Markus Tirrasen saarna kiirastorstaina 1.4.2021

Päivän evankeliumissa Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Pääsiäisateria lampaineen syötiin juutalaisen perinteen mukaan perjantai- iltana auringon laskettua. Jeesuksesta itsestään täytyi tulla pääsiäislammas ja siksi hän antoi pääsiäisaterialle uuden sisällön. 

Jeesuksen ja opetuslasten nauttimasta ateriasta tuli malli ehtoollisen viettämiselle.  Varhaiset kristityt kokoontuivat yhteisöllisille aterioille, joista sittemmin kehittyi rikas ehtoollisperinne. Varhaisissa seurakunnissa vietettiin rakkaudenaterioita, joilla oli ateriayhteyden lisäksi myös hyväntekemisen merkitys. Yhteiselle aterialle kutsuttiin rikkaat ja köyhät saman pöydän äärelle. 

Sittemmin varsinainen ehtoollinen irtaantui omaksi erityiseksi tapahtumakseen, jonka tarkoitus ei ollut tyydyttää fyysistä nälkää ja janoa. Juuri tästä syystä Paavali ohjeistaa seurakuntaa korinttilaiskirjeessä ”syömään kotonaan”. Ehtoolliselle ei enää tultu nälissään. 

Luterilainen ehtoollinen on myös ajautunut kauaksi alkuperäisestä rakkauden ateriasta, jota seurakunta yhdessä vietti. Ensimmäisten vuosisatojen ajan ehtoollinen nautittiin kodeissa, koska erityisiä kirkkorakennuksia ei vielä ollut. Toisen vuosisadan puolivälissä ehtoolliskäytäntö oli muuttunut siten, että erikseen nautittiin rakkauden ateria ja sitten toisessa tilassa otettiin vastaan ehtoollinen. Kuusisataaluvulla rakkauden ateria jäi kokonaan pois ja jäljelle jäi ehtoollinen melko lähellä sitä muotoa, jona mekin olemme tottuneet ehtoollisen nauttimaan. 

Kehityskulun seurauksena voisikin todeta, että olemme muodollisesti melko kaukana Herran aterian alkuperäisestä muodosta, rakkauden ateriasta. Tunnettu raamatuntutkija Gordon Fee on kuvannut asiaa sanomalla, että ”korinttilaisilla oli ateria, mutta he olivat hukanneet Kristuksen, kun taas meillä on Kristus, mutta olemme hukanneet aterian”. 

Ehtoollisen merkitys on erittäin syvällinen. Ehtoollinen on kiehtova mysteeri ja suuri salaisuus. Se on vaihtokauppa ihmisen ja Jumalan välillä, jossa ihminen tuo juhlapöytään syntinsä ja rikkomuksensa, mutta saa Jumalalta vastineeksi anteeksiantamuksen. Nauttimalla viinin ja leivän pääsemme osallisiksi tästä armahdustoimenpiteestä, jossa kuolemaan tuomitun vangin viimeinen ateria muuttuukin armahdusateriaksi. 

Armahdusateria on mahdollinen katumuksen kautta. Syntisten pöytään on asetuttava syyllisenä hakemaan armahdusta. Tämä on tietoisuutta omasta itsestään ja suhteestaan Jumalaan, toisiin ihmisiin, kanssaluotuihin eläimiin ja luomakuntaan. Tietoisuus muistuttaa, että ihmisellä ei ole kaikki hyvin. Hänessä on haava, jonka aiheuttamaa kipua hän heijastaa itsestä ulospäin. Ongelmallinen suhde ulkopuoliseen todellisuuteen on keino sietää oman olemassaolon vaikeutta, ihmisyyden haavaa. Tästä haavasta käytetään nimitystä synti. Ihminen hakee siihen laastaria, jotta kipu lakkaisi. 

Laastari on tarjolla ehtoollispöydässä. Siksi ehtoolliselle tulee käydä tietoisena omasta haavasta, joka kaipaa terveeksi tekevää ensiapua. Tämä laastari on paljon enemmän, kuin terveyttä fyysisen tai henkisen todellisuuden alueilla. Ihmisen tietoisuus laastarin tarpeesta on tärkeää, jotta taivaallinen vaihtokauppa voi tapahtua ehtoollisen aikana. Ehtoollispöydästä nousee ihminen, joka on armahdettu synneistään. Hänen sisimpänsä haavaan on aseteltu laastari. Kädessään hänellä on kirje, jossa lukee: sinä olet vapaa. Kuin maan johtaja armahtaisi kuolemaantuomitun ihmisen heti viimeisen aterian jälkeen. Käsittämättömän hieno asia. 

Itse kohtaan tämän mysteerin nauttiessani ehtoollista tai jakaessani sitä seurakunnalle. Molemmissa tehtävissä salattu todellisuus on läsnä. Mysteeri on läsnä niinä aamuina, jolloin ehtoollinen ei tunnu juuri miltään. Ja aivan samalla tavalla mysteeri on läsnä silloin, kun ehtoollinen herkistää ja saa kyyneleet virtaamaan. Ehtoollispöydässä on hyvä olla silloin, kun suu on hymyssä ja mieli iloinen. Ehtoollispöydän äärelle on hyvä polvistua elämän uuvuttamana ja kärsineenä. 

Ehtoollinen on todellinen yhteyden ateria, syntisten pöytä, jossa erilaiset ihmiset ovat yhteydessä toinen toisiinsa ja Jumalaan. Raamatun aikana saman pöydän jakoivat he, jotka kilpailivat siitä, kuka on suurin ja mahtavin. Kavaltajalle ja pettäjälle oli oma paikkansa pöydässä. Yhteisen pöydän ääressä oli kaikkea muuta, kuin yksimielinen pyhien joukko. Koolla oli sekalainen seurakunta. 

Sekalainen seurakunta kokoontuu syntisten pöytään, jossa Jumalan armahdus voi tapahtua. Syntisten pöydässä on koolla erään populaarimusiikin kappaleen sanoin jätettyjä, petettyjä, eronneita, karanneita, langenneita, ratkenneita, sisimpänsä salanneita, kiusattuja, tuomittuja, perintönsä juhlineita, kivipohjaan pudonneita, kirottuja tuhlareita… 

Syntisten pöytään kutsutaan kaikki ihmisyyden haavasta tietoiset ihmiset. Juuri heidät, jotka kykenevät liittämään nimensä eteen esimerkiksi jonkin äsken luettelemistani asioista. On armo olla syntinen, koska vain siten Jumala voi meidät armahtaa. 

Minkä etuliitteen kanssa sinä käyt ehtoollispöytään? Juuri sellaisena Jeesus haluaa sinut armahtaa. Tule ehtoolliselle juuri sellaisena, kuin olet. 

Markus Tirranen Keravan kirkossa.

Ota yhteyttä

kirkkoherra
PL 134
04201 Kerava

Olen ollut Keravan seurakunnan pappi vuodesta 2007.

Tällä hetkellä toimin kirkkoherrana. Johtamistapaani kuvailen sanalla palveleva johtajuus.

Ihmisenä minua kuuvaavat sanat määrätietoinen, vakaa, energinen ja vakuuttava.


Vapaa-aikani annan perheelle, harrastuksille ja ystäville. Jokapäiväisen liikunnan avulla pysyn kunnossa ja jaksan työelämässä virkeänä.


Mottoni on positiivareilta lainattu: "Asenne ratkaisee. Aina!"