Tuomas Niskasen saarna
24.7.2022
”Rakkauden laki” 

Evankeliumi Matt. 5:20–30
Jeesus sanoi:
    ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
    Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
    Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
    Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”

Saarna
1. Exordium
Sinä teit hetki sitten jotain sellaista, johon kaikki eivät pystyt.

2. Narraatio (johdanto)
Sinä tunnustit julkisella paikalla, kaikkien kuullen, että sinä olet lainrikkoja. Me kaikki täällä tulimme kirkkoon ja julkisesti sanoimme, että me rikomme lakia. Rikomme Jumalan tahtoa vastaan, tieten ja tietämättämme, me teemme sellaista, joka on väärin. Yhteinen synnintunnustus on paljon enemmän, kuin vain jotain yhdessä mumistuja lauseita. Ja tähän me palaamme vielä tämän saarnan lopussa.

(3. Teesi / pääteema
Laki suojelee meitä, osoittaa meille syntisyytemme – evankeliumi vapauttaa meidät syyllisyydestämme elämään.)

4. Argumentaatio
Vakuuttaminen
Laki on tärkeä asia, sillä se estää meidän hillittömimmät tempaukset. Tieto rangaistuksesta, seurauksista, karsii pahimmat itsekkyyden ja vihan ja typeryyden impulssit, mieliteot meissä. Se että esivalta käyttää hallittua väkivaltaa kansalaista kohtaan, on se minimi, millä elämää voi suojella. Viime kädessä vankilan muurit kertovat, että tässä menee raja. Mutta tämä on vain minimi.  Ja siksi siitä ei saakaan kadota yhtäkään kirjainta, kuten Jeesus sanoi. Hän ei tullut tänne lakia kumoamaan.

Opettaminen
Lain toinen tehtävä on osoittaa meille, että me olemme lain rikkojia. Siksi Jeesus sanoi pelkän ajatuksenkin himosta tai vihasta olevan jo itse teko, rikos lakia vastaan. Ettei kukaan meistä luulisi, että voisi elää nuhteettomasti, olla pyhä ja puhdas omasta voimastaan, olla lain yläpuolella, olla toisten ihmisten yläpuolella, olla Jumalan yläpuolella.

Siksi yhtä varmasti kuin emme voi silmää tai kättämme irrottaa itsestämme, yhtä varmasti emme voi lainrikkomista itsestämme irrottaa. Ja mitä se auttaisi, jos pahaa tehnyt osa meistä poistettaisiinkin, kun haluttomuus noudattaa lakia on meissä edelleen. Kun kykenemättömyys rakkaudellisuuteen on meissä yhä.

Jumalan laki on, että älä tuhoa elämään. Että suojele elämää. Aina ja kaikkialla. Ja tähän sinä et pysty. Tähän minä en pysty. Se että tunnemme esimerkiksi syyllisyyttä tai häpeää, riittämättömyyttä tai kateutta, ne kaikki osoittavat tätä samaa.

Tällaisiakin me olemme ja Jumalan laki pelkällä olemassaolollaan osoittaa sen meille. 

Lohduttaminen
Jeesus sanoi, että olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellisiä. Mutta miten me voisimme olla, kun Jeesushan itse juuri äärimmäisillä esimerkeillä osoitti meille, että meistä jokainen on lainrikkoja joka tapauksessa?

Jeesus sanoi, että hän ei tullut kumoamaan lakia, vaan toteuttamaan sen.

Mutta hän ei toteuttanut sitä pakottamalla meitä noudattamaan lakia. Hän ei toteuttanut sitä tuomitsemalla jokaisen lainrikkojan, hän ei tullut tuomitsemaan meitä. Jeesus toteutti koko lain armahtamalla. Jumala tuli luoksemme ja otti osaa. Yhtään piirtoa laista ei hävinnyt. Laki edelleen kertoo totuuden. Ja se saa meidät parhaimmillaan palaamaan elävien kirjoihin.
Laki osoittaa armottomasti meidän virheemme. Siksi se saa meidät kääntymään, jos vain uskallamme katsoa itseämme sellaisina kuin olemme. Se vaatii nöyrtymistä, se vaatii häpeänkin läpi kulkemista. Mutta vain kääntyminen, katuminen ja halu tehdä parannusta, siis yrittää taas, se on se voima joka vapauttaa meidät syyllisyyden painolastista. Rikkomusten tunnustaminen mahdollistaa niistä irtaantumisen. Saamme tulla pimeästä pois, koska ei tarvitse enää piilotella, valossa me näymme, virheinemmekin, mutta valossa saamme myös nähdä koko kauniin maailman. Synnistä vapautuminen saa meidät näkemään sen kaiken hyvän, mitä meissä ja toisessa ihmisessä on. Valossa näkee elämisen kauneuden, kun ei vain yritä kätkeä omia syntejään.

Ja silloin Jumala täyttää lain kaikki kirjaimet, silloin Jumala tuntee halua olla armollinen, armahtaa, antaa anteeksi, nostaa taas pystyyn ja rohkaista jatkamaan. Silloin Jumalan pyhyys täyttää lain meissä. Laki ei häviä, vaan se täyttyy rakkaudesta. Niin kuin Jeesus rukoili ristillä kuollessaan murhaajiensa puolesta, niin Jeesus rukoilee lakkaamatta sinunkin puolestasi, kun rikot häntä vastaan. Että saisit lain rikkojanakin tulla rikotuksi pois kaikesta siitä, mikä estää sinua elämästä, että Jumalan pyhyys saisi täyttyä sinussa.

Silloin ja vasta silloin mekin saatamme Jumalan tavoin alkaa täyttämään lain tarkoitusta: ottaa osaa toistemme elämään ja armahtaa toisiamme. Armahtaa itseämme. Saamme tulla siksi, miksi meidät on luotu: Jumalan kuvaksi.

5. Peroraatio
Ja nyt palaan siihen ripittäytymiseen, kun aluksi lupasin. Tämän kaiken vuoksi yhteinen rippi on niin merkittävää. Se että me tunnustamme syntimme jokaisessa jumalanpalveluksessa on tämän kaiken vakavasti ottamista. Me emme vain pyydä siinä anteeksi jotain epäonnistumisiamme. Kun me tunnustamme syntimme, me nimenomaan tahdomme noudattaa Jumalan lakia, suojella elämää. Me tahdomme nähdä itsemme sellaisina kuin olemme. Me tahdomme luottaa siihen, että Jumala on rakastava, että me saamme hänen kykynsä täyttää koko elämän laki, vaikkakin vielä tämän elämän ajan joudummekin tunnustamaan syntimme aina uudestaan ja uudestaan. Jotkut haluavat tunnustaa syntinsä yksityisessä ripissä, mutta joka tapauksessa aina myös yhteisessä jumalanpalveluksessamme. Siinä ei ole silloin hyviä ja huonoja ihmisiä. Siinä on silloin veljiä ja sisaria Kristuksessa, meitä jotka saamme pyhittyä Jumalan kyvystä täyttää laki. Saamme tulla pyhien yhteyteen.