Sini Mäkelän saarna 8.1.2023

1. sunnuntai loppiaisesta: Kasteen lahja

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” (Joh. 1:29-34)

Hyvä seurakunta,

kun viime kesänä valmistauduin rippikoululaisten kanssa leirijaksolle, minut yllätti kysymys, jonka eräs nuori kysyi: Sini, onko siellä leirikeskuksessa silitysrautaa ja –lautaa, joita voisi lainata?

Olimme siis kerranneet yhdessä vielä varustelistaa, sitä mitä kaikkea siellä tarvitsisimme yhdessä ja erikseen viikon aikana. Otin toki asiasta selvää ja sanoin, että silittäminen kyllä onnistuu.

Kun leirijaksoa oli seurakunnan leirikeskuksessa Nuottakodossa eletty jo useampi päivä, koitti sunnuntai, jolloin vietimme erään rippikoululaisen kastejuhlaa teillekin monelle tutussa Nuottakodon kauniissa kappelissa. Olin puhunut kastettavan nuoren ja hänen vanhempansa kanssa asiasta pitkin viime kevättä. Nuoren toive oli, että kastetoimitus tapahtuisi leirillä. Olimme puhuneet tästä myös koko rippikouluporukan kanssa. Kun kastepäivä koitti, minut yllätti näky, joka liikutti ja ilahdutti yhtä aikaa. Nuoret valmistautuivat kasteeseen juhlana, niin kuin yleensäkin teemme. Se ei näkynyt vain hyvänä käytöksenä vaan se, että he valmistelivat ja valmistautuivat viettämään juhlaa, pyhää toimitusta, kastetta. Silitysraudan ja –laudan käyttökin sai tarkoituksensa. Kauluspaita saatiin suoraksi ja ylipäätään nuoret pukeutuivat juhlavasti. Teimme yhteistä korttia, laitettiin kukkia korvan taakse, haettiin alttarikukkia ja odotettiin juhlaa innolla.

Nuoren kastejuhla oli kaunis ja lahja meille kaikille. Siitä iloitsivat nuori itse, hänen vanhempansa, kumminsa, rippikoululaiset, isoset ja me ohjaajat. Olimme pyhän äärellä ja kutsumina. Luulen, että tuon hetken saattaa muistaa tuosta porukasta aika moni vuosien jälkeenkin.

Myös kirkkovuodessa olemme tänään pyhän kasteen, kasteen lahjan äärellä. Muistamme Jeesuksen kastetta ja sitä kuinka hänen kasteensa on perusta myös meidän kasteelle.

Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja toimii Jeesuksen kasteen todistajana ja todistaa siitä myös vahvasti kuten kuulimme. Vaikka Johanneksen evankeliumin teksti ei suoranaisesti kerro Jeesuksen kastehetkestä niin Johanneksen todistus tekee siitä voimakkaan ja merkityksellisen asian. Tässä evankeliumissa ei kuulu Jumalan ääni taivaasta vaan sen korvaa Johanneksen ääni. Johannekselle ja hänen kasteelleen evankeliumissa annetaan tietoisesti paikka ja toisaalta paikka pidetään riittävän pienenä: näin Johanneksen toiminnasta tulee ohimenevä vaihe, joka viittaa vain epätäydellisesti siihen, joka Jeesuksessa puolestaan tulee täydelliseksi. Johannes Kastajan toiminnassa kaikki tähtää tunnukseen: juuri tämä henkilö, Jeesus, on totisesti Jumalan Poika.

Johannes kastoi vedellä, mutta Jeesus sai kasteessa Pyhän Hengen. Sen seurauksena kristikuntaa kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Olemme osa sukupolvien pitkää ketjua, joka näkymättömällä tavalla rikkoo ajan ja paikan rajat. Se jatkuu ja saa merkityksen vielä senkin jälkeen, kun oma elämämme aikanaan päättyy.

On syytä käydä myös päivän lukukappaleista Apostolien tekojen luvussa 8: Jakeet kertovat Filippoksen ja hoviherran kohtaamisesta, jonka keskiössä on myös kaste. Enkeli oli puhunut Filippokselle ja Filippos oli seurannut tämän ohjeita. Filippos tapasi hoviherran, joka oli palaamassa pyhiinvaellusmatkalta Jerusalemista. Tapaaminen eteni Filippoksen matkustaessa hoviherran vainuissa ja lopulta Filippoksen todistaessa Jeesuksesta he päätyivät veden ääreen. Hoviherra oli saanut Filippoksen kautta ymmärrystä lukemilleen Jesajan kirjan teksteille ja hän totesi, että uskoo Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Poika. Filippos kastoi hoviherran ja sen myötä Henki tempaisi Filippoksen eikä hoviherra tätä enää nähnyt. Hoviherra jatkoi kuitenkin iloisena matkaansa. Filippos puolestaan ilmaantui Asdodiin, jossa jatkoi evankeliumin julistamista.

Tässä Apostolien tekojen kohdassa on jotain samankaltaista kuin Luukkaan evankeliumin raamatunkohdassa, jossa Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä kahdelle opetuslapselleen (Luuk. 24:13-35). Opetuslapset eivät tunnistaneet Jeesusta ja kertovat Jeesukselle tämän kärsimystiestä ja pääsiäisen tapahtumista.

Pian Jeesus alkaa puhua heille. Hän kertaa heille asioista Mooseksesta ja profeetoista alkaen ja mitä hänestä oli kirjoitettu. Jeesus aterioi opetuslastensa kanssa, hän kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen opetuslapsilleen. Kun opetuslapset alkoivat ymmärtää Jeesuksen läsnäolon, oli Jeesus jo hävinnyt heidän näköpiiristä.

Opetuslasten pelko ja epäilys väistyi ja vaihtui luottamukseen siitä, että Jeesus Kristus oli todella noussut kuolleista ja oli läsnä heidän keskellään.

Miksi nostin nämä kaksi raamatunkohtaa päivän evankeliumin rinnalle?

Siksi, että ollaan luterilaisen kirkon sakramenttien, pyhien toimitusten, kasteen ja ehtoollisen äärellä eli aivan ytimessä. Niissä näkyy Pyhän Hengen työ, joka on vaikuttanut Jeesuksen kasteesta lähtien. Uskon salaisuus avautuu hoviherralle ja opetuslapsille. Kun he tajuavat syvempiä merkityksiä niin heidän kohtaamat evankelista Filippos tai Emmauksen tiellä Jeesus, olivat jo poissa.

Hoviherran kasteessa ja Emmauksen tien kohtaamisessa on asioita, jotka toistuvat myös jokaisessa messussa ja jokaisessa kastetoimituksessa: 1. Ihmiset kokoontuvat yhteen ja koemme Jumalan läsnäoloa. 2. Kuulemme raamantunsanaa ja opetusta. 3. Käymme ehtoolliselle, yhteyden aterialle ja kerran meidät on kastettu. Sakramenttimme siis. 4. Meidät lähetetään viemään sanaa, evankeliumia eteenpäin.

Kasteemme yhteydessä olemme saaneet tehtävän: meidät on kutsuttu Jumalan valtakunnan perhepiiriin ja evankeliumin eteenpäin viejiksi. Se on lahja, joka annettu jaettavaksi. Kastettu on kutsuttu seuraamaan hyvien uutisten lähdettä ja hyvien uutisten antajaa, Jeesusta. Näin tekivät mm. Johannes Kastaja, Filippos, Jeesuksen opetuslapset Emmauksen tiellä. Tämän ketjun osana meitä lähetetään tänäänkin.

Kaste on elämän suuri lahja, joka antaa suojaa ja lähettää.