Samuli Koivurannan saarna pääsiäisenä 9.4.2023

Ylösnousemus vs. kuolema (1. Kor. 15:12–22)

Tiesitkö muuten, mistä olemme saaneet suomenkieleen sanan ”pääsiäinen”? No, se tietysti muistuttaa hieman hepreankielistä pesah-sanaa, josta monet muutkin kielet ovat saaneet omat pääsiäistä tarkoittavat sanansa. Varsinaisesti tuon sanan ”pääsiäinen” suomenkieleen kuitenkin muodosti reformaattori ja suomen kielen isäksikin mainittu Mikael Agricola. Hänen on arveltu tarkoittaneen sanallaan ”paastosta pääsemistä”.

Vuonna 1557 piispa Mikael Agricolan paastosta pääseminen oli toisenlainen pääsiäinen. Suurta Venäjän sotaa oli tuolloin käyty jo runsas kaksi vuotta Karjalan kannaksella ja Ruotsin kuningas lähetti lopulta rauhanvaltuuskunnan Moskovaan. Tuohon valtuuskuntaan myös Turun piispa Mikael liittyi ja neuvotteluja käytiin keväällä paastonaikana. Rauha lopulta syntyi ja valtuuskunnalla oli tuotavanaan rauhan iloinen viesti Ruotsin valtakuntaan. Paluumatkalla juuri valtakunnan rajojen sisäpuolelle päästyään piispa Mikael sai kuitenkin sairauskohtauksen, johon hän sitten 9. päivä huhtikuuta menehtyi. Pääsiäisen juhlan keskellä hänet haudattiin Viipurissa. Tämän muistoksi meillä on tänä pääsiäispäivänä suomenliput liehumassa.

Mikael Agricola oli pääsiäisen rauhan ja ilon sanoman tuoja. Hänen työnsä myötä Suomessa on kuultu pääsiäisen evankeliumi suomeksi jo 475 vuotta. Hänen työnsä myötä myös suomenkielellä on voitu ymmärtää, että Jeesuksen hauta oli todella tyhjä ja että jäljellä olivat Agricolan sanoin vain ”hikiliina” ja ”kääriliinat”. Jeesus on noussut haudastaan. Synnin, kuoleman ja pahan valta on todella voitettu.

Kieli ja mieli yhdistävät, tuovat ihmisiä yhteen, mutta yhtä lailla ne myös erottavat ihmisiä. Niin Agricola kuin mekin elämme yhä tänä päivänä maailmassa erilaisten ristiriitojen ja sotienkin keskellä. Eripuraa ja suoranaista väkivaltaa syntyy niin eri kielten ja kulttuurien välille, kuin saman kielen ja kulttuurin keskelläkin. Demokratian sisällä asioista kiistellään, väitellään ja tehdään kompromisseja, voittajat päätyvät hallitukseen, häviäjät oppositioon. Diktatuurissa tällainen kiistely voidaan painaa väkivalloin näennäisesti piiloon. Saatetaan näin näyttää ulkoisesti yksimielisiltä ja kuitenkin mielten ja kielten moninaisuus elää pinnan alla.

Niin ikään Jeesuksen ajan juutalainen kansa ja kulttuuri olivat täynnä tätä moninaisuutta ja erimielisyyttä. Roomalaisen vallan alla elintilastaan taistelivat niin lakiuskolliset fariseukset, puritaanit essealaiset, ylösnousemuksen kieltäneet saddukeukset ja vaikkapa väkivaltaiseen kapinaan ryhtyneet selootit. Apostoli Paavali puolestaan yritti tasapainoilla juutalaisen, hellenistisen ja roomalaisen kulttuurin välillä.

Mitä sitten tapahtui, kun ylösnousemuksen sanoma murtautui tähän maailmaan ja lähti leviämään ihmiseltä ihmiselle. Ratkaisiko se kaikki ongelmat ja yhdisti kielet sekä mielet? Tuskinpa vain. Ylösnousemuksen sanoma hämmensi, sanoma lähti leviämään yhä uusissa muodoissaan, kristillisen sanoman pääkohdista kiisteltiin, naisen todistus ei kelvannut, köyhän ja kouluttamattoman todistus oli epäluotettava, vierasmaalaisen muukalaisen todistus oli muuten vain sopimaton.

Kaikesta huolimatta kuulemme, kuinka apostoli Paavali ripustaa koko kristillisen uskon olemassaolon ainoastaan ja vain pääsiäisen sanoman varaan. Sen varassa kristillinen usko joko seisoo tai sitten kaatuu. Ilman uskoa ylösnousemukseen kaikki kristillinen puhe on yhtä tyhjän kanssa. Tai kääntäen: kaikesta muusta voi kiistellä, mutta usko Kristuksen ylösnousemukseen on kristitylle luovuttamaton.

Miksi näin? Eikö kristinuskossa ole myös tärkeitä eettisiä periaatteita tai muita perinteitä, jotka ovat meille niin tärkeitä. Miksi usko pitäisi ripustaa johonkin tieteellisen tiedon ja arkijärjenkin vastaiseen asiaan?

Paavali asettaa tarkoituksella ylösnousemususkon vastakkain sen ainoan ihmiskuntaa todella yhdistävän asian kanssa: nimittäin vastakkain synnin, kuoleman ja pahan vallan kanssa. Se mikä todella yhdistää meitä ihmisiä vastaansanomattamasti, on se, että meitä hallitsee pahuus ja että jokainen meistä tulee kuolemaan. Ei tarvitse avata kuin yksi uutissivusto ja tiedät, että maailmassa on jatkuvasti räikeää epäoikeudenmukaisuutta. Jokainen meistä tietää myös, ettei yksikään – Paavalin sanoin – ”Aadamista syntynyt” ole ikuinen. Yksikään hallitus ei ole ikuinen, yksikään diktaattori ei ole ikuinen, yksikään imperiumi ei ole ikuinen, vaikka kuinka niin väitettäisiinkin.

Tätä meitä kaikkia ihmisiä todella yhdistävää asiaa vastaan, synnin, kuoleman ja pahan valtaa vastaan voi asettua ainoastaan ja vain osallisuus Kristuksen ylösnousemukseen. Mikään muu ei voi murtaa tuota ainoaa tässä maailmassa olevaa ja meitä irvokkaasti yhdistävää ”samanmielisyyttä”, kuin Kristuksen ylösnousemus.

Sillä ylösnousemususko antaa toivon elämästä: se riistää oikeuden syrjiä ketään, ylösnousemususko vaatii meitä taistelemaan rauhan puolesta, ylösnousemususko vaatii puolustamaan heikkoja ja sorrettuja, ylösnousemususko kiistää meiltä oikeuden käyttää luonnonvaroja yli tarpeidemme, se kiistää meiltä oikeuden kiihdyttää ilmastonmuutosta ja vaatii meitä edistämään kaikin keinoin, jopa omia etujamme vastaan, luonnon monimuotoisuutta. Ylösnousemususko ohjaa meitä ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen.

Tämän vuoksi koko kristillinen usko ja kirkko lähtee liikkeelle ainoastaan ja vain tyhjän haudan ääreltä. Koko kristillinen sanoma ja kirkkovuosi on ollut alusta lähtien Kristuksen ylösnousemuksen sanoman kertaamista. Meitä tässä seurakunnassa ja koko kirkossa ei yhdistä samanmielisyys. Meitä ei yhdistä se, että olisimme kaikki kivoja kavereita keskenämme. Meitä ei yhdistä se, että tykkäämme samoista asioista tai että meillä olisi vaikkapa samat poliittiset näkemykset, lempiruoat tai musiikkimieltymykset. Välillä yhdessä oleminen saattaa olla enemmän sietämistä. Silti se kannattaa, koska usko ja osallisuus ylösnousemukseen kantavat meitä vastustamaan kaikkea sitä eripuraa ja vääryyttä, jota maailmassa kohtaamme.

Piispa Mikaelilla oli viimesinä elinpäivinään matkassaan pääsäisen rauhanviesti suomalaisille ja koko maailmalle. Rajallisena ihmisenä hän ei itse saanut kantaa sitä perille, mutta ehkäpä juuri näin hänen viestistään tuli niin merkityksellinen meille tänäänkin pääsiäistä viettäville. Kristuksen ylösnousemus ylittää kaikki ristiriidat ja murtautuu oman rajallisuutemme ja pikkusieluisuutemme keskelle. Ainoastaan osallisuus Kristukseen voi lopulta yhdistää meidät, koska hän yksin on ikuinen ja totisesti ylösnoussut!