Kristiina Nymanin saarna pääsiäisaamuna 4.4.2021

Evankeliumi: Matt. 28:1-8

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: »Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.»

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

Saarna: ei ole pääsiäistä ilman pitkäperjantaita

Milloin sinä olet ollut yhtä aikaa peloissasi ja riemuissasi?

----

Minä olen kokenut noita tunteita samanaikaisesti silloin, kun olen lähtenyt synnyttämään. Olen pelännyt syntyvän lapsemme puolesta ja pelännyt kipua. Toisaalta olen ollut pakahtua riemusta, että saan pian syliini oman lapseni.

Naiset Jeesuksen haudalta lähtiessään kokevat sekä pelkoa että riemua. Eläydytään hetkeksi heidän asemaansa. Pari päivää aiemmin naiset ovat olleet paikalla, ja nähneet omin silmin, kun heidän rakas Jeesuksensa ristiinnaulittiin. Oli vain hyväksyttävä tapahtunut todeksi ja jatkettava elämää.

Murheen murtamat naiset kokevat elämänsä yllätyksen haudalla. Enkelillä on heille viesti Jumalalta ”Hän on noussut kuolleista.” Naiset uskovat. He ottavat Jumalan sanan vastaan. Paikalla on myös haudan vartijoita. Paradoksaalista on, että he vartioivat ”kuollutta”, joka pian osoittautuu elävämmäksi kuin he itse. Enkelin ilmestyessä pelko saa yliotteen vartijoista, ja he kaatuvat maahan kuin kuolleet. Evankeliumi ei tavoita vartijoita, vaikka he ovat yhtä lailla läsnä haudalla kuin naisetkin. Estääkö pelko tai ympäröivän todellisuuden kieltäminen vartijoita ottamasta vastaan Jumalan sanaa? Emme tiedä.

Matteuksen evankeliumin tarkoitus on herättää aitoa uskoa. Sen tähden faktojen esittely eli tyhjän haudan näyttäminen, ei ole tärkeintä. Vartijat eivät uskoneet, vaikka olivat itse paikalla, naiset uskovat, koska olivat itse paikalla. Ylösnousemusta ei nähdä, sitä julistetaan. Jumalan sana otetaan vastaan uskolla.

Usko ja ymmärrys ylösnousemuksesta syntyvät vasta Jumalan sanan vastaanottamisesta. Aivan niin kuin ehtoollisessa leipä on tavallista leipää ja viini viiniä siihen asti kunnes niihin liittyvät Jeesuksen omat sanat. Vasta Jumalan sanan voimasta ristillä uhrattu Kristus on leivässä ja viinissä, ja lahjoittaa niiden kautta itsensä meille.

Yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan. Elävät kaatuvat maahan kuin kuolleet. Kuollut onkin elävä. Pääsiäisen evankeliumi on täynnä paradokseja; rinnakkaisia todellisuuksia, jotka äkkiseltään tuntuvat toisensa poissulkevilta. Kristinusko ja koko ihmiselämä on täynnä vastakohtien samanaikaisuutta. Mutta vastakohdat eivät sulje toisiaan pois. Voimme kokea yhtä aikaa esimerkiksi rakkautta ja huolta, iloa ja surua, heikkoutta ja vahvuutta. Monesti ne ovat rinnakkain ja ristikkäin aivan kuten rukoukseen hiljentyneen kädet.

Ajattelen, että kohtalon kysymys meille jokaiselle on se, hyväksymmekö ihmiselämään kuuluvina kärsimykset, vaikeudet ja oman pimeän puolemme. Ja toinen on tämä; jos hyväksymme, jäämmekö pimeyden syövereihin vai pidämmekö kiinni toivon todellisuudesta äärimmäisissäkin olosuhteissa. Kuten diakonimme Heidi sanoo, kysymys on usein siitä kirjoitammeko elämästämme murhenäytelmää vai selviytymistarinaa. Ja kenen voimassa me sen teemme.

Ei ole pääsiäistä ilman pitkäperjantaita. Jos kiellämme synnin ja pahuuden itsessämme, olemme kuin vartijat haudalla: elossa, mutta kuin kuolleet. Siirrämme synnin ja pahan itsemme ulkopuolelle. Syytämme toisia asioista, joihin itse syyllistymme. Jeesus tuomittiin juutalaisen lain rikkojana. ”Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman”, sanotaan Markuksen evankeliumissa (14:64).

Yhä tänään me ihmiset vaadimme, että lainrikkojia rangaistaan ja vääryydet pitää sovittaa jotenkin. Mikä on riittävä sovitus kaikesta siitä pahasta ja julmasta, jota me teemme toisillemme, eläimille ja ympäristölle? Mikä on riittävä sovitus siitä, kun käännämme selkämme välinpitämättöminä ja annamme pahan tapahtua?

En koskaan ymmärrä, miksi Jeesuksen uhri tarvittiin, jos en tunnista omaa syntisyyttäni ja kykenemättömyyttäni parantaa itseäni tai muita.

Me teemme peruuttamattomia tekoja, lyömme niin syviä haavoja toisiimme, ettei meillä ole mitään, millä sovittaa itse syntimme. Jumala tietää sen. Juuri sen tähden hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Jeesus otti niskoilleen kaiken sen julman, väärän ja pahan, josta minun ja sinun kuuluisi saada tuomio.

Pitkäperjantai on pohjattoman surun päivä, mutta vain Jeesuksen kärsimyksen ja ristikuoleman kautta meille avautuu uusi todellisuus. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Kristus voitti kuoleman vallan. Se merkitsee sitä, etteivät kuolema, pahuus tai kärsimykset enää hallitse meitä. Niitä vahvempi on toinen todellisuus elämässämme: syntinen armahdetaan ja kuolevainen saa iankaikkisen elämän. Tässä todellisuudessa Pyhä Henki herättää ja ylläpitää uskoa ja Kristus on kanssamme kaikkina päivinä maailman loppuun asti.

Tässä todellisuudessa Kristuksen ylösnousemuksen valo loistaa pimeimpäänkin pirttiin ja sulattaa katkeran, kylmän tai kyynisen sydämen. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan sanan voimasta. Pyhä Henki saa epäuskon väistymään, ja uskon ja luottamuksen heräämään.

Ylösnousemuksen todellisuudessa

”Onnellisia ovat hengeltään köyhät:
taivaiden valtakunta on heidän.
Onnellisia ovat suruaan valittavat:
heitä lohdutetaan.
Onnellisia ovat maltilliset:
he perivät maan.
Onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano:
he saavat kyllikseen.
Onnellisia ovat myötätuntoiset:
heitäkin kohdellaan myötätuntoisesti.
Onnellisia ovat puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Onnellisia ovat rauhantekijät:
heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.” (käännös UT 2020, Matt.5:3-9)

Tänä pääsiäisenä toivon, että voit kaikilla aisteillasi ylistää Jumalan suuruutta:
nähköön silmäsi uuden elämän ympärilläsi ja sydämessäsi Luojan kunniaksi,
kuulkoon korvasi lintujen laulun ylistyksenä Ylösnousseelle,
tuntekoon koko kehosi Pyhän Hengen huolenpidon ja rakkauden,
tuoksukoot pääsiäisherkut muistuttamassa ylitsevuotavasta armosta
ja maistakoot huulesi makeana ylistyksen sanat ja sävelet Kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi!

Kristiina Nymanin kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.