Sini Mäkelän saarna 24.5.2020


Joh. 7: 37-39 
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.


Vielä ei Henki ollut tullut. Ilmassa oli odotusta, tulevan ajan tapahtumien odotusta, jännittäviä, mietityttäviä. Taasko vertauksia, salaisuuksia, joita Jeesus raotti hiukan. Ei selittänyt puhki, vaan hän synnytti uteliaisuutta, ärtymystäkin ja janoa. 

Johanneksen evankeliumin mukaan elettiin iloisen ja monipäiväisen lehtimajajuhlan aikaa, jolloin Jeesus puhui eri ihmisille eri tilanteissa. Vastaanotto hänen sanoilleen oli vaihtelevaa: eri kansanryhmät reagoivat eri tavoin hänen sanoihinsa. Hän puhui naisille, hän puhui miehille. Hän puhui temppelin esipihalla joukoille. Jeesus asetti sanansa siten, että ne oli tarkoitettu kaikille, ei vain 12 lähimmälle opetuslapselle. Hän viittasi aikaan, jota kirkkovuodessa nyt elämme ja jonka täyttymystä kohti ollaan menossa, Pyhän Hengen odotuksen aika.

Odotus saa jännittyneeksi, odotus saa innostuneeksi, odotus saa toisinaan epävarmaksi. Odotus tuntuu jopa epätodelliselta, kun varmuutta tulevasta ei ole. Mistä Jeesus puhui? Mitä ovat elävän veden virrat, joita ihmisen sisimmästäkin voi tulla? Entä mitä se ihmisessä aiheuttaa?
Vesi on elinehto elämälle, sitä käytämme päivittäin ravintoon ja hygieniaan ja tässä ajassa se on todella korostunut. Jatkuva käsienpesu, pintojen puhdistus, niihin käytetään vettä. Vesi on ihmeellinen aine. Talvella jäätyneen veden päällä voi kävellä. Kesällä vesi voi olla järven kuulas pinta, joskus se on myrskyävä, vaahtopäinen meri. 

Vesi on paljon, vesi on moneksi. Vesi on käsittämättömän monipuolinen. 
Vesi siis puhdistaa, vesi myös virkistää, vesi sammuttaa janon. Nääntymykseen on lääke. Vesi on meitä varten. 
Entäpä voisiko uskoa verrata janoon? Janoa sammuttaessa kaipaamme apua siihen, että meillä olisi tasapainoisempi ja virkeämpi olotila, haluamme sammuttaa janoa. 

Uskossa apua haetaan kaipaukseen, sisäiseen janoon. Ihmisen kaipuusta kirjoitetaan monissa monissa lauluissa, runoissa ja kirjallisuudessa. Populaarikulttuurin uusimmasta päästä mielessäni on pyörinyt laulaja ja lauluntekijä Lauri Tähkän erään kappaleen sanat:

 ”Mä oon maailmassa yksin
ilman sua
Ja mun sydän menee kiinni
ilman sua
Sä teet muhun jäljen
vaikka mun pinta onkin kovaa.
Onko olemassa rakkautta
onko olemassa kosketusta
joka kalliosta hioo pintaa
Onko olemassa palavaa vettä..”

Eikö juuri tällainen kerro kaipuusta, toki toista ihmistä kohtaan, mutta ennen kaikkea ihmisen sisimmässä sitä kohtaan, että kaipuu elävän veden lähteelle on suuri? Onko ihmisyydessä jatkuva kaipuu Jumala yhteyteen, luotuisuuden ytimeen?

Voisiko juuri tuo palava vesi, elävä vesi olla hoitava elementti meitä itseämme kohtaan ja voisiko se ulottua myös lähimmäisiämme kohtaan?
Pyhää Henkeä, jota vielä evankeliumissa odotetaan, kuvataan myös tuulena, huminana. Tuuli puhaltaa missä se tahtoo. Välillä voimakkaasti, välillä lempeästi ja kannattelevasti. Joku kannattelee enkä ole yksin. 
Voisiko Pyhän Hengen tuuli olla meille Jumalan hengen puhallus? Sellainen, joka on paikalla silloinkin, kun epätietoisuus tulevasta vaivaa mieltä tai sydämeen sattuu?

Kun ihmisen sydämeen sattuu, hän tarvitsee jotain, mikä auttaa selviämään. Silloin tarvitsee jonkun, joka sanoo: ”Ei hätää, sinä selviät tästä.” 
Jumalan lapsina, virtaavan veden kohteina meillä on Pyhä Henki, joka tuo meille taivaan Isän lohdutuksen, rohkaisun ja armahduksen. Tuo Henki synnyttää meissä elävää vettä. 
Kun oma epävarmuus, syyllisyys ja riittämättömyyden tunne painavat niin, että tuntuu pahalta, lähettää Jumala meille Pyhän Henkensä, joka osoittaa Kristusta ja ristiä. Ristillä Jeesus on veden lähde. Siksi mikään, ei mikään, mikä meissä on, sinussa ja minussa, ole Kristukselle liian raskasta kantaa. Ei mikään. 

Näissä Pyhän Hengen odotuksen, helluntain (seurakunnan syntymäpäivän ja PH:n antamisen) odotuksen tunnelmissa, tässä ajassa, tässä merkillisessä keväässäkin me tarvitsemme lohduttajaa, johdattajaa, puolustajaa, jonkun, joka pitää meidän puolia. Tarvitsemme iloa, rauhaa, sovintoa ja ymmärtäjää tämän maailman aallokoissa. Tarvitsemme jotain, joka vetää meitä ihmisiä yhteen samalle puolelle, jotain mikä synnyttää meissä luottamusta, iloa ja rauhaa ja ajatuksen: tästäkin me selvitään. Pyhän Hengen odotuksen sunnuntain psalmin sanoin voimme rukoilla: Herra, kuule, kun huudan sinua.
Hän on luvannut kuulla ja olla kanssamme. Joka päivä. 
 

Sini Mäkelän kasvokuva.

Ota yhteyttä

pappi, seurakunnan perhetyöntekijä
Pl 134
04201 Kerava

Facebook-sivu: Keravan seurakunnan varhaiskasvatus, Instagram:keravan_srk, twitter: @Keravansrk, @MkelSini

Olen kasvatuksen pappi, jota kiinnostaa elämä ja ihmiset.
Nautinlaulamisesta yksin ja yhdessä sekä juoksen nastoilla tai ilman.