Sini Mäkelän saarna apostolien päivänä 12.7.2020

Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Nimi on meille tärkeä. Siitä tunnistamme, kun meitä kutsutaan.

Jo pientä lasta kutsutaan kasteessa nimeltä. Vaikka kyseessä on nimenomaan kaste, kerrotaan kasteessa myös vauvan nimi, tiesi sen sitten lähipiiri etukäteen tai ei. Nimi erottaa meidät toistemme silmissä muista, samoin on myös Jumalan kohdalla. Jumalalle on tärkeää kutsua meitä jokaista nimeltä. Hänen perheväkensä piiriin kuulumme nimeltä ”..minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1)

Jumala on halunnut kutsua ihmistä nimeltä aina. Hän ei etsi epämääräisiä massoja vaan ihmistä yksilönä perheensä jäseniksi. Näin oli myös Jeesuksen aikana, jolloin Jeesus puhutteli opetuslapsiaan nimeltä. Se on myös meille tämän ajan kristityille tuttua Raamatusta. Hyvin nopeasti osaamme luetella Jeesuksen opetuslapsia nimeltä vaikkapa Jaakob, Andreas, Johannes, Filippus, Tuomas, Juudas, Pietari..

Niin, Pietari. Hän on tämän päivän, apostolien päivän, evankeliumissa hyvinkin keskeinen henkilö. Jeesus kysyy apostoleilta, kuka hän heidän mielestään on. Tilanteessa opetuslapset joutuvat suoraan ottamaan kantaa siihen, mitä he ovat monta kertaa aiemmin nähneet ja kuulleet. Monesti aiemminkin Simon Pietari oli puuttunut opetuslapsista puheeseen ensimmäisenä (esim. Matt. 14:28, 15:15, 16:22, 17:4..) Samoin on nyt. Päivän evankeliumi esittää Pietarin vastauksen kaikkein laajimpana Pietarin vastatessa Jeesukselle: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Näin hän ilmaisi Jeesuksen olevan Israelin odottama kuningas, Messias, ja samalla ainoana todellisena elävänä Jumalana, mikä erotti pakanakansojen kuolleista epäjumalista.

Tässä hetkessä Jeesus ei nimeä opetuslapsiaan uudelleen, kuten heitä kutsuessaan ihmisten kalastajiksi hän on jo aiemmin tehnyt. Lausuessaan Pietarin nimen, hän puhuttelee Pietaria eri merkityksessä kuin koskaan aiemmin. Nimi saa uudenlaisen tulkinnan. Pietari saa kuulla olevansa kallio. Tälle kalliolle Jeesus rakentaa kirkkonsa, jota ei kykene voittamaan edes tuonelan portit.

Missään muualla seurakunnan jäsen ei ole kallio. Kuitenkin Uudessa Testamentissa seurakunnan jäsen voi olla elävä kivi niin kuin Jeesus itsekin. Jeesus vie kuitenkin merkityksiä Pietarin kohdalla vielä tästäkin eteenpäin. Pietari ei ole enää vain kallio vaan oven vartija, avainten haltija ja juuri tällä on merkittävät vaikutukset kristikunnan historiassa.

Kallio ei ole Pietari sinänsä vaan Pietarin tunnustus. Tämän tunnuksen sisältö muodostaa sen vahvan perustuksen, johon kirkko on rakentuu. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”

Sen henkilön tunnustus osoittautuu kristinuskossa keskeiseksi, joka itse on välillä vahva, välillä häilyvä ja epäröivä, jopa Jeesuksen kieltävä. Toisaalta näin tapahtuu myös kaikkien opetuslasten keskuudessa. Pietari tunnustaa myös elävän Jumalan kuten muut opetuslapset ovat jo aiemmin tehneet. Tehtävän sitoa ja vapauttaa saa Pietarin ohella koko seurakunta. Tämä ulottuu pitkässä juoksussa myös meihin, tämän ajan kristittyihin, Jeesuksen seuraajiin ja opetuslapsiin.

Palaan vielä saarnan alun ajatukseen: nimeltä kutsuttu. Kasteessa meitä kutsutaan nimeltä Jumalan perheväen piiriin. Myös Jumala on tehnyt itsensä tiettäväksi meille nimeltä. Me emme puhu epämääräisin ilmaisuin voimasta, joka kannattelee elämäämme vaan perheenjäsenestä. Jumala on tehnyt itsensä meille tiettäväksi. Hän tuntee meidät nimeltä ja me tunnemme hänet nimeltä.

Perheenjäsenyyttämme vahvistaa myös Susannan lukema lukukappale efesolaiskirjeen mukaan: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.”(Ef. 2:19-20)

On siis meidänkin päivämme, apostolien päivä. Pietarin tunnustuksen jälkeen heitän pallon myös sinulle ja itselleni. Mitä Jeesus on sinulle? Mitä Jeesus on minulle?

Hänelle me olemme opetuslapsia, perheenjäseniä tuossa ikiaikaisessa ketjussa. Meidät hän tuntee nimeltä.

Jokaisessa messussa hän haluaa lohduttaa, kun tunnustamme elämämme pahan ja epäoikeudenmukaisuuden. Jokaisessa messussa hän haluaa armahtaa. Jokaisessa messussa hän haluaa vahvistaa perheenjäseniään ehtoollisessa. Eikö juuri nämä ilmaise suurinta rakkautta, jota Isä voi lapsilleen tarjota?

Keravan kirkko ulkoa.
pappi, seurakunnan perhetyöntekijä
Pl 134
04201 Kerava

Facebook-sivu: Keravan seurakunnan varhaiskasvatus, Instagram:keravan_srk, twitter: @Keravansrk, @MkelSini

Olen kasvatuksen pappi, jota kiinnostaa elämä ja ihmiset.
Nautinlaulamisesta yksin ja yhdessä sekä juoksen nastoilla tai ilman.