Samuli Koivurannan saarna 14.3.2021

”Monta leipää, yksi nälkä” (Joh. 6:48–58)

Minulla on täällä kirkossa esillä erilaisia leipiä. Kun kuulet sanan ”leipä”, on mielessäsi epäilemättä ensin jokin sinulle tuttu ruokana käytettävä leipä. Koululaisille erityisen tuttu leipä on varmaankin näkkileipä. Niitä on nyt etäkoulun aikaan syöty kotonakin. Toisaalta vähintään yhtä monille tuttu leipä saattaa olla ruispala. Vaihteeksi saattaa maistua toisinaan italialainen chiapatta tai vaikkapa ranskalainen patonki. Jos olet innokas tekemään itse leipää, saatat tehdä kotona vaikkapa sämpylöitä. Hyvin monenlaisia erilaisia leipiä meillä syötäväksi löytyy.

Kun puhumme kristillisessä kielessä ”leivästä”, sekin tarkoittaa hyvin erilaisia ”leipiä”. Eikä vain tällaisia syötäviä leipiä, vaan leipä-sanalla viitataan ylipäätään asioihin, joita elämässämme välttämättä tarvitsemme. Rukoillessamme Jeesuksen opettaman Isä meidän –rukouksen sanoin, ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”, tuo pyyntö sisältää paljon muutakin kuin vain syötäväksi tarkoitettua leipää. Katekismuksessamme tämän ”jokapäiväisen leivän” kerrotaan tarkoittavan paitsi ylipäätään kaikkea ruokaa ja juomaa, myös vaatetuksen ja kodin, omaisuuden, erilaiset ihmissuhteet ja ystävät, koulutuksen, hyvän hallituksen ja yhteiskunnan järjestyksenpidon, rauhan ja terveyden sekä monia muita sen tapaisia asioita. ”Leipä” tarkoittaa siis tässä yhteydessä ylipäätään asioita, joita ruumiimme ravinnokseen, mutta myös kaikkeen elämiseen välttämättä tarvitsee. Ei siis aivan pieni pyyntö pyytää, ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”.

Fyysisen ruumiimme nälkä ja jano tuntuu epäilemättä ensin siinä, kun vatsa kurisee ja kurkkua kuivaa. Silloin tiedämme, että tarvitsemme jotain syödäksemme ja juodaksemme. Sen jälkeen kuitenkin on paljon asioita, joita edelleen tarvitsemme. ”Nälkä ja jano” liittyvät kuvainnollisesti myös sellaisiin asioihin, joita ei suoranaisesti syödä tai juoda. Kuinka paljon monet meistä ovatkaan kaivanneet ystäviään ja sukulaisiaan, joita pian vuoteen emme ole kunnolla voineet tavata. On läheisyyden nälkä ja jano. Tai kuinka tärkeänä pidämmekään terveyden, koulutuksen ja toimeentulon, oikeu-denmukaisuuden ja rauhan säilyttämistä tänä aikana. On turvatun elämän nälkä ja jano. Kuinka paljon kaipaankaan sitä, että minusta välitetään ja huolehditaan. Silloinkin kun vatsani on kylläinen, minulla voi olla edelleen rakkauden nälkä ja jano.

Tämän messun ja oikeastaan koko elämämme kannalta keskeinen kysymys onkin, mikä tekee lopulta meidät kylläisiksi. On tärkeää ymmärtää, että tunne nälästä ja janosta eivät ole vain huono asia, ne ovat päinvastoin elämällemme aivan välttämättömiä asioita. Nälkä ja jano ilmoittavat meille, että tarvitsemme ruokaa ja juomaa ja ylipäätään kaikkia niitä asioita, joita elämässämme tarvitsemme. Nälkä ja jano saavat meidät tavoittelemaan asioita, joita haluamme ja tarvitsemme: tietoa, ymmärrystä, rakkautta, huolenpitoa, järjestystä, rauhaa. Kyse on nyt siitä, miten saamme itsemme kylläisiksi.

Jeesus puhuu päivän evankeliumissa ”taivaasta laskeutuneesta leivästä”, sellaisesta leivästä, joka antaa ikuisen elämän. Mitä se tällainen leipä on, voiko tällaista leipää kohtaan tuntea nälkää ja millä tavoin se antaa kylläisyyden tunteen tai jopa pelastaa kuolemasta?

On varmaankin niin, että nälkä Jeesuksen antamaa leipää kohtaan ei tunnu kurinana vatsassa. Kirkkoisä Augustinus puhui ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla toisenlaisesta ”kurinasta”, ”nälän tunteesta” – nimittäin levottomuudesta sisimmässä. Hän tarkoitti sillä sitä, että jokaisen ihmisen sisin etsii jatkuvasti rauhaa ja lepotilaa, jonkinlaista tasapainoa ja täyttymystä sydämeen. Augustinuksen mukaan ihmisen sisin etsii tällaista täyttymystä ikään kuin vaistomaisesti ja sisäänrakennetusti Jumalasta – tai kuten Jeesus ilmaisee – taivaan leivästä.

Ei ole kuitenkaan millään tavoin itsestään selvää, että lähdemme hakemaan tätä täyttymystä ja kylläisyyttä Jumalalta, nimittäin tuolta isolla alkukirjaimella kirjoitetulta Jumalalta. Sen sijaan on paljon tavallisempaa, että ihmiset etsivät nälkäänsä pienellä alkukirjaimella kirjoitettuja jumalia, nimittäin sellaisia asioita, jotka kyllä ehkä tilapäisesti hävittävät nälän ja janon tunteen, mutta sitten lopulta paljastuvat tyhjiksi ja sisällyksettömiksi. Raha on varmaankin meille yleisin jumala pienellä kirjoitettuna. Joillekin valta, kunnia, viisaus ja voima voivat muodostua sellaisiksi.

Silloin kun etsin tämän nälkäni tyydyttämiseksi muuta kuin todellista Jumalaa, voi olla, että lopulta mikään ei riitä. Silloin nimittäin otan itselleni kaiken, myös sen mikä kuuluisi oikeasti lähimmäisillemme ja luomakunnalle. Kuinka paljon pelkoa, vihaa ja riitoja tämän vuoksi onkaan syntynyt. Ja silti – nälän tunne, levottomuus sisimpään jää olemaan. Koska Jumalan kaipuu on kaiken A ja O, kaiken alku ja loppu.

Minulla on vielä täällä jäljellä yksi leipä – messun ehtoollisleipä. Messussa on tarjolla Kristuksen ruumis eli elämän leipä. Se ei ole tarjolla vain sen vuoksi, että meillä olisi tavoiteltavanamme jälleen yksi erilainen leipä muiden joukossa. Päinvastoin: Kristus tulee tässä yhdessä leivässä, Raamatun sanassa ja ehtoollisen sakramentissa meidän keskellemme, vastaukseksi nälkäämme ja janoomme, levottomuuteemme. Kristus tulee tähän elämään, jotta me voisimme olla yhdessä Kristuksen ruumis, hänen käsinään ja jalkoinaan, jotta voisimme jakaa Jumalan lahjoja toisillemme, erilaisia leipiä, oikeudenmukaisesti ja toisiamme rakastaen.

Siinä on elämän leipä.

samuli koivuranta.

Ota yhteyttä

rippikoulutyön pappi
PL 134
04201 Kerava

Olen seurakuntalainen ja pappi. Työssäni toimin normaalien papin tehtävien lisäksi rippikoulutyön kokonaisuudesta vastaavana pappina. Minua lähellä on monenlaisen seurakunnan yhteisesti toimittama yhteinen messu.

Perhe-elämä, liikunta ja musiikin harrastaminen pitävät jalat tarpeellisesti maan pinnalla.