Kristiina Nymanin saarna 8.3.2020

Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: »Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.»

Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.» He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: »Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?» »Pienestä pitäen», vastasi mies. »Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!» »Jos voit?» vastasi Jeesus. »Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.» Silloin pojan isä heti huusi: »Minä uskon! Auta minua epäuskossani!»

Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: »Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!» Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: »Nyt hän kuoli.» Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.

Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?» Hän vastasi: »Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.»

Saarna

Epäonnistuneet opetuslapset. Kun Jeesus ei ollut itse vielä paikalla, sairaan pojan isä pyysi opetuslapsia parantamaan pojan. Heistä ei ollut siihen. Tällaiseen tilanteeseen väkijoukon keskelle Jeesus saapuu.

Silloin Jeesus huudahtaa aika tylyn tuntuisesti. Voi teidän epäuskoanne! Kauanko mun pitää vielä kestää teitä? Jeesuksen huudahduksille löytyy taustaa Vanhasta Testamentista, kun Israelin kansa valittaa kohtaloaan autiomaavaelluksen aikana. Jumala sanoo silloin Moosekselle ja Aaronille: ”Kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan?” (4.Moos. 14:27). Molemmissa tilanteissa on kyse siitä, että ihmisen luottamus Jumalaan on horjunut. Usko on muuttunut epäuskoksi, luottamus epäluottamukseksi.

Tutkistelemme Jeesuksen reaktiota kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin voimme kukin omasta elämästämme käsin kuvitella, miltä tuntuisi, jos itse antaisi kaikkensa, mutta rakkaat ihmiset eivät silti luottaisi enää eivätkä uskoisi sinua. Se olisi aivan hirveä tilanne!

Toiseksi meillä on hyvin lyhyen ajan näkökulma omaan elämäämme ja kärsimyksiimme. Kun meillä on ahdistuksia ja vaikeuksia, ne tuntuvat ikuisuudelta. Jumalalla on kuitenkin pitkän tähtäimen suunnitelma meille jokaiselle – hän tuntee elämämme läpikotaisin. Psalminkirjoittaja tietää: ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps. 139:16). Jeesus elää Jumalan pitkän tähtäimen suunnitelmaa, hän tietää ajallisen toimintansa olevan vain lyhyt osa hänen elämäntyötään. Hän on taivaallinen Jumalan Poika, joka maallisen ajan jälkeen istuu Isän oikealla puolella. Hän joka on, joka oli ja joka on aikojen lopulla tuleva.

Niin kuin jokainen rakastava isä on valmis yrittämään kaikki keinot lapsensa pelastamiseksi, niin myös kertomuksen isä. Hetki sitten koetusta pettymyksestä huolimatta hän ei tahdo luovuttaa. ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!”, isä sanoo Jeesukselle. On helppo samastua sekä parantamisyrityksissä epäonnistuneisiin opetuslapsiin, että epätoivoiseen isään. Kun omassa elämässämme koettelemukset tai kärsimykset tuntuvat ylivoimaisilta tai uuvuttavat pitkäkestoisuudellaan, vaivumme helposti epätoivoon. Usko meille hyvää tahtovaan Jumalaan voi horjua. Useimmiten uskomme kyllä, että Jumalalla on voima ja valta vaikuttaa asioihin, mutta emme usko hänen tahtovan auttaa juuri minua: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark.15:34). Pimeimmällä hetkellä en vielä näe, ettei Herra ole todellakaan hylännyt minua.

Jeesus vastaa sairaan pojan isälle: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Jeesus ei tarkoita, että usko tekisi ihmisestä kaikkivoivan - Jumalan kaltaisen. Ei, vaan usko on luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin. Jumalalle kaikki on mahdollista.

”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Kertomuksen isän sanat kuulostavat niin tutuilta. Minäkö ne huusin vai hän? Nuo sanat osoittavat paikkani Jumalan edessä. En pysty mihinkään ilman Jumalan apua. En edes uskomaan tai luottamaan häneen. Sen tähden avuttomuudessani pyydän: Auta minut epäuskosta uskoon! Auta, vaikka en vielä täysin luota! Tahtoisin uskoa, auta minua luottamaan sinuun!

Niin avunhuutomme kuin sanattomat huokauksemmekin ovat rukousta. Pyydän sinua mielessäsi jatkamaan lausetta ”Rukous on…”.

Tähän kirkkosaliin mahtuu suuri määrä sanoituksia ja kielikuvia, jotka kuvaavat rukouksen todellisuutta. Yhteistä niille lienee se, että rukous on yhteyttä Jumalaan, joka Kristuksen tähden suhtautuu meihin rakastavasti ja armahtavasti. Usko ja rukous ovat erottamattomat. Ilman rukousta ei ole uskoa, koska ei ole yhteyttä uskon lahjoittajaan. Toisaalta ilman uskoa emme rukoilisi.

Jeesuksen voima ja valta parantaa sairaita osoittaa, miten läheinen suhde hänellä on Taivaan Isään. Jumalan voimassa kaikki oli mahdollista Jeesukselle maan päällä. Meidänkin uskomme saa voiman rukousyhteydestä Jumalaan. Rukouksessa saamme kantaa Kaikkivaltiaalle koko elämämme kirjon; huolemme, esirukoukset, kiitoksen ja ylistyksen aiheet.

Me emme voi suorittaa Jumalalle. Emme rukoile miellyttääksemme Jumalaa, vaan jotta voisimme elää läheisemmässä suhteessa häneen. Rukous on tie, jolle Jeesus meitä kutsuu. Se on kanava, jonka kautta Jumala puhuu meille ja kasvattaa meitä.

Naistenpäivän kunniaksi päätän saarnani erään rukouksen tohtoriksi kutsutun naisen kielikuvaan. Renesanssiaikainen nunna ja mystikko, Avilan Teresa, sanoo: ”Aivan kuten kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen, rukouksen tarkoitus on, että me voisimme kukoistaa.”

pappi Kristiina Nymanin kasvokuva.
pappi
04201 Kerava

Kappalainen, diakonia- ja yhteiskunnallinen työ

Työnäkyni: ihmisten rinnalla ilossa ja surussa Jumalaan luottaen.

Ihmisten kohtaaminen, kirkolliset toimitukset ja retriitit ovat työni ydintä. Myös jumalanpalvelukset ja rippikoulut. Yhteiskunnallisen työn pappina saan olla palvelemassa myös yrittäjiä ja yhdistyksiä. Tykkään suunnitella ja toteuttaa asioita yhdessä toisten kanssa, koska se on innostavaa ja luovaa: aina syntyy jotain uutta!

Vapaa-ajalla on kiva käydä jujutsu-treeneissä ja metsässä koiran kanssa. Oman perheen ja ystävien kanssa on mukavaa pelata lautapelejä ja reissata.