajatella tänään suomalainen, jota ahdistaa koronaviruksen aiheuttama uhka. Suomen talvi- ja jatkosota ovat olleet mielessäsi, koska olen keskustellut korona-ajan haasteista monen keravalaisen kanssa, ja osa heistä on nostanut esiin sen, miten heidän vanhempansa tai isovanhempansa ovat kertoneet selvinneensä poikkeusoloissa sodan aikana.

Vain lyhyt aika enää, niin kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta, profeetta Jesaja julistaa kaikille historian eri vaiheissa eläneille kriisien keskellä kamppaileville ihmisille, Jumalan lapsille. 

Joosefia, sodan kokeneita ja meitä yhdistää järkyttävä ja yllättävä tilanne. Raamattu ei kerro, millä tavalla Joosefille kävi ilmi kihlattunsa ennenaikainen raskaus. Järkytys se on joka tapauksessa ollut. Joosef ajatteli alkuun selvitä kriisistä omin voimin purkamalla kaikessa hiljaisuudessa avioliittosopimuksen. 

Talvisota alkoi yllättäen 30.marraskuuta 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Meillekin koronapandemia iski nopeasti viime talvena ja yllätti meidät. Kukaan ei vieläkään pysty tarkkaan sanomaan, miten kauan kriisi kestää. Edessä on poikkeusjoulu, kuten sodan aikana oli. Jaamme pettymyksen siitä, miten perheen ja suvun perinteet peruuntuvat. 

Mitä pieni ihminen tai kokonainen kansa voi tehdä kriisin kohdatessa? Voimme katsoa taaksepäin ja oppia sukupolvilta ennen meitä. Mihin he turvautuivat? Mitä he tekivät?

Joosef koetti ratkaista kriisin niin, että osapuolet kärsivät tilanteen ratkaisusta mahdollisimman vähän. Hän koetti ratkaista kriisin inhimillisesti ja Mariaa kunnioittaen tilanteessa, joka on varmasti tuntunut hämmentävältä ja häpeälliseltä. 

Sodan aikaan on kudottu sotilaille villasukkia ja kintaita, leivottu ruisleipää ja kirjoitettu kirjeitä rintamalla taisteleville. Moni sodassa palvellut sotamies ja lotta on kertonut yhteisöllisyyden tunteesta ja keskinäisestä huolenpidosta. Tämän korona-ajan keskellä on myös ollut nähtävissä paljon välittämistä sekä luovuutta selviytymisessä ja muiden auttamisessa raskaan ajan yli. 

Selviytymistarinoissa on se riski, että näemme vain oman toimintamme – ihmisen toiminnan. Juuri tästä päivän evankeliumi meitä varoittaa. Fokus ei ole siinä, mitä Joosef teki tai jätti tekemättä, vaan siinä että Jumala on koko ajan hänen kanssaan. Jumala on läsnä ja toimii niin Joosefin kuin Mariankin hämmennyksen keskellä. Mikäli Joosefin ja Marian kriisi olisi ratkennut niin kuin Joosef sen ajatteli ratkaista, Maria olisi saatettu kivittää tai ainakin hän olisi joutunut elämään häpeän leimaamana aviottoman lapsensa kanssa. Jumala ratkaisi asian paljon paremmin kuin Joosef tai kukaan ihminen olisi osannut tilannetta hoitaa. Jumalan enkeli antoi unessa Joosefille toimintaohjeet. Enkeli myös lohdutti Joosefia sanomalla ”Älä pelkää.”
Talvisodan aikana papit rohkaisivat rintamalla olevia Raamatun sanalla ja puhuivat siitä, miten Jumalan tarkoitukset toteutuvat lopulta kaikessa – jopa kärsimyksessä. Kriisin keskellä, tulevaisuutta tuntematta ovat sukupolvet ennen meitä luottaneet ja turvanneet Jumalaan – ei pakosta, vaan sydämensä tarpeesta ja halusta. Luottamus suuren Jumalan suunnitelmiin näkyy vahvasti päivän evankeliumissa. Kertomuksessa Joosefista ja uninäystä ei ole näkyvissä vielä loppuratkaisua, vaan siinä luotetaan vahvasti Jumalan lupauksiin, tulevaan. Siihen, että Jumala pitää sen, minkä lupaa. Joosef elää toivon tilassa. 

Samalla lailla toivon tilassa jaksoivat eteenpäin suomalaiset talvi- ja jatkosodassa, ja jaksamme mekin taistella koronaviruksen aiheuttamien ahdistusten voittamiseksi. Toivon tilassa. Rukoillen omasta ja toinen toisemme puolesta. Lujasti luottaen siihen, että tulevaisuutemme on suuremmissa käsissä. Ahdingot ja kärsimys eivät kestä ikuisesti. Saamme omistaa tuoreina profeetan sanat ”Vain lyhyt aika enää”. 
Ihmiseksi syntynyt Jumala sai hepreankielisen nimen Immanuel, joka merkitsee ”Jumala on meidän kanssamme”. Meille on Herran nimenä tutumpi Jeesus, joka on kreikan- ja latinankielinen versio heprealaisesta nimestä Joosua, joka merkitsee ”Jahve pelastaa”. Yhtä kaikki, tässä sananlasku ”rakkaalla lapsella on monta nimeä”, osuu todella maaliinsa.

Neljännen adventtisunnuntain evankeliumi on aivan Matteuksen evankeliumin alusta. Se sisältää lupauksen ihmisen rinnalla kulkevasta Jumalasta. Matteuksen evankeliumi päättyy sanoihin ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Jumala on läsnä siellä, missä häntä eniten kaivataan ja tarvitaan. Pienen ihmisen kanssa. Minkä ihmeen tähden? Joulun ihmeen tähden! Koska Jumala rakastaa jokaista luotuaan niin paljon, että tahtoo pitää jokaisen omanaan tässä elämässä ja tämän ajan jälkeen. Sen tähden Jumala syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle. Kristuksen tähden me elämme toivon tilassa tänäkin jouluna. ”Älä pelkää --. Herra, Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa”. (Sef.3:16-17)
 

Kristiina Nymanin kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.