Samuli Koivurannan saarna kiirastorstaina 9.4.2020

”Yhteyden ateria?”  (Joh. 13: 1-15)

[Käsien pesu] Oikeaoppista käsien pesua on tullut viime viikkoina opeteltua. Joka paikassa korostetaan, kuinka tärkeää on pestä käsiä niin usein kuin se on mahdollista. Asiantuntijat sanovat, että huolellinen käsihygienia on jopa tärkein yksittäinen keino sairauden tartunnan ehkäisemisessä. Miten olisin riittävän huolellinen? Olenko puhdas?

Jotain samantapaista kuulemme myös tämän kiirastorstain illan evankeliumissakin puhuttavan. Jeesus opettaa opetuslapsiaan, erityisesti Pietaria siitä, minkälainen pesu tekee ihmisen puhtaaksi.

Vaikka myös Jeesuksen aikaan oli tarttuvia tauteja, ei puhtaaksi tulemisessa tässä yhteydessä ole kuitenkaan lopulta kyse riittävästä hygieniasta ja desinfioimisesta. Kultillinen puhtaus, joka evankeliumissa mainittujen pesukäytäntöjen taustalla on, on ikivanhaa perintöä, jossa kartettiin paitsi sairauksia myös tiettyjä ruokia, sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyviä asioita ja kuolemaa.

Kun kuulemme Pietarin kavahtavan epäpuhtauttaan, ei kyse ole tässä kohtaa käsidesin tai suojavälineiden puutteesta. Kuulemme hänen sen sijaan ennen kaikkea säikähtävän yhteyden katkeamista Jeesukseen ja muihin ateriayhteydessä oleviin. Pietari pelkää joutuvansa eristyksiin, pois yhteydestä Jumalaan, lähimmäisiin ja elämään.

Kuulostaisiko tämä tutulta? Erilleen joutuminen, kanssakäymisen puuttuminen on tällä hetkellä kaikille meille kipeää todellisuutta. Tämä todellisuus on tullut erityisesti näkyviin nyt elettävässä poikkeustilanteessa, kun liikkumista on rajoitettu ja kohtaamisia ihmisten välillä on vähennetty muutoinkin. Toiseen koskettamista ei juuri sallita ja jutellakin pitäisi rajatusti lähinnä sähköisten välineiden kautta, usein vailla näköyhteyttä toisen kasvoihin. Kuuloyhteyskin saattaa välillä pätkiä.

Vaikka erilleen joutumisesta on tullut nyt yhtäkkiä yhteinen kokemus, ei se tarkoita, etteikö erillään eläminen ole ollut tätä ennenkin totta monille. Sairaita, yksinäisiä, työttömiä, vankeudessa eläviä, masentuneita, syrjäytyneitä ja syrjäytettyjä sekä muita yhteiskunnassa erillään olevia on ollut läsnä koko ajan. Mutta nytkö vasta minä heidät huomaan, kun erilleen joutuminen koskee riipaisevalla tavalla myös itseäni – jokaista meistä?

Messussa vietettävä ehtoollisen ateria on syvimmältä olemukseltaan yhteyden ateria. Tänään, kiirastorstaina, ehtoollisen asettamisen erityisenä juhlapäivänä, me kuitenkin katselemme tätä yhteyden ateriaa matkan päästä. Vaikka tässä Keravan kirkossa ja vastaanottimien äärelläkin olemme näköyhteyden päässä alttarista, olemme silti kaikki liian kaukana yhteydestä. Erillään oleminen Jumalasta, lähimmäisestä ja kaikista uskovista kristityistä on nyt tullut näkyväksi. Emme voi tätä todellisuutta ohittaa, emmekä selittää pois, vaan joudumme sen kohtaamaan – ei siis jonain ulkopuolisena todellisuutena, vaan osana syvintä sisimpäämme.

On sanottu, että meneillään oleva kriisi muuttaa pysyvästi maailmaamme. Voisiko tuo muutos olla juuri siinä, että meihin on nyt jäänyt pysyvästi se muisto, että olemme olleet eristettyjä ja vailla yhteyttä. Vanhan testamentin Israelin kansa vietti pääsiäisen ateriaa muistaakseen Egyptin orjuuttaan ja siitä vapautumistaan. He eivät halunneet unohtaa vankeuttaan. 

Siksikö Jeesuskin meille evankeliumissa tänään puhuu, ettemme arjen joskus palattua unohtaisi, vaan että muistaisimme, että meissä tapahtuisi pysyvä muutos, kun taas voimme palata yhteyteen ja alttarin ääreen? Älkää unohtako, älkää hylätkö erilleen joutuneita, kärsiviä ja heikkoja, vaan palvelkaa heitä! 

Joillekin on yhteiskunnassamme tässä kriisitilanteessa annettu palvelun tehtävä olla heikkojen rinnalla aivan konkreettisesti, hoitaen ja hoivaten. Useimmille meistä palvelun tehtävä voi olla nyt myös se, että suojelemme heikkoja välttämällä fyysistä läheisyyttä. Seurakuntamme rippikoululaiset tekevät tällä viikolla palvelutehtäviä, vaikkapa kirjoittamalla kirjeen tai soittamalla puhelun isovanhemmalleen, ehkä käymällä kaupassa jollekin, jonka ei ole hyvä käydä itse kaupassa. Eristäminen on tällöin rakkauden palvelus, se ei ole hylkäämistä. Älkää siksi unohtako erilleen joutuneita, kärsiviä ja heikkoja, vaan palvelkaa heitä! Antakaa lähimmäisen rakkauden levitä kaikkialle!

Jeesus asettuu palvelemaan, välittämään rakkautta. Jeesus polvistuu pesemään meidän jalkamme, palauttamaan yhteyden itseensä. Jeesus asettuu alapuolelle, jotta hän tulisi eristettyjen rinnalle: yksinäisten, sairaiden, petettyjen, hylättyjen, masentuneiden, vangittujen, kiusattujen, kuolevien rinnalle – heidän rinnalleen, jotka ovat menettäneet otteen Jumalaan ja elämään, ja jotka eivät pysty pesemään itseään puhtaiksi.

”Herra Jeesus, pese sinä minut puhtaaksi, älä pese vain jalkoja, pese myös kädet ja pää. Palauta katkennut yhteys.” Rukoilemme yhteen ääneen synnintunnustuksen 706 sanoin:

Samuli Koivurannan kasvokuva.