Tuomas Niskasen saarna toisena pääsiäispäivänä 10.4.2023 

”Ylösnousseen kohtaaminen” 

Evankeliumi Joh. 20:11–18
Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

Saarnan teesi:
Jeesuksen ylösnousemus on meidänkin toivomme jo nyt.

Sinä olet varmaankin ollut joskus hautajaisissa. Ainakin jonkun hieman kaukaisemman sukulaisen hautajaisissa tai kenties olet joutunut siunaamaan sinulle hyvin läheisen ja rakkaan ihmisen.

Hautajaisissa viimeistään on pakko sanoa ääneen se, mitä on tapahtunut. Sinun läheisesi on kuollut. Hänet haudataan. Et voi enää olla hänen lähellään, puhu hänelle, katsoa häntä silmiin, koskettaa häntä. Sillä näin tämä elämä täällä menee. Sinun on käytävä aina välillä hautajaisissa.

Maria alkoi käsittää kaiken tuon menetyksen. Siksi Maria itkee haudan suulla. Ehkä sinun ei ole ollenkaan vaikeaa samaistua siihen, mitä Maria nyt tuntee. Ehkä sinä olet itkenyt sitä ihan samaa itkua.

Tämä itku on kaikkien meidän yhteinen. Tätä itkua me olemme täällä itkeneet syntiinlankeemuksen ajoista lähtien. Sillä kuoleman suru, on synnin seurauksista lopullisin. Se erottaa meidät rakkaimmistamme.

Kun Jeesus suostui ristiin ja hautaan, Jumala otti osaa tähän itkuun. Jumala seisoo jokaisen meidän haudallamme ja itkee Marian lailla. Jumala itkee sinun lailla. Itkee sitä, että olemme erossa rakkaimmastamme.

Kun sinä olet hautajaisissa, pappi yrittää lohduttaa sinua. Että tässä ei ole kaikki. Uskomme mukaan, mekin olemme osallisia yhteyteen, osallisia ylösnousemukseen. Ja tämä tuo monille lohtua. Niin kuin Maria sai lohtua, kun hämmästyneenä kohtasi ylösnousseen rakkaansa. 

En tiedä oletko sinä kokenut mitään sen kaltaista, mutta aika usein saan kuulla kuoleman läheisyydessä kertomuksia ja kokemuksia ihmisiltä, jotka saavat heidät uskomaan, että kuollut läheinen, ei ole kadonnut. Että hän on olemassa, vaikka häntä ei voisikaan enää tavalliseen tapaan kohdata.

Eikä saanut Mariakaan. Jeesus sanoi hänelle, älä koske minuun, en ole vielä mennyt Isäni luo. Jeesus oli siis jo kuollut tästä maailmasta, mutta Maria eli vielä tätä maailmaa. Hautajaisissa sinä elät vielä tätä maailmaa, kun sinun läheisesi on jo tästä maailmasta kuollut.

Tuo kohtaaminen silti lohdutti Mariaa. Se lohdutti opetuslapsia, vaikka samalla hämmensi. He jotka rakastivat Jeesusta, joutuivat vielä pitkään pyörimään kysymysten ja epäuskon äärellä, mutta hiljalleen toivo voitti. Ilo voitti. Usko ylösnousemukseen voitti. Kuoleman surun voitti riemu ja toivo. Ja niin tämä maailma alkoi muuttua, vaikka tätä maailmaa tämä elämämme täällä vielä onkin. Mekin olemme saaneet muuttua ylösnousemuksen vuoksi, vaikka tässä elämässä vielä olemmekin kiinni.

Kun istut siunauskappelissa tai kirkossa hautajaisissa, olet jo muutoksen keskellä. Olet vielä syntisen maailman lakien alaisuudessa itkemässä Marian tavoin haudalla. Ja olet kastettuna kristittynä sidottu Kristuksen kuolemaan. Olet kiinni Kristuksessa. Hän on kiinni sinussa. Et voi häntä Marian tavoin koskea, mutta hän puhuu sinulle. Hän puhuu sinulle koko elämäsi ajan. Olet kastettuna kristittynä sidottu Kristuksen ylösnousemukseen. Sinä olet matkalla kohti ylösnousemusta. Siksi Jumala ei itke enää sinun haudallasi, koska sinunkin hautasi tulee olemaan tyhjä. Jeesus sanoi menevänsä oman Isänsä luo, teidän Isänne luo. Siis hän sanoi menevänsä sinun Isäsi luo taivaaseen. Edeltä käsin. Ja sinä seuraat häntä aikanaan perässä.

Tämän vuoksi hautajaiset eivät ole meille kristittyinä vain surun juhlaa. Se on myös ilon ja toivon ja odotuksen juhlaa. Tämä ilo on kristityn merkki. Me odotamme, että taas saamme olla lähellä, puhua ja katsoa silmiin, että saamme taas koskettaa. Niin kuin Mariakin olisi halunnut koskettaa, olla lähellä.

Mutta sitä ennen, Jeesus käski Marian viemään sanaa. Ja Maria meni. Hän juoksi surevien opetuslasten luo. Ja huusi, minä olen nähnyt Herran! Maria on juossut niin kauan ja niin pitkälle, että hän on ehtinyt meidänkin luoksemme ja huutaa, Minä olen nähnyt Herran!

Tätä iloa ei voinut enää mikään pysäyttää. Kristus elää. Ja sinä elät hänen kanssaan. Jo nyt, vaikka oletkin vielä täällä kanssamme. Kun seuraavan kerran siis istut hautajaisissa, ja vaikka pappi ei osaisikaan sinua oikeilla sanoilla lohduttaa, niin muista tämä. Maria juoksee sinunkin luoksesi ja huutaa: Minä olen nähnyt Herran! Eikä mikään ole sen jälkeen enää, niin kuin ennen.