Sini Mäkelän saarna 14.6.2020

Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen.” (Matt. 13:44-46)


Menen kotikäynnille, jossa oven minulle avaa 5 –vuotias. Hän oli selkeästi juossut ovelle ennen vanhempaansa kuin varmistaakseen, että saa tervehtiä ja ehkä huomionkin itselleen ennen muuta perhettä. Tervehdin lapsen vanhempia, kun samalla tämä pieni tyttö tarttuu käteeni ja vie huoneeseensa.

-Haluan näyttää sinulle jotain, hän sanoo.
-Mulla on yhä se aarre, tyttö sanoo. Huoneessaan hän ottaa esiin laatikon, josta hän kaivaa tällaiset rukoushelmet ja laittaa ne kaulaansa. 
-Sini -pappi, muistatko nämä?

Muistan, teimme ne perheleirillä edellisenä kesänä. 
-Mä annan olla nämä kaulassa pikkuveljen kastejuhlan ajan.
Minusta lapsen suunnitelma kuulosti hyvälle. Kerron myöskin, että itse pidän näitä isojakin toisinaan ranteessa, vaikka pienemmät ovat usein kätevämmät. Tänäänkin ne ranteeseeni asettelen, näin. 

Helmet ovat tavalliset puuhelmet, ruotsalainen piispa Martin Lönnebö, loi aikanaan niille merkityksen ja nimesi helmet. Lönnebon helmien voidaan sanoa olevan lahja 2000-luvun luterilaisille kristityille. Ajatus rukoushelmistä Lönnebolla heräsi, kun hän vuonna 1995 vietti viikkoja Välimeren saarella odottaen myrskyn laantumista. Tuolla matkalla hänelle kirkastui ajatus ihmisen henkisestä pelastusrenkaasta.  

Näillä helmillä on tehty paljon kirkossa töitä rippikouluissa, lasten kanssa, perheiden parissa. Helmiin liittyy syvempi merkitys. Ne kertovat mm. Jumalasta, kasteesta, rakkaudesta, yksinäisyydestä, pimeydestä, huolettomuudesta, hiljaisuudesta, ylösnousemuksesta. Näitä voi kutsuakin elämämme helmiksi, pelastusrenkaaksi. 

Tämä aarre saa kulua kädessä. Ne auttavat keskittymään, kiperän paikan tullen niistä löytyy voimaa vaikka vain katsomalla. Ne sisältävät rukouksia. Tätä aarretta ei tarvitse säilyttää vitriinissä koskemattomana tai säästellä. Helmet ovat käyttöä varten avaten samalla koko elämää koskevia merkityksiä.

Tässä siis minun aarre ja sen pienen tytön, josta alussa mainitsin.
Millainen asia tai esine on sinulle aarre? Vai onko se jotain muuta kuin esine? 
Päivän evankeliumissa Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa aarteeseen, joka on kätketty peltoon ja toisaalta kauppiaan omistamaan kallisarvoiseen helmeen. Molemmissa tilanteissa paljosta piti luopua jos halusi arvokkaimman aarteen tai kirkkaimman helmen. Näillä vertauksilla Jeesus viittaa taivasten valtakuntaan.   

Moni tavara ja esine menettää tässä ajassa nopeasti merkityksen, kun markkinat puskevat kiihtyvällä tahdilla eteemme uudempaa, parempaa, laadukkaampaa jos mietitään vaikkapa meille tärkeää tietotekniikka. Omaisuus, raha itsessään ei myöskään ole aarre, raha menettää iankaikkisuuden edessä arvonsa. Ihminen kun ei voi viedä sitäkään maailmasta mitään mukanaan. Kaikki jää tänne. Onko meillä siis mitään, mistä voisimme käyttää sanaa aarre?

Joskus sanotaan, että suurin arvo on teoilla, joita teemme toisille. Ehkä tässä elämässä suurimpia aarteita ovat läheiset ja lapset, toinen ihminen. Tänä menneenä keväänä tämä on korostunut entisestään, kun yhteydenpitoa toisiin on pitänyt ja pitää yhä osittain välttää. Elämäämme määrittää turvavälit.  

Toisen ihmisen arvo on tullut esiin erityisesti kaipauksen kautta. Yksinäisyys on monelle tuttua tässäkin ajassa. Myös omasta jakaminen on tullut tärkeäksi. Ruoka-apu, asiointiapu, keskusteluapu. Kaikissa näissä tilanteissa voi toimia ammatti-ihmisten lisäksi myös sinä ja minä. 
Toisen ihmisen hädän ymmärtäminen ja hänen auttamisensa ovat aarteita, jotka eivät häviä. On suurin ilo, kun lähimmäisemme saa apua ja jaksaa sen voimin elämässä eteenpäin. Auttaessamme toisia muutamme maailmaa paremmaksi. Tällainen on kestävämpi aarre kuin yksikään tavara, arvoesine tai uusin tietotekniikka. 

Myös usko Jumalaan on aarre. Tämän maailman päättyessä meitä odottaa uskon kautta ikuisuus Jumalan valtakunnassa. Katoamaton aarre voi olla meille totta jo tässä ajassa toisia palvelemalla, yhteydellä toisiin ihmisiin ja Luojaamme. Taivasten valtakunta ei siis merkitse kertaluontoista rikastumista vaan se tuottaa jatkuvasti uutta hyvää ja uusia rikkauksia jos suostumme aineettomiin, elämän kestävimpiin rikkauksiin niiden antamiseen ja vastaanottamiseen. 

Hyvä seurakuntalainen täällä penkissä ja ruudun takana, myös sinä olet aarre. Olet Jumalalle mittaamattoman arvokas aarre, jota kukaan ei voi korvata. Siksi hän jaksaa muistuttaa meitä päivän evankeliuminkin sanoin siitä, mikä elämässä on todellinen aarre. Ehkä meidän pitäisi suhtautua siihen kuin lasten, joiden kaltainen on taivasten valtakunta. Ihmetellen, varauksetta ja luottaen.  
Jumala haluaa pitää sinusta huolta ja sinusta voi laulaa näin:

”Sinä olet ilo, sinä olet pyhä.
Sinä olet Jumalan salaisuus. 
Jumalan silmissä kaunis. Olet Jumalan silmissä kaunis.”
 

Sini Mäkelän kasvokuva.