Kristiina Nymanin saarna kynttilänpäivänä 7.2.2021

Evankeliumi, Joh. 12: 35–36 

Jeesus sanoi: »Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.» Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.

Saarna 

Moni toivoo, että lumi peittäisi maan juuri jouluna. Onhan joulun sanoman ytimessä Valo; ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.” (Jes.9:1.). Jouluna ei Keravalla ollut lumipeitettä, mutta nyt on. Illallakaan koiraa ulkoiluttaessa ei ole säkkipimeää, kiitos lumen heijastaman valon.

Suomessa vuodenaikojen ja sään vaihtelu vaikuttaa voimakkaasti valon määrään. Valon määrä taas vaikuttaa kaikkien meidän elollisten elämään ja olemiseen. Monella mielialaankin. Oma kokemuksemme Pohjolan pimeyden ja valon vaihtelusta auttaa meitä suomalaisia ymmärtämään evankelista Johanneksen valon ja pimeyden vastakkainasettelun teemaa. Valon teema on läsnä heti evankeliumin ensimmäisestä luvusta alkaen: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa” (Joh.1.:4-5).

Evankeliumissa puhutaan valosta vertauskuvallisesti. Jeesus itse on sanan syvimmässä merkityksessä elämän valo. Evankelista Johannes julistaa siitä, kuinka Jeesus tuo maailmaan sellaista valoa, jota siinä itsessään ei ole. Itselleni Suomen vuodenaikojen vaihtelu ja Johanneksen julistus valosta opettavat sen, mikä ero on vaihtelevalla valolla ja pysyvällä valolla. Kaikki se valo, joka meitä ympäröivässä maailmassa on – olkoon luonnonvaloa tai keinovaloa – on lopulta katoavaista. Ainoa ikuinen valo on Jumalan valo. Jouluna syntynyt Jumalan Poika on tämän valon kirkkaus, koska Hän on lähtöisin Jumalasta.

Ajattelen, että kaikki houkutukset, väärät valinnat ja niistä aiheutuva murhe ovat sitä pimeyttä, josta evankelista Johannes puhuu. Tätä pimeyttä on jokaisen elämässä. Joskus se pimeys tulee luoksemme näyttäen valkealta kuin enkeli. Silloin jokin asia näyttää hyvältä, viattomalta ja tavoittelemisen arvoiselta. Saatamme olla kuitenkin sokeita omille syvimmille pyrkimyksillemme tai asiaan liittyville huonoille puolille. Tällainen tilanne syntyy helposti esimerkiksi silloin, kun edistää hyvää asiaa väärin keinoin.

Pimeys voi saada ihmisen valtaansa vähitellen ja salakavalasti. Tilanne ikään kuin ajautuu väärille urille. Elämää alkavat hallita asiat, jotka alkuun tuntuvat tuovat lohtua ja turvaa tai jotakin, mitä syvästi kaipaamme. Mutta lopulta ne johtavat vain sisäiseen tyhjyyteen ja kauemmas valon lähteestä, Herrasta.

Joskus pimeys valtaa yllättäen, kun elämän kriisi iskee kysymättä lupaa tulla. Vakava sairastuminen, läheisen kuolema, työpaikan menettäminen tai vaikka läheiselle annetun pankkitakauksen maksumieheksi joutuminen voivat suistaa elämän raiteiltaan sellaiseen pimeyteen, josta on yksin vaikea nousta.

Päivän evankeliumi ja tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen teema muistuttavat meitä siitä, miten hauras ja horjuva ihminen lopulta on. Eri syistä johtuva köyhyys koettelee vanhusväestöä Suomessa ja maailmalla. Koronapandemia on vain syventänyt monen ahdinkoa. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys puolustaa vähävaraisia ikäihmisiä. Keräyksen tuotolla autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla. ”Eniten vanhuudessa yllätti köyhyys”, kuuluu YV-keräyksen slogan.

Ajattelen lämmöllä omia edesmenneitä mummojani sekä kaikkia niitä äitejä, jotka ovat jääneet kotiin hoitamaan lapsiaan näiden ollessa pieniä. Eivät he ole murehtineet, millaisia taloudellisia seurauksia vuosien kotiäitiydestä koituu. Eivät he ole laskelmoineet, miten heidän arvovalintansa vaikuttavat heidän tulevaan eläkkeeseensä. Tätä en sano syyllistääkseni ketään, tai kehottaakseni kaikkia äitejä pysymään kotona pikkulapsia-aika. Ei minulla ole sellaiseen halua eikä varaa. Sanon tämän sen tähden, ettei meidän pidä ajatella ahdingossa olevien ihmisten tilanteesta koskaan niin, että ”omapahan on vikasi”. Jokaisella ihmisellä ja perheellä on omat taloudelliset, työnsaantiin liittyvät ja muut perusteet tehdä valintoja. Vaikka kuinka parhaansa yrittää, valinnat eivät aina ole viisaita. Jokainen meistä pyrkii tekemään hyviä valintoja tietämättä varmuudella, mitä elämä tuo tullessaan vuosien ja vuosikymmenien päästä.

Yhteisvastuukeräys 2021 muistuttaa elämän tosiasioista: ”Eläkeiän köyhyyden merkittäviä tekijöitä voivat olla työelämän ulkopuolelle jääminen, kotiäitiys, työkyvyttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, pienipalkkaisuus, sairaudet – tai näiden kaikkien yhdistelmä. Listalle kuuluvat myös kallis asuminen, peritty huono-osaisuus, mielenterveyden ongelmat sekä monet yllättävät tekijät.”

Minulla on viesti kaikille niille, jotka kokevat tarpovansa yksin pimeässä elämän suurien haasteiden keskellä: toivoa on niin kauan kuin on elämää. Se todella pitää paikkansa. Tässä elämässä on mahdollisuus saada apua. Ihminen voi saada kestävän perustuksen elämälleen kaikissa olosuhteissa. Ei niin, että usko Jeesukseen Kristukseen olisi väline jonkin asian saavuttamiseksi, vaan niin, että usko on elämän luja perustus itsessään. Perustus, jonka pohjalta ihminen on valon lapsi kaikissa vaihtelevissa vuodenajoissa. Usko ja luottamus Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, tuo sellaisen toivon valon elämään, ettei sitä mikään ulkoinen voi riistää.

Rukoilemme Ignatius Loyolan sanoin (Rukousten kirja s.39, suomennos Anna-Maija Raittilan):

Herra Jeesus Kristus, täytä meidät valollasi ja elämälläsi niin,

että voisimme levittää eteenpäin

sinun ihmeellistä kirkkauttasi.

Anna rakkautesi niin täyttää elämämme,

ettei mikään tehtävä näytä

liian pieneltä sinun hyväksesi, ei mikään liian paljolta annettavaksi,

eikä mikään liian raskaalta kannettavaksi.

Aamen.

Kristiina Nymanin kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.