Samuli Koivurannan saarna 8.11.2020

”Seurakunnan perhe” (Matt. 12: 46-50)

”Väkeä on paljon siellä.” Jeesus on väkijoukon keskellä ja jossain siellä joukon laitamilla on myös hänen perheensä jäseniä. Aivan kaikki eivät kuitenkaan ole paikalla. Näin isäinpäivänä on pakko kysyä, missä Joosef-isä mahtaa olla? Tekstimme ei siitä varsinaisesti kerro, mutta erilaisia syitä voi toki olla monenlaisia. Olisiko hän töissä tai muuten kotihommissa vai onkohan hän sairaana? Tai voisihan hän olla pidemmällä matkalla? Vai onko peräti niin, että Joosef-isä olisi jättänyt perheensä tai sitten jo tässä kohtaa Jeesuksen elämää kuollut? Näistä asioista evankeliumit eivät enempää kerro ja ehkäpä meidän ei sen enempää tarvitse tietääkään.                                                                                                     

Vaikka Jeesuksen Joosef-isää ei tämän päivän evankeliumissa näykään, se ei ole estänyt ”Jeesuksen perhettä” nousemasta luetun raamatunkohdan keskiöön. Itse asiassa pitkälti juuri tämän raamatunkohdan johdosta perhenimistö on kulkeutunut läpi historian kuvaamaan myös seurakunnan jäsenten välisiä suhteita. Kirkkoa ja seurakuntaa kutsutaan usein ”Jumalan perheväeksi”, ”veljiksi ja sisariksi”. Vanhastaan luostarilaitoksessa puhuteltiin luostarilupauksen antaneita munkkeja ”veljiksi” ja sitten vastaavasti nunnia ”sisariksi”. Tai sitten pappeja tai luostarin vanhimpia ”isiksi” ja ”äideiksi”. Merkittävimpiä vaikuttajahahmoja on saatettu kutsua jopa ”kirkkoisä”-nimityksellä. Kirkkoa kokonaisuudessa on totuttu kutsumaan Maria-äitiä seuraten ”äidiksi” tai sitten hääterminologiaa lainaten ”Kristuksen morsiameksi”.

Mitä tällaisella nimistöllä halutaan ilmaista? Miksi Jeesus puhuu seuraajistaan veljinä ja sisarina? Varmaankin yksi tärkeä syy voi olla näiden ilmauksien radikaaliudessa. Kristittynä minulle vieras tai kaukainenkin ihminen voi Jeesuksen kautta olla todella jotain niin läheistä ja tärkeää, kuin äiti ja isä tai veli ja sisar. Tätä ihmistä minun tulee kohdella kuin hän olisi tärkeä sukulaiseni.

Mahtoivatko Jeesus ja jälkeenpäin hänen seuraajansa olla kuitenkin tietoisia myös näiden suhteiden haavoittuvuudesta. Siitä, että juuri nuo lähimmät suhteet ovat ihmisten elämässä vaarassa myös särkyä ja katketa. Yhteys läheisimpään ihmiseen on usein vain ohuen siiman varassa. Tiesikö Jeesus tämän jopa suhteestaan Joosef-isään?

Olemme tässä kirkossa ja seurakunnassa veljiä ja sisaria, mutta samalla joudumme olemaan kipeästi tietoisia siitä, että yhteys tuohon veljeen ja sisareen voi olla tavalla tai toisella särkynyt tai epätäydellinen. Kuluneen vuoden aikana liian moni on joutunut suremaan sitä, että maailmanlaajuinen pandemia on vienyt monet sisaret ja veljet erilleen. Seurakunnan jäsenet eivät pääse yhteen, vaikka haluaisivatkin. Varsinkin vanhempia isejä ja äitejä tämä koskee kipeimmin.

Voi toki myös olla, että moninaisista syistä johtuen joku veli tai sisar ei halua olla muutenkaan kanssakäymisissä toisten veljien ja sisarten kanssa. Niin kuin perheestä voidaan erota tai erottaa, niin erotaan myös seurakunnan perheestä. Joskus syy voi olla rajut mielipiteiden eroavuudet. Kansat tai kirkot jakaantuvat eivätkä voi ymmärtää tai sietää toisiaan. Lapset joutuvat erilleen isistään ja äideistään kuten vaikkapa tämän päivän Vanhan testamentin lukukappalekin koskettavalla tavalla kertoi.


Mistä ikinä yhteyden katkeaminen johtuukin, se syyn ymmärrettävyys tai käsittämättömyys ei pohjimmiltaan koskaan tule poistamaan sitä ikävää, jota ihminen tuntee veljiinsä ja sisariinsa, isäänsä ja äitiinsä, puolisoonsa. Ihminen kaipaa kotiinsa, läheistensä ja ystäviensä luo – Jumalan ja hänen perheväkensä yhteyteen.

Tässä kirkossa on paljon väkeä, mutta rajoitusten vuoksi moni penkkirivi on myös tyhjä. Onneksi moni teistä poissaolevista voi sentään olla nykytekniikkaa käyttäen mukana striimin tai tallenteen välityksellä. Onkin tärkeää, että voimme tänään muistuttaa toisiamme olemassaolostamme. Siitä, että täällä kirkossa on olemassa veljiä ja sisaria, jotka muistavat teidät kirkon ulkopuolella olevat ja että siellä tietokoneen tai puhelimen kautta mukanaolevat olette tärkeä osa tätä koolla olevaa seurakuntaa. Meillä täällä olevilla on ikävä teitä: 

tervehdyskortti, jossa lukee mm. "Olet tervetullut", "Onneksi meillä on yhteinen Taivaan Isä. Siunausta" "Iloa ja valoa kaikille, tänään erityisesti isille!"

 

On tärkeää, että joka sunnuntai ja myös viikonpäivinä täällä kirkossa vietetään messua tai muita rukoushetkiä. Minua on puhutellut eräältä englantilaiselta kristityltä kuulemani ajatus, jonka mukaan hänelle on tärkeää nähdä, että hänen kotikirkossaan ja seurakunnassaan palaa valo. Siitä hän tietää, että siellä hänen veljensä ja sisarensa rukoilevat tai viettävät messua joka päivä, vaikka hän ei itse voikaan aina fyysisesti olla läsnä. Vaikka hän makaisi sairasvuoteellaan, hän on osallinen tuosta seurakunnan yhteydestä ja elämästä, mukana veljien ja sisarten, äitien ja isien yhteydessä, läpi sukupolvien.

Siten kuin Mooses nostettiin vedestä uuteen kotiin, on kristitty nostettu kasteen vedestä uuteen anteeksiannon perheyhteyteen. Murrettu leipä keskellämme kertoo näkyvästi yhteyden särkymisestä, mutta samalla tuon yhteyden palautumisesta Kristuksen särkyneen ruumiin kautta. Toivottaessamme toisillemme rauhaa ja sovintoa, emme toivota siksi vain omaa vajavaista rauhaa, vaan Kristuksen täydellistä rauhaa, olotilaa, josta ei puutu mitään.


Virsi 955

Samuli Koivuranta kasvokuva.

Ota yhteyttä

rippikoulutyön pappi
PL 134
04201 Kerava

Olen seurakuntalainen ja pappi. Työssäni toimin normaalien papin tehtävien lisäksi rippikoulutyön kokonaisuudesta vastaavana pappina. Minua lähellä on monenlaisen seurakunnan yhteisesti toimittama yhteinen messu.

Perhe-elämä, liikunta ja musiikin harrastaminen pitävät jalat tarpeellisesti maan pinnalla.