Sini Mäkelän saarna 29.3.2020

5. paastonajan sunnuntain jumalanpalveluksen johdantosanat sekä saarna 

Rakkaat kristityt,

on syvä paastonaika. Se alkaa tästä sunnuntaista ja jatkuu hiljaisen viikon loppuun. Tätä viidettä paastonajan sunnuntaita sanotaan kärsimyksen sunnuntaiksi. Sen merkitys korostuu tänä aikana ehkä selkeämmin kuin koskaan aiemmin. Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet Jeesuksen tehtävää ja Jumalan suurta suunnitelmaa. Kuitenkin seurakunta ja sen olemus rakentui myöhemmin sen varaan, minkä Jeesus elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan antoi. Moni asia selkiintyi vasta jälkeenpäin, siksi Jumalaan luottaminen on välillä vaikeaa. Hän on silti ja siksi keskellämme tänäänkin. Tuokoon se lohtua ja toivoa meille tähän pyhään ja aikaan.

Luuk. 13:31-35

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.” Mutta hän vastasi: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani - eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Siunattu olkoon hän, joka tuo toivoa. Siunattu olkoon hän, joka auttaa eristyksissä olevia. Siunattu olkoon hän, joka auttaa. Siunattu olkoon sinä, siellä ruudun takana. Sinä olet tärkeä, sinulle kuuluu pelastus ja ilo, jota kohti, pääsiäisen ilosanomaa olemme menossa. Ennen iloa on kuitenkin vaikeimmat ajat. Nyt kirkkovuodessa eletään syvä paaston aikaa. Samaan aikaan meillä on kriisi ja uhka.

Jeesuksella oli syvän paaston aikana varmasti paha olla. Vaikka hän tiesi, mitä tuleman pitää, niin aika ei ollut helppo - se oli kaikkea muuta.

Tämä aika, jota me elämme nyt, ei ole meille kenellekään helppo – se on kaikkea muuta. Kuka joutuu olemaan yksin kotona, kuka ei pääse näkemään Uudenmaan rajan yli läheisiä. Keneltä on työ mennyt alta, asiakkaat kaikonneet ja talousuhka päällä. Koulujen opettaja ovat kovilla, monet lapset kodeissa myös ja tekemisen keksiminen toisinaan stressaa niin lapsia kuin vanhempia. Sairaanhoitajat ja lääkärit, muut etulinjan ihmiset tekevät työtään paineen alla. Sinua saa ahdistaa, saa olla paha olo. Se on ok.

Tässä ajassa on tärkeä ymmärtää, että onneksi tämä kestää vain tietyn ajan. Tämä ei ole lopullista. Jeesuskin- samalla 100% ihminen ja 100% Jumala, kärsi oman kärsimyksensä kärsimyksen tiellä. Oli paha olla. Hän tietää miltä tuntuu, kun on paha olla. Voimme luottaa ja uskoa, että tästäkin ajasta me selvitään. Yhdessä, niin kuin seurakunta -sanan pohjana on – yhdessä.

Tässä ajassa ei katsota ihmisen tuloluokkaa vaan me olemme kaikki samassa veneessä. Siinä veneessä olemme myös silloin, kun ei ole kriisin aika. Jos tästä ajasta voi jotain hyvää siunata tulevaisuuteen niin ymmärrämme paremmin kuinka tärkeitä toiset ihmiset ovat: heidän kosketus ja fyysinen näkeminen. Ei jätetä toista - ei nyt, eikä kriisin jälkeen.

Kun käyn kaupassa, aika on jotenkin pysähtynyt. Tiedostamme kaikki, että elämme erikoista, historiallista aikaa. Tästä saisi merkittävän aasinsillan Jeesuksen viimeisiin 40 päivään - hänen kriisiinsä, hänen aikansa pysähtymiseen. Tuskan ja kriisin keskellä hän välillä tiuskii, häntä ärsyttää opetuslapset, nuo lähimmät, jotka eivät tunnu ymmärtävän häntä. Se on inhimillistä.

Meidät on luotu olemaan toisemme kanssa ja keskellä. Minä täällä melkein tyhjässä Keravan kirkossa, rakkaassa, pyhässä paikassa, alttarin äärellä tulen Herran nimessä. Se tuntuu hyvältä, se, etten ole omalla asiallani tai yksin. Olen Herran asialla, joka haluaa rakkautta ja hyvää maailmaan, vaikka me ihmiset välillä mokaamme Hänen hyvän rakkauden asian.

Näin kriisin keskellä, kun ei ole varaa ”jeesustella” voimme vain toimia, niin kuin meitä on pyydetty. Palvelemaan ja sitten kertomaan.

Joskus voi olla vaikea sanottaa, että on liikkeessä Herran nimessä, uskonnollinen kieli on meille suomalaisille joskus vaikeaa - silloin voit luottaa. Sinut on kastettu Jeesuksen nimessä, sinä olet hänen oma, pelastettu ja rakastettu.

Kun autamme lähimmäistä, toimimme Herran nimessä. Jumalan rakkaus on niin paljon suurempi kuin ikinä voimme käsittää.

Meidän ajassa, joka muuttuu päivittäin uusista uutisista ja ohjeistuksista, muokataan uusia suunnitelmia, uusia strategioita, joiden avulla toimimme. Strategia on toimintamalli, jolla käymme uhkaa kohti. Strategioita on ollut maailman alusta lähtien. Suurin niistä on Jumalan: se on pelastushistoria, johon mekin kuulumme.

Jumala on hakenut ihmiseen yhteyttä aina. Antanut mahdollisuuksia, etsinyt uusia reittejä, kun ihminen on kulkenut harhaan tai kun ihminen on tahtoen rikkonut yhteyttä Jumalaan. Miksi Jumala sitten toimii näin? Miksi hän ei luovuta ihmisestä?

Jos me ymmärrämme jotain rakkaudesta niillä kokemuksilla, jota sinun ja minun elämässä on ollut, ymmärrämme Jumalan rakkaudesta murto-osan. Murto-osa on kuitenkin siemen, jonka voi kuihduttaa tai jota voi ravita.

Jumalan suunnitelma on, että hän haluaa nähdä pelastushistorian ketjussa meistä jokaisen. Jotta se mahdollistuisi, oli uhrattava rakkain.

Päivän evankeliumissa Jeesus oli kovin tietoinen elämänsä kulusta, johon ennen häntä oli jo valmisteltu äiti Mariaa jo odotusajasta lähtien. Jeesuksella oli missio, jonka hän tiesi toteutuvan tavalla, jota fariseuksetkaan eivät osanneet sanoittaa.

Jumalan suunnitelma oli pelastushistoria, jonka osana hän haluaa nähdä jokaisen. Hän hakee yhteyttä niin kauan, että viimeinenkin kettu voi sanoa: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.”

Jumala on lähellämme.

Sini Mäkelä, seurakuntapastori

 

 

Julkaissut Keravan seurakunta Lauantaina 28. maaliskuuta 2020
Sini Mäkelän kasvokuva.