Samuli Koivurannan saarna 3.10.2021

”Vähäisten valtakunta” (Matt. 18: 1-6, 10)

Mikaelin päivä ja siinä esillä olevat enkelit kertovat meille taivaan ja maan rajalla olemisesta. Tämän päivän raamatunkohdat opettavat tästä kolme asiaa: Ensiksikin opimme jo psalmitekstistä sen, että on olemassa yhtäältä tuon puoleisuus, iankaikkisuus, Jumalan valtakunta taivaassa ja sitten toisaalta tämän puoleisuus, se mitä näemme ja koemme. On olemassa Pyhä ja on olemassa profaani eli sekulaari eli maallinen.

Toiseksi enkelien päivä kertoo meille siitä, kuinka taivas voi koskettaa maata, kuinka pyhä voi koskettaa meitä ihmisiä. Siitä kertoivat tämän päivän lukukappaleet: Kuulimme, kuinka Joosuan täytyi enkelin käskystä suorastaan riisua kenkänsä pyhällä maalla. Kuulimme Pietarin unenomaisen kertomuksen siitä, kuinka enkeli johdatti häntä vankeudesta vapauteen.

Kolmanneksi enkelien päivä kertoo meille sen, kuinka meidän tässä maailmassa olevien ihmisten täytyy kasvaa aikuisiksi elämään tämän maallisen maailman todellisuuden keskellä, kaikessa sen rikkinäisyydessä ja vajavuudessa, ilossa ja onnessa. Tähän meitä on tänään kasvattamassa evankeliumissa puhuva Kristus!

Enkelit kuuluvat kristilliseen uskoon ja sen uskonkokemukseen. Enkelit kertovat jo olemassaolollaan Taivaallisen Isän voimasta, suojasta ja turvasta pahan valtaa vastaan. Yksinäinen voi saada lohtua siitä, että hän ei ole lopulta koskaan kokonaan yksin, vaikka inhimillinen lämpö ei häntä joskus tavoittaisikaan. Turvaton voi saada turvaa siitä, että on olemassa iankaikkinen turva silloinkin kun inhimilliset taidot ja voimat eivät enää riitä. Kuoleman mahdin kohtaava voi lohduttautua sillä, että meidät ottaa vastaan iankaikkiset käsivarret, kun aikamme täyttyy. Enkeli välittää sanomaa Jumalasta joka on meidän kanssamme alusta loppuun.

Mutta entä jos ei ole kokemusta enkeleistä tai enkelin välittämästä turvasta ja suojasta? Onko enkeli merkityksetön, jos hänet voi kohdata vasta elämän niin sanotuissa rajatilanteissa, jos lopulta edes niissäkään? Eikö enkeli silloin ole lähinnä uskonnollisen ajattelun pakopaikka niille tilanteille, joita emme osaa järjellämme selittää? Mitä merkitystä enkelillä on silloin arjen elämälle?

Kristillinen usko on perusteissaan, ei vain yksityinen ja henkilökohtainen kokemus, vaan ennen kaikkea yhteisesti elettyä ja koettua uskoa. Siksi yhteinen kokoontuminen sunnuntaina kirkkoon pyhän äärelle on ollut ja on yhä edelleen olennainen osa uskonelämää. On suuri juhla, kun saamme vihdoin vapaasti vailla rajoitteita kokoontua yhteen toinen toistemme kanssa: lapset, nuoret, aikuiset ja ikäihmiset. Samalla välitämme ikiaikaista, sukupolvelta toiselle välittyvää uskonkokemusta eteenpäin yhä uusille sukupolville. Tässä te ikäihmiset olette seurakunnassa erityisen merkityksellisessä tehtävässä.

Jumalanpalvelus ei ole kuitenkaan vain siinä, mitä ympärillämme näemme. Samanaikaisesti tätäkin messua läpäisee myös taivaassa vietettävä jumalanpalvelus. Taivaallinen jumalanpalvelus enkeleineen on tämänkin jumalanpalveluksen lähtökohta. Ilman sitä Kunniat ja Pyhät jäisivät kokonaan laulamatta. Ylistämme Pyhää Jumalaa, koska enkelitkin niin tekevät.

Ja edelleen: Taivaan valtakunnan jumalanpalvelus ei ole koskaan vain itseään varten, vaan ennen kaikkea toista varten, tätä maailmaa varten. Kun enkelit palvelevat taivaassa, he tekevät sen toista varten, meitä ihmisiä ja meidän maallista elämäämme varten. Kun Kristus puhuu evankeliumissa messumme keskellä, hän ei puhu jotain erityisen pyhää tilannetta varten, vaan nimenomaan maailmaa ja sen arjen elämää varten.

Maailman ja sen rikkinäisyyden ja ahdistuksen, kilpailun ja vallantavoittelun keskelle tullut Kristus kutsuu meitä Jumalan valtakuntaan, jossa toinen ei ole toista tärkeämpi. Siksi Kristus puhuu ”vähäisten seurakunnasta”, seurakunnasta, jossa noiden ”vähäisten” enkelit taivaassa katselevat Jumalaa eli viettävät jumalanpalvelusta. ”Vähäisten” seurakunnassa ei ole ykkös-, kakkos- tai kolmospaikkoja. Tuossa seurakunnassa on tilaa kaikille oman suuruutensa hylänneille ja Jumalan puoleen kääntyneille.

Juuri tämän vuoksi seurakunnassa kasvaminen on aikuiseksi tulemista. Meitä kasvatetaan kohtaamaan tämä maailma sen kaikissa iloissa ja suruissa, käsimyksessäkin. Meitä johdatetaan iästämme riippumatta kohti aikuisuutta, jotta ymmärtäisimme, että Jumala haluaa olla juuri tämän maailman kärsimyksen keskellä Kristuksen ristin kärsimyksen kautta, kutsuen meitä mukaan hänen vähäisyyteensä.

Aikuiseksi kasvaminen on siksi vähäiseksi tulemista. Se on sen ymmärtämistä, että meitä jokaista, pientä ja suurta, tarvitaan toista varten, palvelemaan toisiamme. Meitä tarvitaan huolehtimaan vastuullisesti ympäristöstämme. Meitä tarvitaan huolehtimaan vastuullisesti siitä, että toiset ovat turvassa myös pandemian aikana. Meitä kutsutaan huolehtimaan, siitä, että jokaisella ihonväriin, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta olisi tasavertainen mahdollisuus elää ja toimia tässä maailmassa.

Taivaan enkelit kohtaavat kanssamme pyhän, he kehottavat kääntämään katseen taivaallisen Isän kasvoja kohti. He pyytävät vyöttämään itsemme, panemaan kengät jalkaamme ja lähtemään arjen tehtäviämme kohti. Meitä viedään palvelemaan toisia ihmisiä, olemaan enkeleitä toisillemme, ei suurimpana, vaan vähäisempänä toista varten.

Ota yhteyttä

rippikoulutyön pappi
PL 134
04201 Kerava

Olen seurakuntalainen ja pappi. Työssäni toimin normaalien papin tehtävien lisäksi rippikoulutyön kokonaisuudesta vastaavana pappina. Minua lähellä on monenlaisen seurakunnan yhteisesti toimittama yhteinen messu.

Perhe-elämä, liikunta ja musiikin harrastaminen pitävät jalat tarpeellisesti maan pinnalla.